Olen juuri aloittanut seurustelusuhteen uuden poikakaverini kanssa. Jo näin alussa olen törmännyt jo useaan ristiriitaan.
Poikakaverini joutui koko lapsuutensa kärsimään väkivaltaisesta isästään. Väkivaltaisuus loppui vasta isän kuoltua. Kaikkien kauheuksien takia, hän tuo mukanaan suhteeseen ristiriitoja.
Hänen menettämisen pelko on hyvin konkreettista ja päivittäistä. Hän pelkää, että menettää minut joko niin, että jätän hänet, tai sitten kuolen tai muuta vastaavaa. Toisinaan hän pelkää myös menettävänsä minut "alkoholille", siis että minusta tulisi juoppo, kuten hänen isästään.
Tahdon auttaa häntä, ja olla tukena jotta hän pääsee yli lapsuuden traumoista, mutta en tiedä onko minulla kykyä ja aina edes jaksamista. Haluaisin olla onneni kukkuloilla, sillä olemme kuitenkin vasta ihastumis vaiheessa, mutta jatkuvat keskustelut alkavat ahdistaa. Tuntuu, että olen ihan poikki aina kun pitkiä keskusteluja käydään.
Tuntuu, etten tiedä onko tässä kuitenkaan mitään järkeä, kun toinen ei ole tasapainoinen ja itsetuntoa ei ole juuri nimeksikään...
Poikakaverini joutui koko lapsuutensa kärsimään väkivaltaisesta isästään. Väkivaltaisuus loppui vasta isän kuoltua. Kaikkien kauheuksien takia, hän tuo mukanaan suhteeseen ristiriitoja.
Hänen menettämisen pelko on hyvin konkreettista ja päivittäistä. Hän pelkää, että menettää minut joko niin, että jätän hänet, tai sitten kuolen tai muuta vastaavaa. Toisinaan hän pelkää myös menettävänsä minut "alkoholille", siis että minusta tulisi juoppo, kuten hänen isästään.
Tahdon auttaa häntä, ja olla tukena jotta hän pääsee yli lapsuuden traumoista, mutta en tiedä onko minulla kykyä ja aina edes jaksamista. Haluaisin olla onneni kukkuloilla, sillä olemme kuitenkin vasta ihastumis vaiheessa, mutta jatkuvat keskustelut alkavat ahdistaa. Tuntuu, että olen ihan poikki aina kun pitkiä keskusteluja käydään.
Tuntuu, etten tiedä onko tässä kuitenkaan mitään järkeä, kun toinen ei ole tasapainoinen ja itsetuntoa ei ole juuri nimeksikään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
poikakaverillesi, että hän kävisi juttelemassa traumoistaan ihan ammatti-ihmisen kanssa.
Hän saisi asiantuntevaa apua, eikä sinun tarvitsisi nääntyä hänen ongelmiensa takia.
Tukena voit toki olla, mutta kyllä hän tarvitsee muutakin apua kuin sinut.
Te olette äkkiä umpikujassa, jos hän kaataa jatkuvasti kaikki murheensa sinun niskaasi.
Hän voi kyllä eheytyä ja saada itsetuntoaan kohotettua, mutta tarvitsee siinä jonkun muun tukea.
Kipin kapin juttelemaan jonkun ammattiauttajan luokse. Ei se satu.
Sinä olet nyt ikäänkuin kaverisi terapeutti. Ei se niin pidä mennä. Hankkikaa hyvä terapeutti kaverilla, jossa voi käydä läpi tuntojansa ja lapsuuttaan. Tuo että joudut jatkuasti olemaan se tukipilari ja analysoinnin kaatopaikka josta kerroit kuolettaa kyllä suhteenne ja rakkautenne, et lisäksi ole mitenkään vastuussa kaverisi pelkotiloista ja siitä että menettäisi sinut. Hän ikäänkuin haluaa sitoa tuhansin rihmoin sinut itseensä henkisesti manipuloimalla. Mutta ei se niin pidä mennä. Tämä "suhde" on nyt väärästi vinksallaan ja täysin epätasapainoinen. Lopeta se tai hakekaa ulkopuolinen terapeutti kaverillesi.
Kertomasi on varsin mielenkiintoista. Katsotaanpa:
"Poikakaverini joutui koko lapsuutensa kärsimään väkivaltaisesta isästään. Väkivaltaisuus loppui vasta isän kuoltua."
Tuo kertomasi lisää todennäköisyyttä, että myös tämä poikaystäväsi on taipuvainen väkivaltaan. Suosittelen pitämään silmät auki kun olet hänen seurassaan. Tarkkaile erityisesti sitä, miten hän kohtelee muita ihmisiä (ja eläimiä). Nauttiiko hän esimerkiksi ihmisten haukkumisesta tai muuten nolaamisesta yms.
"Haluaisin olla onneni kukkuloilla, sillä olemme kuitenkin vasta ihastumis vaiheessa, mutta jatkuvat keskustelut alkavat ahdistaa. "
Ymmärrän! Jatkuvat "terapiaistunnot" tappavat romantiikan suhteesta aika tehokkaasti ja sinusta alkaa tuntua äidilliseltä ja huolehtivalta häntä kohtaan.
Ymmärrän kyllä, että haluat auttaa häntä. Silti olen sitä mieltä, että ei kannata yrittää. Luultavasti hänen kokemansa ongelmat ovat sitä luokkaa, että sinun valmiutesi niiden ratkaisemiseen ovat vähäiset ja ammattiterapeuteiltakin hommaan menisi vuosia. Jos haluat jatkaa suhdetta, niin kannattaa ohjata hänet jonkun ammattiauttajan (psykologi tai psykiatri) puheille. Jos hän ei suostu sellaiseen, niin kannattaa harkita hyvin vakavasti lähtemistä suhteesta.
Edelleen jos aiot jatkaa seurustelua, niin tässä vaiheessa kannattaa sopia hänen kanssaan sellaisista asioista, kuin miten paljon aikaa haluat viettää viikottain yksin ilman häntä. Se on helpompaa sopia tässä vaiheessa.
Kannattaa muistaa, että et voi millään sanomisillasi tai teoillasi auttaa hänen pelkojensa poistamisessa mitä tulee menettämiseen. Ongelma on siinä, että häneltä puuttuu luottamusta.