sydämeni on särkynyt, kun välillemme me ole tullut sitä, mistä olen haaveillut koko ajan. Olen varatty ja sinä vapaa, ja olisin toivonut uskaltavani tehdä siirron, että olsimme kohdanneet. Kaipaavat katseesi, en ollut varma niistä, mitä hait. Olinko vain leikkikalu vai olisiko meistä voinut tulla jotakin. En saanut selvää sinusta, yhteydenottosi oli epämääräinen ja missasin sen.Se yllätti minut, oli kenties vain leikkiä sinulta. Mutta minulle totta, ja nyt on suru rinnassani, sait minut satimeen. Nyt en voi katsoa sinua, paljastun. Olemmeko niin erillaisa, minä tunteiden vanki ja sinä vapaa kaikesta. Haluaisin silti tuntea sinut paremmin, näet sen minun katseestani....
Olen poikki
Babyface
191697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miehelle vai naiselle? Ketäs kaipailet?
miestä
paljon tulee mieleen ajatus, että kirjoituksesi voisivat olla oman ihastuksen kohteeni kirjoittamia, mutta näin ajattelee varmasti suuri osa näiden tämänkin palstan lukijoista.
tunteitteni kohde...näen mielessäni, kuinka kirjoitit tuon koneella, uuuuh. Olis kyllä ihme, ehkä kaikki täällä kirjottavat toivoo"juuri hänen" lukevan tekstin.
sinulta...mitä ajattelet tilanteesta, jos on samanlainen.Onko nainen jotenkin sinulle rasite, etkö ota hänestä selvää tai haluaisitko tutustua häneen ?Vai onkose, että on suhde toiseen este...
suhde on jo sen verran suuri syy, että pysyn taka-alalla. Sen verran vanhanaikainen tapaus olen. Saatan jopa menettää mielenkiintoni naiseen, joka parisuhteessa eläessään alkaa suunnitella syrjähyppyä. Sen nyt vielä hyväksyn jos nainen on muuten uskollista tyyppiä, mutta suhde ei oikein toimi, ja hiukan niinkuin "tunnustellen" tutustuu kiinnostuksen kohteeseen, mutta kuitenkin menemättä liian pitkälle nykyisen suhteen aikana.
Niin ja muihin kysymyksiin sen verran, että ihastukseni on todellakin melkoinen rasite, joka on täyttänyt suuren osan ajatuksistani jo vuosia. En usko että olen edes hänen tyyppiään, mutta se taivaallisen upea ilmestys saa hymyllään ja katseellaan minut aina miettimään, että "olisiko mahdollista että hän on minusta kiinnostunut?" Todennäköisesti ihastumiseni häneen näkyy ulospäin, ja huvittaa häntä, tai sitten olen vain niin typerän näköinen ilmestys.
on varmaan opeteltava pitämään vain hauskaa, ihan kaveripohjalta, heittämään pientä flilttiä, nyt on jo liian vakavaa mun sisällä. En ole koskaan ollut tälläisessä tilanteessa ja ihmettelen miten nytkin jouduin,kuitenkin epätodellista. Ja mikä ei ole todellista sitä ei ole olemassa.Hänkin varmaan tunnusteli ja kun en lähtenyt mukaan, kiinnostus kasvoi, mutta sitten taas laski, kun minä vakavoiduin. Tää on vähän hevosen lekkkiä, jos totta puhutaan.
Eli kyseinen herra taisi päästä pökkäsemään sinua varattua naista? Vai mikäs tämä juttu nyt oikein on? Etkö sä välitä siitä tämänhetkisestä miehestäsi? Hetikö pistäisit suhteesi poikki jos tämä sun kaipuusi kohde sanoisi olevansa kiinnostunut susta? Ehkäpä hän ei halua sua siksi kun sä olet varattu. Hän on kumminkin vapaa tulemaan ja menemään, ja tapailemaan muita naisia, kuten varmasti nyt tekeekin.
ettei mua pökkästä niin vaan. Ei oo pökäsy. Mun oma elämä on tunne köyhää, eikä johdu minusta vaan miehestä. Vuosikausia sitä on yritetty opetella hyvänäpitoa ja hellyytä, mutta kun ei niin ei.Kun ei osaa kosketella niin ei sitten. ja sydän on särkynyt jo kauan ennen tätä ihastusta. Kulissit täytyy pitää pystyssä.Varmaan asia on niin, olen varattu ja hän on viisas, eli järkevä kuten minäkin. Mutta kun rakastuu johonkin, niitä tunteita ei voi haudata.
Kulissit täytyy pitää pystyssä oman hyvinvoinnin uhalla? Eli henkisesti olet periaatteessa jo eronnut siitä miehestäsi? Eikä häneen tunnu puhe tehoavan? Millainen mies hän on noin muuten, jos nyt miinustetaan, että ei uskalla/osaa antaa sitä hellyyttä sulle? Älä esitä muille mitään showta, että teillä menee kaikki hyvin. Sulla menee elämä vähän hukkaan. Kannattaisi alkaa miettimään vakavasti sitä eroa. Jatkuvastihan ihmiset eroaa. Tuskinpa perhe ja suku alkaa valittelemaan, kun kerrot syyn miksi näin kävi.
on uhka, riski, hyppy tuntemattomaan.Mun mies on töissä ja muun ajan nukkuu.Ei lomia, joskus käydään jossain.Ja oon kyllä tiedostanut, meillä on vaan yksi elämä. Jos on riittävän paljon yksin,toinen alkaa tuntua vieraalta.Ja ihminenhän on sosiaalinen eläin.Kärsin hirveesti esim. siitä, jos ei puhuta.Pattitilanne....:(
Sitten on vamraan parasta oikeasti erota hänestä. Sinkkuna olisit ainakin vapaa tulemaan ja menemään. Se olisi suuri helpotus sulle, kun miehestä ei näytä olevan juttuseuraksi, ei osaa sanoa mitään kaunista ja helliä. Eikä sulla olisi näitä varatun ihmisen paineitakaan enää. Asioilla on tapana järjestyä. Teidän aikanne on nyt vaan ohi. Teillä ei ole enää parisuhdetta. Olette kuin kämppäkaverit, jotka elää kumpikin omaa elämäänsä tahoillaan.
Menes itteesi! Huoraaminen johtaa monasti väkivallantekoihin. Kuka todella syyttäisi miestäsi, jos tämä saisi sinut kiinni uskottomuudesta ja sitten vähän kuristaisi tms. Ei varattuna eletä kuten sinkkuna.
et tunne meidän juttua. Oma mies on melkein kuin työntäisi toisen syliin. On sanonutkin, että etsi semmonen joka kiinnostaa. Me ollaan enemmän kavereita kuin pariskunta, joten revi vaan siitä... :(
Et sitten osaa erota ilman että on pakko huorata? Sinkkuna voit tehdä mitä haluat ilman omantunnontuskia. Vai oletkos taloudellisesti kiinni ukossasi?
mielestäni huorannut in this case.En todellakaan haluaisi eroon miehestäni, hän on minulle rakas, mutta yhteiselämää meillä ei ole.En ole koskaan pettänyt häntä, minä olen meistä se, joka on pitää tätä pystyssä.Eikä sinkkuna nyt voi tehdä mitä haluaa.
suhteen poikki nykyiseen mieheen. Tai olisitte ainakin ihan vain kavereita ja ihan virallisesti, eikä mitään kulisseja.
Siltä pohjalta olisi sitten helpompi lähestyä ihastustasikin ja hänellekin varmasti helpompi osoittaa oikeat tunteensa avoimesti.
Tsemppiä elämään(ne) :)
suhteen laittaminen poikki on vaikeeta, ollaan vähän taloudellisesti yhdessä ja mies tietää sen, etten uskalla jättää sitä. Mulla ei oo semmosta tukiverkkoa eron jälkeen. Varmaan kyllä löytäisin sen.
Itse olin samassa tilanteessa kerran. Olin vain se "kolmas" pyörä. Olisin ollut valmis siihen hullunmyllyyn, mikä siitä olisi tullut, mutta vastapuoli ei juuri uskaltanut riskeerata itseään. Sääli, sillä siitä olisi voinut tulla mahtavaa.
T: Katkera pyörä.