Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    mitä mä teen?

    Mies on aina töissä. Käy kotona nukkumassa. Tätä on jatkunut muutamia vuosia. Välillä on ollut vähän helpompaa, mutta sitten työhulluus iskee taas. Mitään ulkoista pakkoa ei työhulluuteen ole; ei ole velkoja yms. Ollaan alle kolmikymppisiä, yhdessä ollaan oltu melkein kymmenen vuotta. Rakastan miestäni syvästi, kaipaan häntä, olen kaikin puolin "puutteessa". En ymmärrä, miten jaksan tätä yksinäisyyttä, ja vaikka sitä oppisin jaksamaan, kuinka jaksan tiedon kanssa, että työ on kuitenkin miehelleni minua tärkeämpää, vaikka hän minua rakastaisikin. Kaikki olisi niin helppoa, jos en rakastaisi häntä niin paljon. Mitä ihmettä mä teen? Tulenko hulluksi pikku hiljaa? Puhuminen ei auta, kokeiltu on.
    3600
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    kinkkinen juttu nuo toisen työhimot.

    Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ennen nyyhkin mieheni joutuessa olemaan lähes aina töissä. Vuosien mittaan siihen tottui. Oli lapset hoidettavana sitten tuli ystävät ja omat riennot. Nyt kun mies on kotona "jo" klo 17 niin on siihen sopeutumista!

    Äänestä

    Kyllä se vuosien myötä helpottaa. Vaikeaahan se on nyt, mutta jos jaksat niin sinulla on ihana toimelias mies kotona jossain vaiheessa.. :)

    Voimia!!!!

    Äänestä

    Töissä tai sitten toisen punkassa, mistä tiedät?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    vailla ymmärrystä kirjoitti:

    Mies on aina töissä. Käy kotona nukkumassa. Tätä on jatkunut muutamia vuosia. Välillä on ollut vähän helpompaa, mutta sitten työhulluus iskee taas. Mitään ulkoista pakkoa ei työhulluuteen ole; ei ole velkoja yms. Ollaan alle kolmikymppisiä, yhdessä ollaan oltu melkein kymmenen vuotta. Rakastan miestäni syvästi, kaipaan häntä, olen kaikin puolin "puutteessa". En ymmärrä, miten jaksan tätä yksinäisyyttä, ja vaikka sitä oppisin jaksamaan, kuinka jaksan tiedon kanssa, että työ on kuitenkin miehelleni minua tärkeämpää, vaikka hän minua rakastaisikin. Kaikki olisi niin helppoa, jos en rakastaisi häntä niin paljon. Mitä ihmettä mä teen? Tulenko hulluksi pikku hiljaa? Puhuminen ei auta, kokeiltu on.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu