Todellakin, minulla ei ole yhtään ainoaa ystävää, ei edes kaveria.
En ollut koskaan kouluaikana suosittu, kavereita oli vaihtelevasti, mutta ei koskaan ketään todellista ystävää. Koulujen loputtua sitten ei ole ollut minkäänlaista yhteydenpitoa keneenkään.
Opiskelun jälkeen sain lapseni nuorena, ja nyt vasta muut ikäiseni alkavathankkia perhettä kun omani ovat teini-iässä lähestulkoon.
Muutin vielä kesällä aivan oudolle paikkakunnalle jossa en tunne ketään.
Nyt olen todellakin huomannut että minulla ei ole ketään, ei yhtään ainoaa ihmistä oman mieheni lisäksi jonka kanssa voisin jutella ja vaihtaa ajatuksia.
Se ahdistaa. Kaipaisin suunnattomasti naispuolista ystävää, jonka kanssa voi jutella tyttöjen juttuja...
En tiedä mistä ystäviä hankkisin, olen miettinyt pääni puhki enkä keksi mikä olisi hyvä keino.
En ollut koskaan kouluaikana suosittu, kavereita oli vaihtelevasti, mutta ei koskaan ketään todellista ystävää. Koulujen loputtua sitten ei ole ollut minkäänlaista yhteydenpitoa keneenkään.
Opiskelun jälkeen sain lapseni nuorena, ja nyt vasta muut ikäiseni alkavathankkia perhettä kun omani ovat teini-iässä lähestulkoon.
Muutin vielä kesällä aivan oudolle paikkakunnalle jossa en tunne ketään.
Nyt olen todellakin huomannut että minulla ei ole ketään, ei yhtään ainoaa ihmistä oman mieheni lisäksi jonka kanssa voisin jutella ja vaihtaa ajatuksia.
Se ahdistaa. Kaipaisin suunnattomasti naispuolista ystävää, jonka kanssa voi jutella tyttöjen juttuja...
En tiedä mistä ystäviä hankkisin, olen miettinyt pääni puhki enkä keksi mikä olisi hyvä keino.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tohon ikäryhmä palstalle...tai Huuhaa..kyllä sieltä juttu kavereita löytyy.
hei!olen 27-vuotias raahelaisnainen. kaverit on kadonneet vuosien varrella ja olisi kiva saada lisää.
jos kiinnostaa, laita mailia
[email protected]
Hei, WinksWonks!
Jos kiinnostaa kirjoittelu, lähetä postia.
Ellen sitten ole liian vanha (nainen, 48 v).
[email protected]
Ihan kuin olisi lukenut itsestäni!
Koulukiusattu, lapset nuorena ja ystävät kaukana, jos ollenkaan. Muutin pois kotikaupungista, tapasin miehen, mutta en saanut ystäviä.
Tiedän miten ahdistavaa on kun ei ole ystävää, itse olen etsinyt vuosia, tuloksetta. Perhe ja vuorotyö vie aikaa, eikä sen takia ole mahdollisuutta edes harrastaa jotakin, missä tutustuisi ihmisiin.
Olisi edes "nettiystävä"!!
Bonusta ja plussaa olisi, jos ystävä asuisi samalla paikkakunnalla.
Minun ympärillä pyörii ihmisiä, mieheni ystäviä, lasten ystäviä, työkavereita..., mutta silti minulla ei ole ystävää!!
Minun puhelinkin on hiljaa, ellei lapsilla tai miehellä ole asiaa.
Maailma on täynnä ihmisiä.....ehkä täältä löytyy ystäväkin!
Itse olen myös havahtunut samaiseen puutteeseen elämässäni. Olen muuttanut muualle lapsuuden maisemista, jossa sentään vielä muutamia kavereitakin oli :) ..Nyt tietokone ja koira "ystävinäni" istuksin vapaa-aikana. Kihlattu löytyy, mutta kyllä sitä kaipaisi hulluttelua ihan tyttöporukassakin. Ikävä on aikoja, jolloin naurettiin ja pidettiin hauskoja juttutuokioita tyttöjen illoissa! Taatusti olisin hyvä, luotettava ja kuunteleva ystävä, mutta tässä iässä tuntuu hankalalta "tunkea" kenenkään elämään. Parhaiten viihtyisin porukassa, jonka kesken sitten shoppiltaisiin, biletettäisiin ja muuta mukavaa.. Vähän tyyliin "sinkkuelämää" vaikka ukko talosta löytyykin. Vaan mistäpä löytäisin tällaisen mahdollisuuden? ..Niin ja meilailla saa =) ..Asustan Joensuussa.
[email protected]