Paljon saa kuulla juttuja siitä, kuinka pariskunnat muuttavat yhteen lyhyenkin seurustelun jälkeen, melkein heti tavattuaan, nuoret jopa suoraan vanhempiensa luota. Olisi kiinnostava saada kertomuksia vastakkaisen suunnan edustajilta: rakastavaisilta, jotka eivät asu yhdessä ja joilla se ei johdu pelkästä olosuhteiden pakosta.
Olen 22-vuotias nainen, poikaystäväni on 23. Olemme seurustelleet onnellisesti puolitoista vuotta. Tällä hetkellä minulla on oma yksiö (aiemmin asuin solussa) ja mies jakaa asunnon kaverinsa kanssa. Ajatuskin yhteenmuuttamisesta tuntuisi kummalta. Ei pahalta, mutta oudolta, enkä tunne olevani vielä valmis siihen. Asiasta ei ole ollut edes puhetta.
Asumme opiskelujen vuoksi eri paikkakunnilla, mutta en koe tämän vaikuttavan asiaan - haluaisin asua itsekseni joka tapauksessa. Kumppanini saa tietysti aina tulla kotiini kuin omaansa, mutta silti tietoisuus siitä, että itsellä on se oma tila ja paikka, on minulle tosi tärkeä. Olemme olleet kesät saman katon alla, ja ihanuudestaan huolimatta se riittää toistaiseksi. Rakastan poikaystävääni, ja kaukosuhteeseen kuuluu toki aina myös se ihanankamala kaipaus, mutta siitä tahdon vielä tässä vaiheessa asustella yksin.
Kommentoikaa vapaasti.
Olen 22-vuotias nainen, poikaystäväni on 23. Olemme seurustelleet onnellisesti puolitoista vuotta. Tällä hetkellä minulla on oma yksiö (aiemmin asuin solussa) ja mies jakaa asunnon kaverinsa kanssa. Ajatuskin yhteenmuuttamisesta tuntuisi kummalta. Ei pahalta, mutta oudolta, enkä tunne olevani vielä valmis siihen. Asiasta ei ole ollut edes puhetta.
Asumme opiskelujen vuoksi eri paikkakunnilla, mutta en koe tämän vaikuttavan asiaan - haluaisin asua itsekseni joka tapauksessa. Kumppanini saa tietysti aina tulla kotiini kuin omaansa, mutta silti tietoisuus siitä, että itsellä on se oma tila ja paikka, on minulle tosi tärkeä. Olemme olleet kesät saman katon alla, ja ihanuudestaan huolimatta se riittää toistaiseksi. Rakastan poikaystävääni, ja kaukosuhteeseen kuuluu toki aina myös se ihanankamala kaipaus, mutta siitä tahdon vielä tässä vaiheessa asustella yksin.
Kommentoikaa vapaasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksinäisyydestä ihanuudesta..olet nuori älä muuta vielä yhteen kerkeätte kyllä(vois käydä ahdistamaan)nuori ja villi kun on,pitää olla omaa tilaa.t.naimisissa oleva 25wee n
Sama juttu, vuosi ollaan oltu yhdessä, muttei kyllä mikään kiire muuttaa yhteen. Vaikkakin siitä on puhuttu.. On ihanaa, että voi olla toisen kanssa, kun haluaa, mutta kuitenkin "paeta omaan rauhaan", kun siltä tuntuu.. Ja voi mennä ja tulla miten tykkää tilittämättä toiselle missä oli ja mitä teki ja kenen kanssa. Rasitavaa semmonen. Ja olen kuitenkin itse sisustanut, tapetoinut ja pitänyt huolen kodistani, joten en halua, että joku tulee sotkemaan paikkoja tai että joutuisin itse muuttaa pois. Kerran nimittäin jo asunut yhden sottapytyn kanssa ja nyt haluan vain nauttia tästä siisteydestä! :D
olenko outo, kun tuntuu että kaikki kyselee milloin muutamme yhteen. En todellakaan olisi valmis siihen. Ihanaa kun voi treffailla ja välillä olla yksinkin himassa, vaikkakin vietämme vähintään 3-4 yötä viikosta yhdessä.
Kun pitkään seurustellaan ja asutaan aina vaan erillään, niin siitä voi tulla elämäntapa, jota ei enää haluakaan muuttaa..
nim. 12 vuotta seurustellut saman kanssa ja edelleen eri osoite :)
Juu, en pistäisi yhtään pahakseni erikseen asumista vaikka seurustelenkin. Mun syyt muuttaa poikakaverini kanssa yhteen oli mun opiskelujen aloitus (yhteisasuminen on edullisempi asumismuoto) ja poikaystävän kämppis. Mitenkä te muut seurustelevat, erikseen asuvat, olette tulleet toimeen kämppistenne kanssa? Joko omanne tai kumppanin kämppiksen? Useinhan näitä kämppiksiä risoo kun siellä vierailee joku "ylimääräinen" jatkuvalla syötöllä, ellei sitten kaikki ole kavereita keskenään.
Nyt olen miettinyt, että olisihan se sittenkin ehkä ollut fiksumpaa asua yksin, kun oli siihen niin tottunut. Varsinkin opiskellessa sitä tekemistäkin riittää ihan omastakin takaa, eikä ole niin seurankipeä. Ja voi kuitenkin luoda itse omat aikataulunsa ja kumppanin seurastakin nauttii aivan eri tavalla, sitten kun näkee :)
No, ehkä se ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella... t. avoliitossa asuja