Parista aiemmasta ketjusta tuli mieleeni...
Erään joulun vietimme anopin luona niin, että menimme sinne ns. valmiiseen pöytää. Osasin kyllä arvostaa anopin jouluvalmisteluja, mutta en ilmeisesti osannut näyttää tarpeeksi sitä arvostustani, sillä tyrmistyksekseni sain mieheltäni kuulla, että anoppi oli pitänyt minua kiittämättömänä ja itsekkäänä.
Seuraavana jouluna kysyin anopiltani, mitä ruokaa minä voisin tehdä ja tuoda sitten tullessamme. Anoppi suuttui, koska minulle ei kuulemma kelvannut se, mitä heillä joulupöydässä on.
Kun sitten menimme jouluaattona anopin luokse, hän esitteli saamaansa joululahjaa, jonka hänen HUOMAAVAINEN kummipoikansa oli tuonut. Se oli herkkukori.
Seuraavana jouluna veimme anopille herkkukorin, koska tuntui, ettei mikään kelpaa eikä mitään uskalla sanoa tai tehdä. Tulimme kotiin joulun jälkeen se herkkukori mukanamme, koska siinä oli kuulemma niin paljon sellaista, mitä hän ei tarvitse.
Ensi jouluna en mene enää anopin luokse. Minulla on ensi jouluna ex-anoppi.
Erään joulun vietimme anopin luona niin, että menimme sinne ns. valmiiseen pöytää. Osasin kyllä arvostaa anopin jouluvalmisteluja, mutta en ilmeisesti osannut näyttää tarpeeksi sitä arvostustani, sillä tyrmistyksekseni sain mieheltäni kuulla, että anoppi oli pitänyt minua kiittämättömänä ja itsekkäänä.
Seuraavana jouluna kysyin anopiltani, mitä ruokaa minä voisin tehdä ja tuoda sitten tullessamme. Anoppi suuttui, koska minulle ei kuulemma kelvannut se, mitä heillä joulupöydässä on.
Kun sitten menimme jouluaattona anopin luokse, hän esitteli saamaansa joululahjaa, jonka hänen HUOMAAVAINEN kummipoikansa oli tuonut. Se oli herkkukori.
Seuraavana jouluna veimme anopille herkkukorin, koska tuntui, ettei mikään kelpaa eikä mitään uskalla sanoa tai tehdä. Tulimme kotiin joulun jälkeen se herkkukori mukanamme, koska siinä oli kuulemma niin paljon sellaista, mitä hän ei tarvitse.
Ensi jouluna en mene enää anopin luokse. Minulla on ensi jouluna ex-anoppi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei taida kyse olla ollenkaan siitä mitä teet,sanot jätät tekemättä tai sanomatta. Kyse on siitä että anoppi hakee susta vikoja koska haluaa niitä nähdä. Kaikenhan pystyy kääntämään päälaelleen.
Lopeta kaikki yritykset miellyttää anoppia, ne on ihan turhia yrityksiä...tuhlaat vaan energiaasi ja tulet pahoittamaan mielesi todella. Älä ota kuuleviin korviinkaan anopin höpinöitä ja tee jotain muuta jouluna kuin että menet sinne.
Anopillasi ei varmaan oikeasti olisi sinua vastaan yhtään mitään ihmisenä, JOS et sattuisi olemaan hänen poikansa kanssa,jolle taas mikään ei ole kyllin hyvää tai kukaan ei ole tarpeeksi hyvä.
Kukaanhan ei ole anoppisi mieletä niin hyvä kuin hän , koska on poikansa äiti, vain hän osaa tarjota pojalleen tarpeeksi hyvää. Olet siis kilpailija anopille.
Ongelma ei siis johdu sinusta ollenkaan. On vain yksi ainoa asia mitä voit tehdä miellyttääksesi anoppiasi jos haluat miellyttää: Jätä hänen poikansa.
Jos et sitä halua tehdä niin toinen vaihtoehto on lopettaa kaikenlaiset yritykset miellyttää ja saada miehesi ymmärtämään että hänen tehtävänsä on pyytää äidiltään ettei jatka sinun arvostelemista ja loukkaamista. Miehesi tehtävä on tehdä äidilleen asia hyvin selväksi että jos haluaa olla teidän tai miehesi kanssa tekemisissä niin anopin on paras muuttaa suhtautumistaan sinuun kunnioittavaksi. Ja jos anoppi lupauksista huolimatta jatkaa sinun alentamista. Niin sitten katkaisette välit vähäksi aikaa oikeasti.
Tässä on syytä olla nyt määrätietoinen ja tiukka. Itse olen elänyt 10-vuotta aivan pehehelvetissä anoppiongelmien vuoksi, jotka alkoi ihan samanlaisista asioista kuin mitä kerroit.
Anoppi ei lepää ennen kuin on saanut poikansa ymmärtämään miten huonon valinnan on tehnyt, jos poika suostuu tätä kuuntelemaan. Eli miehelläsi on tässä ratkaiseva rooli. Ei sinun tekemisillä tai sanomisilla. Minun mieheni tajusi tämän vuosia liian myöhään ja katuu kovasti sitä ettei pistänyt peliä poikki jo paljon aikaisemmin.Koko perheemme on kärsinyt valtavasti.
Toivottavasti teille ei kävisi samalla lailla vaan saisitte asian kuntoon jo nyt.
Voimia!
pakkaa miehesi pakettiin niin johan anoppi on suu messingillä : )
JUST kun mun viemät "haisevat kukkaset"ym.
Missä anoppien käytöstavat on opittu?
Kiittäisi vaan kauniisti ja hävittäisi sitten lahjat vähin äänin.Ei tulisi kenellekkään paha mieli.
En osta minäkään anopille enää mitään,en mene kylään ja turha on hänenkään nokkaansa meille tunkea.
Tai no,jos jotain ostan,niin kurtturasvaa ja liukuvoidetta.
pysyy poissa jos ei kiinnosta sillä ei ole hyvä jos tulee vaan pahaa mieltä.
Kenenkään ei tarvii velvollisuudesta käydä kylässä.
En sitä itse haluaisi.
Anoppini on 85 vuotias, pirteä mummeli. Viemme hänelle kaloja, itse pyytämiä. Tosin viemme niitä pitkin vuotta. Mummulle näyttää olevan tärkeintä, että käymme ja hän itse totreaa, että pojalla menee hyvin. Kälyni tekivät kaikkensa mustamaalatakseen minut. Muori meni vipuun ja haukkui minua miehelleni.Lopetin käynnit. Kunnioitan aina itseäni vanhempaaihmistä, saatikka anoppia. Mieheni kävi yksin, ja sanoin, jos muori kysyy, miksi en tullut, kerro totuus, älä keksi mitään tesyitä (kotityöt, työmatka tms.) Mieheni kertoi ja oikaisi muorille valheet ja oli kertonut, että olen rehellinen ja sydämellinen ihminenen. En ole kllä ikinä pahaa sanaa sanonut anopilleneni enkä kälyilleni vaikka totisesti syytä olisi ollutkin. Menin sitten ajan perästä käymään tuoreet ahvenet kainalossa.Muori oli hyvin iloinen. Välimme ovat lämpimät. Miksi ihmiset ilkeilee ? Eikö itsellä mene hyvin ja pitää tuhota toisten onni, varsinkin anopin silmissä, mahtaapi olla mahtav fiilis! En pidä ilkeisiin kälyihini yhteyttä. Olen se sama ihminen, joka kirjoitti LUONNEVIKAINEN MINIÄ tällä palstalla. Kaikkea sitä vaan kerääntyy meikäläiselle. Onneksi tyttäreen ja hänen lapsiinsa on lämpimät välit. Samoin vanhempiini myös. Auttelemme kaikkia sen kun aikaa jää. Olemme työssäkäyviä. Olen saanut paljon myös hyvää; hyvän miehen, työpaikan jne....