Olen keski-iän ylittänyt miespolo joka on ikänsä ollut tunne ihminen.
Olen viettänyt railakkaan nuoruuden,useita pitkiä suhteita kunnes löysin kotisatamani.
Minun on hyvä olla ja rakastan vaimoani.
Kuitenkin huomaan ajattelevani vanhoja suhteitani,en niitä haikaillen vaan pohtien.
Onkohan normaalia,tai ajattelevatkohan muutkin aika ajoin itsekseen mielessään mitä mahtaa vanhalle heilalle kuulua,ja tuntea sellaista tarvetta että olisipa kiva tavata sattumalta ja saisin kertoa miksi käyttäydyin niin tai miksi kävi niin?
Uskon että osa syy saattaa olla siinäkin että kuten suhteet yleensä loppuvat,ne loppvat riitaisissa merkeissä ja puheet jää puhumatta ja selitykset selittämättä.
Kaikkea sitä tulee pohdittua,mitään sen kummempia ajatuksia tai tunteita minulle ei entisiin ole.
Luulen että tavalliset ihmiset eivät vanhoja pohdiskele,mennyt on mennyttä,mutta joskus tulee vaan miettineeksi.
Olen viettänyt railakkaan nuoruuden,useita pitkiä suhteita kunnes löysin kotisatamani.
Minun on hyvä olla ja rakastan vaimoani.
Kuitenkin huomaan ajattelevani vanhoja suhteitani,en niitä haikaillen vaan pohtien.
Onkohan normaalia,tai ajattelevatkohan muutkin aika ajoin itsekseen mielessään mitä mahtaa vanhalle heilalle kuulua,ja tuntea sellaista tarvetta että olisipa kiva tavata sattumalta ja saisin kertoa miksi käyttäydyin niin tai miksi kävi niin?
Uskon että osa syy saattaa olla siinäkin että kuten suhteet yleensä loppuvat,ne loppvat riitaisissa merkeissä ja puheet jää puhumatta ja selitykset selittämättä.
Kaikkea sitä tulee pohdittua,mitään sen kummempia ajatuksia tai tunteita minulle ei entisiin ole.
Luulen että tavalliset ihmiset eivät vanhoja pohdiskele,mennyt on mennyttä,mutta joskus tulee vaan miettineeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että mulla on ollut tollasta samanlaista kuin sulla teini-iästä lähtien.
Ihan samanlaisia on ollut minullakin aina.. Siis aikojen päästä itse suhteista, kun ei mitään tunteita enää ole.. siis kuten kerroit! Olen miettinyt samanmoisia.. :)
Mä olen ollu mieheni kanssa vähän yli viis vuotta yhdessä.Meillä on kolme ihanaa lasta ja neljäs tulossa.Muutin lasten kanssa mieheni mukana ruotsiin jättäen kaikki ystäväni ja sukulaiseni suomen puolelle olen siis kirjaimellisesti antanut koko elämäni miehelleni.Luulin että nyt kaikki on hyvin kun meillä meni ihan loistavasti minulla vaan on ollut"koti ikävä" ja mieheni ei enään soitellut ex naisilleen.Jouduin kuitenkin pettymään sillä mieheni oli kysellyt entistään netin kautta tämä entinen on ollut vain mieheni hoito.Naisella on siis ollut oma mies lapsi ja oma elämä hän on vain harrastanut mieheni kanssa seksiä.(ei minun aikanani toivottavasti)Mieheni kyllä pyysi minulta anteeksi mutta minä kyllä putosin täysin "tyhjän päälle" olen kyllä antanut hänelle anteeksi mutta en kyllä ikinäkään pysty unohtamaan.niin paljon se minua loukkasi että haikailee entisen lunttunsa perään.Että et ole ainoa mies joka ajattelee entistään.mutta pidä huoli ettei vaimosi saa vihiä asiasta (pienenä vinkkinä )sillä se jos jokin loukkaa todella paljon..