tilaisuus tekee varkaan

olet...ihastuminen ja rakastuminen..just jooo.
Huono itsetunto se vierasta panettaa. Oletkos kelvannut muille?

"Mielestäni MELKEIN kaikki haluavat seikkailua eli käydä vieraissa jos kiinnijäämisen riskiä ei ole."

Noh, mutta tässä taas tulee se, että kiinijäämisen riski on oikeasti olemassa. Enkä haluaisi ikinä satuttaa puolisoani sillä tavalla. Joten se halu on niin paljon pienempi kuin se, miten haluaa viettää elämäänsä kumppaninsa kanssa ja uskoisin, että en edes pystyisi nauttimaan syrjähypystä koska oma kumppani pyörisi päässä kuitenkin ja se, miten asia häntä satuttaisi.

Ja onhan minullakin oma historiani ennen nykyistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. He ovat nyt sitä aidan toista puolta. En minä ole mitenkään unohtanut millaista se oli, joten ei ole tarvetta koittaa. Eikä noi kokeilut yleensä kokeilulta vaikuta, paremminkin jatkuvalla hypelyllä aidan yli, suheltamiselta nurmikolla jos toisellakin. Minä pidän oman nurmikkoni kunnossa, niin ei tarvitse loikoilla kuin omalla nurtsilla - onhan minulla se paras piha! ;)

Eli kaikenkaikkiaan; En usko ihmisen, joka ei haaveile pettämisestä, olevan luonnonoikku.

Mielestäni mielipiteesi ei ole kovinkaan todenperäinen. Kaikki eivät elä ja ajattele samalla tavoin.

v
armasti ajatellaan, miltähän tuntuisi olla sen ja sen miehen kanssa sängyssä.Minä ainakin kaipaan rakastumisen tunnetta, silloin hohtaa kauneutta, on terveen näköinen ja uhkuu elinvoimaa, sehän on tieteellisesti todistettu.

Olen alkanut itsekkin pohtia, miksi niin moni etsii seikkailua elämäänsä. Ymmärrän että elämisen tunne tulee siitä kun uskaltaa ottaa riskejä, mutta miksi ihmeessä se pitää tehdä näin nuivasti? Kun ei muuten uskalleta?

Itse olen tullut siihen lopputulokseen että nuorena on niin epävarma oman seksuaalisuuden kanssa, ettei tule kokeiltua tarpeeksi. Löydettyä sitä omaa juttua. Tiukat säännöt ahdistavat, etenkin sitoutumiseen liittyvät.

Sitoudutaan liian varhain ja liian löysin perustein. Ollaan "rakastuneita" ja silloinhan seksi sujuu vaikka kelohongan kanssa, mutta myöhemmin voi tulla ikävä seinä eteen. Sitten alkaa miettimään, entä jos, minkähänlaista jne. Mikäli tutkimuksiin on uskomista, aika tavallista pitkässä ja uskollisessakin suhteesa on lähteä kokeilemaan n. 45 - 55 vuotiaana. Otetaan tavallaan kiinni sitä mitä nuorena ei tehty.

Tuo rakastumisen tunne on merkillinen juttu. Senhän voi tuntea milloin vain, eikä sen tarvitse suuntautua tiettyyn ihmiseen. Harva siitä uskaltaa nauttia sellaisenaan. Onkohan se opittua että tämä tunne otetaan käyttöön vain seksin yhteydessä - äkkiäkös sitä hurmaantuu siihen jonka kanssa vois kokeilla? Tai kun tuntuu tältä, tämä on varmaan ilmaistava seksuaalisesti, esim. kiihoittumalla?

Itse olen uskollinen siksi etten kertakaikkiaan tunne halua koskettaa (tai että minua kosketetaan) seksuaalisesti kukaan muu kuin mieheni. En kykene yhdyntään vaikka siitä ei kiinni jäisikään. En kaipaa moista jännitystä elämääni - sitä kun on muutoinkin yllin kyllin!

halu vieraissakäyntiin ja kiinnijäämisen pelko eivät käy yksiin. Mielestäni KAIKKI, jotka haluavat vieraisiin, käyvät vieraissa - ainakin kerran.