Minulla on takana pari vakavaa suhdetta ja nyt tämä on kolmas,kaikki on hyvin...ihana mies,ihanat lapset, elämässä ei ole valittamista jne. Paitsi minun mustasukkaisuus =((((
Tuo mustasukkaisuuteni on...no,voisi sanoa että jopa sairaalloista.
Mieheni ei siitä niin tiedä,koska en siitä hänelle puhu vaan mietin asioita ja "näen punaista" itsekseni.Sitten saatan itkeä päivisin pahaa oloani ja mietteitäni.
Jopa miehen nuoruuden aikaiset suhteet ja naiskokeilut harmittavat suuresti.Mietin paljon hänen ex:iä,millaisia he olivat,olivatko upeita milloin missäkin jne.
Tiedän itsekin että tämä ei ole ihan normaalia ja mietin että miten tästä pääsisi eroon. Tälläisen olotilan kanssa ei ole helppoa elää. Tämä raastaa minut hengiltä!! Välillä jopa mietin että jos pamauttaisi ajaa auton päin kalliota. Tai miettii että jos minua ei olisikaan,niin olisiko miehelläni heti jo uusi naisystävä vai pitäisikö "suru-aikaa".
Mies rakastaa minua ja ei ole pettäjä,mutta miksi koko ajan epäilen hänen sanojaan.Pari tappelua on ollut vainoharhaisten epäilyjeni takia ja se on loukannut miestäni kovasti. Ei vieläkään pysty antamaan kokonaan anteeksi viimeisintä epäilyäni =( mutta kuitenkin mietin kaikkea ja vähättelen itseäni.
Mietin mm. että haluaisiko mies minua enemmän,jos olisi sen ja sen näköinen....Pitääkö mies tuota naista kiihottavana ja onko sitä kiva katsella? Rakasteleeko mies minua vai ajatteleeko jotakuta toista? Häpeääkö mies minua rinnallaan vai olenko hyvä näin? Olenko tarpeeksi edustava?
Kaikenlaisia kysymyksiä ja epäilyjä sinkoilee pääni sisällä.
Voiko tästä millään parantua? On ahdistavaa elää näin...Miehelleni en oikein pysty tästä puhumaan. Enkä saa rohkeutta mennä minnekkään kallonkutistajallekaan.
...Ei tämmöistä kyllä enään kauan jaksa =(((
Olen jo väsynyt..haluaisin saada sen tunteen että olen turvallisessa ja rakastavassa parisuhteessa. Miehelleni olen se ykkönen eikä ketään muita ole, lapsilleni olen rakas ja tärkeä.
Mutta miten tuohon tunteeseen pääsee,kun olen monesti jo koittanut..hetken voin siinä onnistua mutta sitten taas kamalat ajatukset hiipivät mieliini ja tässä sitä taas ollaan =(
Tuo mustasukkaisuuteni on...no,voisi sanoa että jopa sairaalloista.
Mieheni ei siitä niin tiedä,koska en siitä hänelle puhu vaan mietin asioita ja "näen punaista" itsekseni.Sitten saatan itkeä päivisin pahaa oloani ja mietteitäni.
Jopa miehen nuoruuden aikaiset suhteet ja naiskokeilut harmittavat suuresti.Mietin paljon hänen ex:iä,millaisia he olivat,olivatko upeita milloin missäkin jne.
Tiedän itsekin että tämä ei ole ihan normaalia ja mietin että miten tästä pääsisi eroon. Tälläisen olotilan kanssa ei ole helppoa elää. Tämä raastaa minut hengiltä!! Välillä jopa mietin että jos pamauttaisi ajaa auton päin kalliota. Tai miettii että jos minua ei olisikaan,niin olisiko miehelläni heti jo uusi naisystävä vai pitäisikö "suru-aikaa".
Mies rakastaa minua ja ei ole pettäjä,mutta miksi koko ajan epäilen hänen sanojaan.Pari tappelua on ollut vainoharhaisten epäilyjeni takia ja se on loukannut miestäni kovasti. Ei vieläkään pysty antamaan kokonaan anteeksi viimeisintä epäilyäni =( mutta kuitenkin mietin kaikkea ja vähättelen itseäni.
Mietin mm. että haluaisiko mies minua enemmän,jos olisi sen ja sen näköinen....Pitääkö mies tuota naista kiihottavana ja onko sitä kiva katsella? Rakasteleeko mies minua vai ajatteleeko jotakuta toista? Häpeääkö mies minua rinnallaan vai olenko hyvä näin? Olenko tarpeeksi edustava?
Kaikenlaisia kysymyksiä ja epäilyjä sinkoilee pääni sisällä.
Voiko tästä millään parantua? On ahdistavaa elää näin...Miehelleni en oikein pysty tästä puhumaan. Enkä saa rohkeutta mennä minnekkään kallonkutistajallekaan.
...Ei tämmöistä kyllä enään kauan jaksa =(((
Olen jo väsynyt..haluaisin saada sen tunteen että olen turvallisessa ja rakastavassa parisuhteessa. Miehelleni olen se ykkönen eikä ketään muita ole, lapsilleni olen rakas ja tärkeä.
Mutta miten tuohon tunteeseen pääsee,kun olen monesti jo koittanut..hetken voin siinä onnistua mutta sitten taas kamalat ajatukset hiipivät mieliini ja tässä sitä taas ollaan =(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla on täysin samallaisia tunteita!! Ihan innostuin kun tällä planeetalla on edes yksi ihminen joka ymmärtää myös minua! Mietin aina että onko joku poikaystäväni eksistä ollut parempi sängyssä kuin minä, olenko tarpeeksi kaunis janiin pois päin... :( Halun että hän ajattelisi että olen parhain sängyssä ja kaunein, paras kaikessa..
itse pääsin tuollaisista eroon kun vain eräänä päivänä niin päätin. Lopetin tuollaisen ajattelun,sillä olin tulla hulluksi.Ja toinen ihminen EI KOSKAAN ymmärrä tuollaisia ajatuksia jos suusi aukaiset.Sillä mustasukkaisen mieli on sairas, ja kehittelee mitä pahempia mörköjä, aivan itsekseen. mieti aina asiaa toisinpäin;että toinen alkaisi epäilemään sinua pettämisestä, kun tulet esim. kauppareissulta.Kuinka sairaana toista silloin pitäisit..? Haluaisitko toisesta eroon siinä vaiheessa?Kyllä!Hoida itseluottamuksesi kuntoon ja rakasta itseäsi, niin tuo mustasukkaisuuskin häviää..
minulla on täysin samoja ajatuksia, nykyään jopa omasta kuolemastakin koska en jaksa tätä enää. kirjoitit ihan minun ajatuksillani tuohon, paitsi meillä ei ole vielä lapsia.
itse käyn terapiassa kyllä, mutta tuntuu, että se on vain pahentanut asioita, koska siellä näitä käsitellään kokoajan ja ne on päällä enemmän kuin ennen. näen jopa unia mieheni hakkaamisesta henkihieveriin.
elämä näin on todella raskasta ja raastavaa. tuntuu ettei ole ulospääsyä missään.
Jooo sama homma meikäläisellä!!!
Aivot heittää ympäri ja tulee mitä ihmeellisempiä vainoharha kuvitelmia.Olen jo kahdeksan vuoden ajan tapellut tämän kanssa ja välillä meinaa usko loppua.Ei se varmasti vaimollekkaan kivaa ole kun olen tällainen.
Välillä minulla on hyviä kausia mutta sitten joku mitätön asia kaataa koko homman.Minullakin on ajatuksia että en ole tarpeeksi hyvä vaimolle ja hän kaipaisi jotain muuta.Kerro heti jos keksit jonkun keinon päästä eroon tällaisesta.
On muutenkin mukava huomata että ei ole ainoa jolla on tällaisia ongelmia!!!
Mä joskus toivon että ajettais kolari tai jotain muuta. Ei tarvis miettii enää tälläsia. Poikaystävä on lopen kyllästyny mun kysymyksiin siitä että pettääkö se mua tai oonko mä tarpeeks hyvä sille...Mun yks kaveri sano et ei olis huono ajatus käydä ammattiauttajan luona puhumassa, mut emmä kehtaa ja oon kerran ollu yhtenä ajan jaksina, tosin eri syystä. Mulle on sanottu että tää kaikki johtuu huonosta itseluottamuksesta. Nyt yritän selvittää miten mä sitä kohotan... Yritän saada apua kaikilta kavereilta mut mä tiedän et ainoa jolle kertominen oikeesti auttaa on mun poikaystävä. Jos käyn kerran kaikki mua ahdistavat asiat läpi kuten sen vanhat tyttöystävät ja muut suhteet ja oppisin ymmärtämään että mä olen hänelle se ainoa niin uskon että se auttaa. Mut en tavallaan uskalla...siitä tulee paljon itkua!! Kaikkein eniten pelkään sitä että se haluaa jotain toista niin ku seksuaalisesti! Mitä jos se ajattelee jotain muuta ku me ollaan sängyssä??
... välillä kesken rakastelun meinaa tulla raivokohtaus kun toinen pitää silmiään kiinni. Olen silloin aina täysin varma että sillä on joku toinen mielessä. Paras rakastelu on kun katsoo suoraan toista silmiin... olen sen kokenut ja mitään ihanampaa ei voi olla. Mun mieheni ei katso, joten olo on aika kauhea.
Olen muutenkin aika mustasukkainen, mutta yritän pitää itseni kuosissa. Välillä se paljastuu kyllä.
Kärsin myös tästä aivan suunnattomasti. Muuten suht hyvä suhde.
Pahin on, että olen ajatellut että mun pitäisi itse pettää sitä niin ajatukset olisi sitten muualla... huonossa omassatunnossa yms. Tiedän... sairasta.
Välillä kaikki hyvin ja välillä aivan kauheaa.
Suuri syy on myös, että mieheni on aivan liian hyvän näköinen. Ei ole juurikaan naista joka ei häntä huomioisi. Tuntuu kauhealta.
En olisi alunperinkään saanut häneen ihastua, mutta hanpä se iski minut... kohtalo se tämäkin.
Mustasukkaisuus on sairaus, mutta toisaalta joskus on kyllä syytäkin joten ei meitä heikkoja saisi aina syyttää siitä.
Voimia vaan kaikille mustasukkaisuuden kanssa painiville. Koitetaan päästä siitä eroon!
Jos voi liikuttua tällä palstalla niin minä tein sen lukiessani tuota viestiäsi silmien kiinni pitämisestä.....se on kamalaa!
Mutta:
Sanopa hänelle -"katso minua!"
Niin voit olla varma että katsoo. Ja ei koskaan seksiä pimeässä sitten vaan aina valot päällä - ainakin helpottaa turvallista oloa rakastelun aikana.
Kokeiltu on, ja auttoi. Tosin, ei se mustasukkaisuuttani mihinkään vienyt. Mutta auttoi sänkypuuhissa -kun kuinka sitä itse voi silloin nauttia jos on mielessä vain kuvitelmat toisen ajatuksista....:) Kuitenkin, jokaisella meistä on omat ajatuksemme, sille nyt ei vaan voi minkään. Melkoisen kaunista on kuitenkin huomata, että omat ajatukset pyörivät sen oman miehen ympärillä; seksi on aivan toisenlaista silloin ja pitää vaan uskoa, että toinen kokee samoin:)
Sä itse tapat teidän suhteen pikku hiljaa. Yksi exä oli mustis ja en sitä jaksanut kauan katsella.
Sitä oli koko ajan varpaillaan ja kyttäili itseään, ettei vaan antaisi aihetta mihinkään purkauksiin, silti niitä tuli.
Mustikselle ei mikään riitä, mustis näkee mörköjä ihan jokapäiväisissä asioissa.
Loppuaikoina etenkin pienessä huppelissa kuvaan astui myös väkivalta, lähinnä se saattoi vetästä poskelle avokämmenellä.
Tottahan minä sen vahvempana pystyin estämään, mutta kun se eka pääsi aina läpi.
Mulle jäi ainakin helvetinmoiset traumat koko hommasta ja täydellinen "allergia" mustasukkaisuutta kohtaan.
Jäljelle ei lopulta jäänyt muuta kuin inho.
Paradoksaalista kyllä, että mustis toteuttaa pahimmat pelkonsa ihan itse, ei siihen tarvita toista naista.
menemään hoitoon ja äkkiä. se on vaan ajan kysymys muuten että millon alat jakaa persettäs jokaiselle ja huorata kun LUULET että miehesikin tekee niin.
kokemuksella se menee just noin ja en nyt jaksa kaunistella sanojani mutta hoitoa kaipaat kyllä ihan oikeasti. kannattaa myös jutella miehesi kanssa asiasta ja parisuhde terapia on myös olemassa.
Niin, no minun mustasukkaisuuteni ei ole aivan noin pahaa lajia, mutta kuitenkin... Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, kun tunnen joskus luhistuvani tunteitteni alle.
Tiedän sen olevan typerää ja säälittävää, mutta eihän sille mitään mahda. Nytkin mies hermostui minulle eilen eikä vastaa puhelimeen, mieleni täyttää ahdistus. Tämä on kauheaa, mihinkään ei voi keskittyä, mitään ei voi tehdä... Mieheni on erittäin seksuaalikeskeinen ja katsoo myös pornoa, tämän kyllä kestän jotenkin mutta pelkään hänen myös etsivän netistä muuta seuraa. Tyhjentää aina sivuhistorian.
En minäkään ole miehelleni mitään puhunut, kärsin vain sisäisesti. En ole kertonut juuri muillekaan... En voi muuta kuin toivoa sinulle voimia ja kertoa että täälläkin on yksi samanlainen...