Miehelläni on yksi sisko - täyttää kohta 40 vuotta. Olen tavannut hänet kymmenisen kertaa näiden 3 vuoden aikana, jonka olemme olleet yhdessä. Olemme melkein samanikäiset. Asumme eri puolilla Suomea. Hän inhoaa minua eikä epäröi näyttää sitä. En tiedä miksi. En tosiaankaan. Emme ole koskaan edes kinanneet mistään.
Hän ei puhu minulle, ei tervehdi. Kaikki lahjoittamani vaatteet ja tavarat kelpaavat hyvin. Kiitos hän sano. Hänellä on yksi lapsi. Samoin minulla. Silti hän käyttäytyy kuin minulla ei olisi lasta. Ei ole koskaan kysynyt sanallakaan lapsestani.
Olen ollut ahdistunut tästä asiasta, kunnes tajusin, ettei minun todellakaan tarvitse olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mieheni voi mennä yksinkin pakollisiin tilaisuuksiin, joihin sisko osallistuu. Näen todella mukavaa anoppiani ja appeani muutenkin.
Hän ei puhu minulle, ei tervehdi. Kaikki lahjoittamani vaatteet ja tavarat kelpaavat hyvin. Kiitos hän sano. Hänellä on yksi lapsi. Samoin minulla. Silti hän käyttäytyy kuin minulla ei olisi lasta. Ei ole koskaan kysynyt sanallakaan lapsestani.
Olen ollut ahdistunut tästä asiasta, kunnes tajusin, ettei minun todellakaan tarvitse olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mieheni voi mennä yksinkin pakollisiin tilaisuuksiin, joihin sisko osallistuu. Näen todella mukavaa anoppiani ja appeani muutenkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.