ystäväni, jonka olen tuntenut melkein 20 vuotta on aikuisiällä alkanut käyttää avuliaisuuttani ja antavaisuuttani hyväkseen.
hän tulee kotiini ja kävelee jääkaapilleni lähes suoraan etsien sieltä juotavaa. joskus hän tulee spagettipaketin kanssa ja haluaa käyttää kattiloitani, koska omansa ovat paskasina tiskipöydällä, eikä hän jaksa tiskata. asun sisareni kanssa yhdessä ja monasti teen ruokaa yhteiseksi. viimeksi eilen hän kysyi, että saisiko hän keittämääni riisiä, ennen kuin sekoittaisin sen wokkiin. sanoin nätisti, mutta kuitenkin hieman nolona ei, koska en halua ikuisesti tehdä ystävälleni karhunpalvelusta antamalla hänelle kaiken, mitä hän sattuu yks kaks haluamaan.
toki olisin voinut antaa, mutta käämit palo, kun aina pitäisi olla antamassa. jos teen ruokaa vaikkapa vain itselleni ja kaveri tulee käymään, niin hän 100% varmuudella on pyytämässä osaa ruuasta..
jos menen itse jonkun kaverin luokse ja hän on syömässä, niin en tod. kehtaisi kysyä, että saanko hänen ruokaansa. varsinkin, kun kyse on opiskelijabudjetilla elävistä nuorista.
kaverille tarjosin toissa päivänä lakupötkön laukustani ja eilen hän näki samanlaisen lakupötkön sohvapöydälläni, sen "maagisen" viimeisen. mitään sanomatta hän otti ja söi sen, kysymättä edes!
viime kesänä hän jäi monasti kotiini yöksi pelaamaan tietokonepeliä, ja kun itse en jaksanut enää valvoa ja nukahdin sänkyyni, heräsin aamulla ja löysin kaverin sohvaltani nukkumasta. kerran muistan nukahtaneeni joskus kahdelta yöllä ja heräsin aamulla yhdeksältä siihen, että kaveri istuu tietokoneeni ääressä edelleenkin kuin tatti! en kutsunut kaveria yökylään, hän asuu 200 metrin päässä kämpästäni.
kerran hän jäi yöksi, kun ei halunnut t-paidassa mennä yön viileydessä kotiinsa. vielä päivällä klo 14 hän makasi sohvallani, kun ei ollut siihen mennessä kerätä jääkaapistani tuomiansa ruokiaan, joita söi edellisenä iltana, kun katsottiin leffaa...
olen mielestäni vieraanvarainen, mutta kaveri ei tunnu enää vieraalta, vaan ihmiseltä, joka tulee tekemään kotiini mitä haluaa, sotkee kattilani, jotka minä joudun pesemään.
mutta kaverin luokse yökylään tulevat ihmiset (siis hänen kaverinsa, jotka tulevat kauempaa) sen sijaan ovat pesseet hänen astioitaan, koska muuten ei ole voinut tehdä lounasta, päivällistä tai illallista. eikä opiskelijabudjetilla ole viitsinyt mennä ostamaan valmista.
kaverini osaa olla kyllä itsekin vieraanvarainen, tarjoaa juotavaa ja pyytää silloin tällöin syömään luokseen. joskus ehdin menemään, en aina. en kuitenkaan milloinkaan ole ottanut tyylikseni sitä, että menisin käymään hänen luonaan ja söisin osan hänen ruoastaan, koska en kotonani ole jaksanut itse laittaa.
monta kertaa on käynyt mielessä laittaa välit poikki, mutta kaverini kanssa on kuitenkin myös ajoittain hyvinkin hauskaa, joten en ole viitsinyt tehdä asiasta suurta numeroa... pitäisikö?
hän tulee kotiini ja kävelee jääkaapilleni lähes suoraan etsien sieltä juotavaa. joskus hän tulee spagettipaketin kanssa ja haluaa käyttää kattiloitani, koska omansa ovat paskasina tiskipöydällä, eikä hän jaksa tiskata. asun sisareni kanssa yhdessä ja monasti teen ruokaa yhteiseksi. viimeksi eilen hän kysyi, että saisiko hän keittämääni riisiä, ennen kuin sekoittaisin sen wokkiin. sanoin nätisti, mutta kuitenkin hieman nolona ei, koska en halua ikuisesti tehdä ystävälleni karhunpalvelusta antamalla hänelle kaiken, mitä hän sattuu yks kaks haluamaan.
toki olisin voinut antaa, mutta käämit palo, kun aina pitäisi olla antamassa. jos teen ruokaa vaikkapa vain itselleni ja kaveri tulee käymään, niin hän 100% varmuudella on pyytämässä osaa ruuasta..
jos menen itse jonkun kaverin luokse ja hän on syömässä, niin en tod. kehtaisi kysyä, että saanko hänen ruokaansa. varsinkin, kun kyse on opiskelijabudjetilla elävistä nuorista.
kaverille tarjosin toissa päivänä lakupötkön laukustani ja eilen hän näki samanlaisen lakupötkön sohvapöydälläni, sen "maagisen" viimeisen. mitään sanomatta hän otti ja söi sen, kysymättä edes!
viime kesänä hän jäi monasti kotiini yöksi pelaamaan tietokonepeliä, ja kun itse en jaksanut enää valvoa ja nukahdin sänkyyni, heräsin aamulla ja löysin kaverin sohvaltani nukkumasta. kerran muistan nukahtaneeni joskus kahdelta yöllä ja heräsin aamulla yhdeksältä siihen, että kaveri istuu tietokoneeni ääressä edelleenkin kuin tatti! en kutsunut kaveria yökylään, hän asuu 200 metrin päässä kämpästäni.
kerran hän jäi yöksi, kun ei halunnut t-paidassa mennä yön viileydessä kotiinsa. vielä päivällä klo 14 hän makasi sohvallani, kun ei ollut siihen mennessä kerätä jääkaapistani tuomiansa ruokiaan, joita söi edellisenä iltana, kun katsottiin leffaa...
olen mielestäni vieraanvarainen, mutta kaveri ei tunnu enää vieraalta, vaan ihmiseltä, joka tulee tekemään kotiini mitä haluaa, sotkee kattilani, jotka minä joudun pesemään.
mutta kaverin luokse yökylään tulevat ihmiset (siis hänen kaverinsa, jotka tulevat kauempaa) sen sijaan ovat pesseet hänen astioitaan, koska muuten ei ole voinut tehdä lounasta, päivällistä tai illallista. eikä opiskelijabudjetilla ole viitsinyt mennä ostamaan valmista.
kaverini osaa olla kyllä itsekin vieraanvarainen, tarjoaa juotavaa ja pyytää silloin tällöin syömään luokseen. joskus ehdin menemään, en aina. en kuitenkaan milloinkaan ole ottanut tyylikseni sitä, että menisin käymään hänen luonaan ja söisin osan hänen ruoastaan, koska en kotonani ole jaksanut itse laittaa.
monta kertaa on käynyt mielessä laittaa välit poikki, mutta kaverini kanssa on kuitenkin myös ajoittain hyvinkin hauskaa, joten en ole viitsinyt tehdä asiasta suurta numeroa... pitäisikö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hän on turvaton ja kaipaa huolenpitoa. Kun hän ei huolehdi kämpästään niin sairastaa ehkä masennusta. Hän ei välttämättä huomaa itse.En tekisi mitään sotaa, vaan teette joskus yhdessä ruokaa ja ostatte puoliksi, ja muuten syötte yksin.
.. että hän sairastaa masennusta... itse sairastan keskivaikeaa masennusta epävakaa persoonallisuushäiriö...
siltikin ärsyttää... ei hän tyhmä ole. pitäisi tavat kuitenkin olla hallussa. ei hän muiden jääkaapille menisi...
Mikä estää huomauttamasta asiasta? Sanot vaan suoraan näistä asioista ja että et pidä sellaisesta touhusta. Ei sillä ole oikeutta alkaa urputtamaan. Jos sä haluat saman touhun jatkuvan, niin silloin et sano asiasta mitään. Mutta jos sä haluat sen loppuvan, ja tyypin miettivän, niin sitten tietenkin huomautat asiasta.
Tosin ainoastaan vanhempien kanssa, ja silloinkin kysyn useimmiten luvan syödä jotain, sekä vien sinne välillä tuliaisiksi vaikka kahvipaketin. Kotona on niin yksinäistä, että kaipaa seuraa. Eikä jaksa aina edes mennä kauppaan hakemaan ruokaa. Muttei silti tulisi mieleenkään köyhien ystävien kanssa toimia noin. Paras apu tuohon mielestäni on, kun joku lähtee kanssani käymään kaupassa.
Jotain pelisääntöjä voisit ystäväsi kanssa kehitellä. Jos toinen tekee teille ruoan, silloin toinen saa luvan tiskata astiat. Jos hän tekee ruokaa itselleen käyttäen kattiloitasi, niin saa myös luvan siivota itse jälkensä. Ruokakulut jaetaan aina tasan. Voisi joskus olla paikallaan ihan pieni maksu, jos hän jatkuvasti ruokaasi syö, kun olet pienituloinen. Ystävän täytyy tuoda joskus jääkaappiisi lisäystä, jos sieltä jatkuvasti jotain ottaa. Ja tietysti aina kysyä ensin sinulta lupa, jos syö jotain sinun ostamaasi.
Ei kannata hyssytellä, vaan sanoa asiat ihan suoraan. Teet hänelle siten suuren palveluksen. Kyllähän hänen täytyy oppia jotain ihmisten välisiä käyttäytymismalleja, sillä kaikki eivät kauaa tällaista katselisi.