Olen vasta 18, mutta ikäisekseni vanhemman oloinen. Parisuhdetta on takana jo 2½ vuotta. Viime juhannuksena meinasi tulla vahinko, samoin syksyllä. Mutta eipä tullut. Nyt kuitenkin tiedän, mitä haen vieraasta miehestä.
Se ei ole seksiä. Se ei ole läheisyyttä. Ei hellyyttä eikä himoa. Ei rahaa eikä muitakaan hyödykkeitä. Se mitä haen on eräs tunne.
Juhannuksena olin kaverini kämpällä majoittautuneena. Sain yhteisen huoneen jonkun kaverin kaiman tutun kanssa. Siitä se sitten lähti, kun jäätiin kahestaan huoneeseen kun muut meni illalla nukkumaan. Eka pelattiin kortteja; ensin pokeria, sitten pian räsypokkaa. Selvinpäin. Kivaa oli ja jätkä pyyteli sänkyyn mutten mennyt koska en halunnut seksiä enkä halunnut pettää.
Se tunne, mitä haen, on eräänlainen haluttuna olemisen tunne. Toisaalta, se on tunne johon kuuluu jotain luvatonta. Ihan niinkuin "teini"vuosina. Poika- jotain uutta ja jännittävää, luvatonta. Samoin kuin tupakka ja viina oli silloin. Nyt ne eivät ole enää luvattomia, joten sitä "kiellettyä jännitystä" hakee jostain muualta. En osaa kuvailla tunnetta paremmin, mutta vahvimpana tunteesta korostuu esiin nuoruuden kaipuu. Ne vanhat ajat jolloin tehtiin luvattomia juttuja, ihastuttiin, pussailtiin, pidettiin silmäpeliä jätkien kanssa, mietittiin sängyssä yöt läpeensä samaa poikaa, karattiin ikkunasta neljältä aamuyöstä ja tavattiin pojat vanhalla metsätiellä, pöllittiin porukoiden viinoja, mentiin kylällä "vanhempien" poikien bileisiin, lähettiin pyörällä mökille ja mentiin ikkunasta sisään pitämään 4 hengen "bileitä", tehtiin fritsuja vintillä, yritettiin karata arestista, kaikkea tällästä! Voi että mun on ikävä niitä aikoja. Nyt mennään baariin, poltetaan röökiä, juodaan siideriä ja taxilla kotiin. Vittu ku tylsää!!!
Noh, aina kun on jotain "peliä" jonkun toisen miehen kanssa niin pala tätä menneisyyttä tulee takaisin. Tosin vain hetkeksi....
Se ei ole seksiä. Se ei ole läheisyyttä. Ei hellyyttä eikä himoa. Ei rahaa eikä muitakaan hyödykkeitä. Se mitä haen on eräs tunne.
Juhannuksena olin kaverini kämpällä majoittautuneena. Sain yhteisen huoneen jonkun kaverin kaiman tutun kanssa. Siitä se sitten lähti, kun jäätiin kahestaan huoneeseen kun muut meni illalla nukkumaan. Eka pelattiin kortteja; ensin pokeria, sitten pian räsypokkaa. Selvinpäin. Kivaa oli ja jätkä pyyteli sänkyyn mutten mennyt koska en halunnut seksiä enkä halunnut pettää.
Se tunne, mitä haen, on eräänlainen haluttuna olemisen tunne. Toisaalta, se on tunne johon kuuluu jotain luvatonta. Ihan niinkuin "teini"vuosina. Poika- jotain uutta ja jännittävää, luvatonta. Samoin kuin tupakka ja viina oli silloin. Nyt ne eivät ole enää luvattomia, joten sitä "kiellettyä jännitystä" hakee jostain muualta. En osaa kuvailla tunnetta paremmin, mutta vahvimpana tunteesta korostuu esiin nuoruuden kaipuu. Ne vanhat ajat jolloin tehtiin luvattomia juttuja, ihastuttiin, pussailtiin, pidettiin silmäpeliä jätkien kanssa, mietittiin sängyssä yöt läpeensä samaa poikaa, karattiin ikkunasta neljältä aamuyöstä ja tavattiin pojat vanhalla metsätiellä, pöllittiin porukoiden viinoja, mentiin kylällä "vanhempien" poikien bileisiin, lähettiin pyörällä mökille ja mentiin ikkunasta sisään pitämään 4 hengen "bileitä", tehtiin fritsuja vintillä, yritettiin karata arestista, kaikkea tällästä! Voi että mun on ikävä niitä aikoja. Nyt mennään baariin, poltetaan röökiä, juodaan siideriä ja taxilla kotiin. Vittu ku tylsää!!!
Noh, aina kun on jotain "peliä" jonkun toisen miehen kanssa niin pala tätä menneisyyttä tulee takaisin. Tosin vain hetkeksi....
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tarkka kuvaus siitä, mitä se on tunteena silloin välivaiheessa. Sitten tulee elämässä erilaisia kiinnostuksen kohteita. Pahinta olisi jäädä kiinni tuohon baari vaiheeseen. Elämässä tulee erilaisia vaiheita , joiden välissä tuntuu että on ihan pihalla. Pitää vain löytää uudelleen se oma polku.
Onhan se peliä... epäreilua niitä kohtaan kenen kanssa flirttailet ja epäreilua miestäsi kohtaan.
Se tunne mikä sinulla tulee on vain kaikua huonosta itsetunnosta,jonakin päivänä tulee se mies joka osaa pelata tätä "peliä" paremmin kuin sinä ja silloin sinä huomaat pettäneesi miestäsi.
Semmoista se vaan on...
Muista että jossakin on aina joku joka osaa pelata paremmin... Sama se on kaikessa muussakin kuin tässä "pelissä",työssä,jalkapallossa,tv ohjelmissa,aina on jossakin parempi.
Olet ollut vielä toistaiseksi voittavalla puolella,mutta kun olet aikasi pelannut niin häviät.
Sepäse.
en minä mitään peliä pelaa, ajattelet liian monimutkaisesti. Jos joku mies tulee juttelemaan tai antaa muuten ymmärtää jotain, niin menen juttuun mukaan mutten mene baariin metsästämään miehiä enkä flirttaile, harvemmin. jos tulee sellainen tilanne missä tämä nuoruusvuosien tunne tulee takaisin, niin annan sen jatkua, miehen kustannuksellakin, pidemmälle... ilkeää mutta eipä ne miehetkään ole mulle aina enkeleitä olleet! ja tämä ei nyt ole mikään kosto tms.
on se että kun mies ehdottelee,sitä annetaan pakit tai sitten osoitetaan olevamme kiinnostuneita.
Minä en ajattele monimutkaisesti.
Sinä itse myönnät että siitä tulee hyvä olo kun joku haluaa sinua. Sehän siis tarkoittaa sitä että oman miehesi kehut ja halut ei sinulle riitä vaan haluat että muutkin haluavat. Hyvältähän se varmasti tuntuu olla haluttu,uskon sen.
Sanoin tuossa edellisessä kirjoituksessa että vielä tulee joku joka on parempi pelaaja. Tarkoitin tällä sitä että,joskus kun satut olemaan vihainen miehellesi,miehesi on loukannut/jotain niin tulee se joku joka ruokkii itsetuntoasi,ruokkii sitä hyvänolon tunnetta minkä saat ja ykskaks huomaat että siinäpä mies joka on parempi kuin oma paskiaisesi kotona jolle olet vihassa.Mies ihailee sinun kauneutta,kehuu kuinka hienoja sinun mielipiteesi on jne.sitten hän vie sinut tanssimaan/halaa ja aamulla kun ajatukset taas selkiytyvät ja huomaat että ups... mokasin...
Ihan mahdollinen skenaario. Noin siinä voi käydä.
Siis jos antaa pikkusormen niin se vie lopulta koko käden.
juu, kyllä tämä olisi mahdollista teoriassa. mutta onneksi omaan sellaisen luonteenpiirteen kuin periksiantamattomuus. en yleensä koskaan lähde riidan jälkeen minnekkään ennekuin asiat on selvitetty loppuun asti ja taas ollaan sovussa. mutta alkoholi on sellanen hassu asia että sen vaikutuksen alaisena tälläinenkään ei olisi mahdotonta. siispä vältän räkäkännejä ja yritän pitää itseni kurissa. mutta täysissä järjissä tarkoituksella en ikinä pettäisi. on mulla kyllä ollut mahiksia jouvuksissa pettää, mutta tähän asti olen osannut viime tipassa ajatella että miksi pettäisin ja pilaisin jotain todella hyvää.
Olet ikäiseksesi nuoremman oloinen.
Juu, ajatusmaailma tuntuu olevan edelleen siellä 15-vuotiaan tasolla, joten en ymmärrä, miten hän voi olla "vanhemman" oloinen. Ei ainakaan sisäisesti.
Ja miten 18-vuotias (=nuori) voi jo kaivata nuoruutta?
kyllä sitä voi kaivata. siinä mulla ainakin kävi niin että kun se baari-ikä koitti, niin kaikki tälläinen touhottaminen jäi. aina lähdetään autolla vaikka matkaa olis vain pari kilsaa. ennen mentiin ilmanmuuta pyörällä tai kävellen. nyt illanvietto tarkoittaa ehdottomasti baariin menemistä, sillä kukaan ei kuitenkaan halua mennä minnekkään muualle. eipä sitä pihalla tule hilluttua kun pääsee sisälle lämpimään kaljahanojen ääreen. siksi kaikki tällänen "riehuminen" on jäänyt ja joskus on kyllä ikävä sellasta. eikä näihin nuorempien porukoihin enää pääse, heillä on omat hommansa. ja varmasti kuulostan ikäistäni nuoremmalta, eikö ajatusmaailmakin sen jo kerro. tietenkin olen omituinen kun en haluaisi istuskella baarissa vaikka olen vielä 18.
vaikuttaa about 12 v. henkilön a-maailmalta.
..se sinun on sanoa. kuitenkin, en ole enää teini ja suoraan sanoen se vituttaa. silloin ei ollu murheita eikä muutakaan vittumaista, kunhan koulussa kävit ja loppuaika olikin sitten kaikelle muulle. tämä yksi kirjoitus oli oikeassa että olen ns. siirtymisvaiheessa. teinivuodet eivät ole täysin ohi mutta aikuiseksikaan en voi itseäni kutsua. sekin on kyllä filosofista, kuka voi itseään aikuiseksi sanoa vuosien määrän perusteella...
on kuin huoralla.
on kuin huoralla.
tuollaisen asian voi tietää vain setä, joka ei maksamatta saa keltään.
leväperä erehtyi pahemman kerran.
112397325743079 ´´gvdsö.phwOÄÅ VMGO8WV NTUGW=?' usxiöovdst870 ¨3wuspodjxc m
tiedän mitä tarkoitat. Muistan omat versioni noista jutuista joita kuvailit. Mutta olen onnellinen siitä, että olen löytänyt tapoja joilla saa noita kicksejä loukkaamatta toisia. Noiden tuntemusten puute ajaa ihmiset varmaan tiesmimmoisiin tekosiin. Joillekin on varmaan vaihtoehtona "kasvaa aikuiseksi", onneksi ei tarvitse jos löytää tapoja tuntea tuntea olevansa todella elossa ja tekevänsä jänniä asioita muutoin kuin edellä kuvatuilla tavoilla.
ne tavat ovat!! En halua kasvaa aikuiseksi enkä toisaalta olla uskotonkaan, joten mitä teen tunteakseni olevani elossa?? Anna vinkkejä, please!!
Kyllä sitä joskus haluaa olla haluttu. Ollaan kauheella lössillä baarissa, sitä on fiksu ja filmaattinen. Oikee välttää turpakännejä, että pysyy kontrolli hallussa. Sitten se muija yrittää ja ehdottelee. Sitten vaan miettii, että tulihan se sieltä. Sitte äkkiä kotiin. Ei mitään aikomusta edes pettää. Haluaa vaan joskus edes kulla sen.
tosissasi vai oliko tuo kovemman luokan sarkasmia?
mitä tarkoitat. Itse en ole ikinä kokenut tuota teinikämmäilyä. Enkä tahdokaan kokea. Juon vain noin muutaman kuukauden välein ja en polta. Ensinmäiset kerran join kotona. Nyt olen seurustellut puolitoista vuotta. Edellinen suhteeni kesti kaksi ja puoli vuotta.
Tiedän tunteen minkä kuvailet ja ymmärrän kuinka mahtavalta se tuntuu. Viestistäsi ei aivan saanut selvää, oletko oikeasti pettänyt vai mennyt vain lähelle. Jos olet oikeasti pettänyt, niin sillon en ymmärrä sinua. Jos taas olet vain viettänyt aikaa ihailun loisteessa niin ymmärrän sinua täysin. On aivan mahtava tunne, kun mies tulee hakemaan tanssimaan ja hänestä näkee, että hän on kiinnostunut. Itse olen sitä mieltä, että aina saa tanssia ja aina saa jutella. Jos mies kysyy seurustelenko,niin vastaan totuudenmukaisesti "kyllä". Ikinä en ole mennyt tanssia ja juttelua pidemmälle, sillä rakastan miestäni enkä todellakaan aio pettää häntä. Se vaan on NIIN IHANA TUNNE kun mies tulee juttelemaan ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Pirullisen ihana tunne tulee,kun entinen jätkäkaveri soittaa ja itkee tahtovansa minut takaisin. Ehkä olen ilkeä kun nautin siitä tunteesta, ehkä olen vain rehellinen.
Nykyään olen oppinut aina sillon tällöin löytämään hetkellisesti tuon tunteen, kun jätkäkaverin kanssa ollessani mietin noita ensimmäisiä seurustelupäiviä ja muutamaa päivää ennen seurustelua. Sitä kuinka maha kääntyy ympäri kun näkee toisen.Sitä kun toivoo, että toinen suutelee, mutta ei kuitenkaan itse uskalla tehdä aloitetta.
Kokeileppa tätä: Sovi jätkäkaverisi kanssa etukäteen, että sinä menet edeltä paariin. Hän tulee sitten myöhemmin ja alatte pitää silmäpeliä, aivan kuin ette tuntisi toisianne. Jossain välissä iltaa miehesi voi tulla iskemaan sinua. Parasta on jos asutte erillään, silä silloin hän voi saatella sinut kotiin, sopia kanssasi treffit seuraavaksi ilmaksi ja jatkaa matkaa omaan kotiinsa. Ilman hyvänyön suukkoa. Seuraavana iltana oletkin jo sulaa vahaa hänen käsissään. Saattaa ehkä voaikuttaa tyhmältä idealta, mutta uskon sen toimivan.
ainakaan 10 avioliittovuoden jälkeen. Silloin kaivataan jo järeämpiä aseita; pieni romanssi ja kiihkeää seksiä vieraan kanssa silloin tällöin ja taas jaksaa avioliiton arkea, ainakin jonkin aikaa.
on HUORAN mietteet.
pettänyt. rakastan kuitenkin miestäni niinkuin sinäkin. en ole pettänyt enkä aio. kuten kuvailit on ihanaa kun saa miehen huomion...=)
Kirjoitit "Se tunne, mitä haen, on eräänlainen haluttuna olemisen tunne."
Se haluttuna olemisen tunne pönkittää heikkoa itsetuntoasi, tämä on usein pettämisen motiivi.
Kirjoitit "Se tunne, mitä haen, on eräänlainen haluttuna olemisen tunne".
Sillä haluttuna olemisen tunteella pönkität heikkoa itsetuntoasi, se on usein pettämisen motiivi.
Itsetuntosi on nollassa ja yrität pönkittää itsetuntosi näillä jutuillasi. Isäsi on ollut ilmeisesti suuri ongelma sinulle. Ei ole huomioinut sinua tarpeeksi silloin kun olisi pitänyt.
Vai et oo muka teini?!?!
"Virallisen" määrittelyn mukaan ainakin olet: "teenage = teini-ikä", eli ikävuodet 13-19...
Ja on noi sun juttuskin TOSI TEINEJÄ! :D
Mutta älä sitä sure. :))
Mieti syytä siihen miksi sinusta on hauskaa vain kaikki vähän luvaton ja kielletty. Itselleni kävi niin, että elämäni vasta tuntui alkavan, kun tulin täysi-ikäiseksi ja otin itse vastuun itsestäni ja tekemisistäni. Tein niitä luvattomia juttuja nuorena ja inhosin sitä, koska pelkäsin jääväni kiinni. Musta tuntuu, että sun ongelmas ei ole se, että elämä on tylsää vaan SINÄ olet itse muuttunut tylsäksi. Ei leikkimielen tarvitse kuolla, kun täyttää 18. Mene jätkäkaveris kanssa vintille tekemään niitä fritsuja, ei ikä sinua estä...ja älä mene baariin, jos se on tylsää!
Tietenkin kyse voi olla siitäkin, että et ole kypsä seurustelemaan vakavasti ja epätyydyttävä suhteesi oireilee tuollaisena epämääräisenä kaipuuna.
Noh, eikö muilla naisilla muka ole tälläisiä tunteita että tahtoo olla haluttu? Eikö kukaan muu ihminen kaipaa nuoruuden huolettomuutta? Minä olen jo nyt kyllästynyt ottamaan vastuuta kaiken maailman asioista, mutta tiedän että on pakko. En ole vielä aikuinen enkä ole tottunut olemaan vastuussa kaikesta. Mutta kuka loppuviimein on aikuinen....? Tarkoitan kaikkia laskunmaksuja, siivoamisia, koulunkäyntiä ja siitä vastuussa olemista ym jokapäiväisiä asioita mitkä pitää hoitaa jos tahtoo pysyä yhteiskunnassa. Pikkuasioita mutta olen pettynyt varsinkin kun ajattelen että niitä täytyy hoitaa loppuelämän ajan...
Ja niin, vielä parisuhteesta. Olenko epäkypsä jos pidän siitä että vastakkainen sukupuoli osoittaa kiinnostusta? Kaikki seurustelevat miehetkö sitten torjuvat naisten flirtin ja juttelun heti ja kertovat etteivät voi jutella sillä he ovat vakavassa ja kypsässä parisuhteessa? Sama juttu naisilla? Tarkoittaako mielestäsi vakava parisuhde sitä ettei saa edes katsoa toisten suuntaan, vaikkei olisi aikomuksia pettääkkään?
Ja tekeekö se minusta lapsellisen jos tahtoisin huolettomampaa elämää? Ymmärrän toki että asiat täytyy tehdä ja teenkin velvollisuuteni, mutta että olen lapsellinen jos toivon ettei tarvitsisi huolehtia kaikesta? On teillä ihmisillä kummalliset määritteet aikuisesta... Vastailisitteko samalla tavalla jos vaikka kolmekymppinen ihminen olisi kirjoittanut samalla tavalla? Minä olen vaihtelunhaluinen ja vapaamielinen ihminen, eikö mulla oo edes oikeutta kyllästyä...?
Eikö kukaan muu tosiaankaan koskaan toivo että voi kun olisi vielä nuorempi ja sais mennä ja olla ilman huolia ja murheita, ainut velvollisuus on "käydä" koulussa ja lappaa sillointällöin ruokaa suuhunsa että pysyy hengissä...???
Tottakai jokainen nainen ja mies haluaa tuntea itsensä halutuksi ja flirtti on ihan ok, mutta räsypokan pelaaminen ja melkein sänkyyn meneminen on jo pettämistä minun mielestä. Pääasiallisesti minun mielestäni sen pitäisi riittää, että tuntee itsensä haluttavaksi oman kumppaninsa taholta. Tiesitkö muuten, että sellainen ihminen, joka on epävarma itsestään, tarvitsee vakuutteluja muilta ihmisiltä omasta viehättävyydestään?
Siitä taasen tietää olevansa aikuinen ja kypsä parisuhteeseen, kun sopivan ja ei sopivan raja on selvä. Luonnollisesti myöskin se näkyy parisuhteessa toisen osapuolen kunnioittamisena siis että ei tee/sano mitään minkä tietää loukkaavan toista. Haluan korostaa, että aikusuus ei ole suinkaan kiinni iästä, moni 3-kymppinen on vielä täysin epäkypsä kakara. Aikuisuus (kypsyys) syntyy elämänkokemuksesta ja siitä että oppii elämästä. Sinä olet oikealla tiellä, koska pohdit ja kyseenalaistat asioita etkä vaan tyhjäpäisenä kanana paukuta menemään.
Mitä tulee nuoruudenkaipuuseen, niin toki on mukava muistella nuoruutta, mutta minusta on mukavampi elää niin, että koen aina sen juuri meneillään olevan elämänvaiheen sinä mieluisampana. Itse lähestyn kovaa vauhtia 3-kymppiä. Vanheneminen pelottaa, mutta toisaalta olen iloinen, että olen saavuttanut tämän iän eikä tarvitse enää tempoilla murrosiän muutoksissa enkä enää jaksaisi samaa pyöritystä mitä parikymppisenäkään. On ihanaa, että minulla on vihdoin kypsä ja rakkaudellinen parisuhde, arvomaailma kohdallaan, koulutus ja työ, oma koti ja kohta auto, taloudellinen tasapaino ja ennenkaikkea mielenrauha, olen siis sinut itseni ja elämäni kanssa eikä huolen häivää. Toki sinä saat elää tavallasi ja toivoa olevasi vaikka vaippaiässä, mutta sinun olisi itsesi helpompi olla kun jättäisit menneet menneisyyteen ja olisit nokka kohti tulevaisuutta ja jalat tiukasti tässä hetkessä.
Niin ja ne laskunmaksamiset, siivoamiset yms. yhteiskunnassa pysymiset ovat elämän realiteetteja, ei niitä vastaan kannata hangoitella eivätkä ne nyt edes ole niin suuria huolia ja valtavia vastuita, että niistä edes viitsisi keskustella. Elämässä on niin paljon kaikkea uutta löydettävää ja opittavaa, että ei kannata antaa pikkuseikkojen häiritä. Koittasit nauttia aikuistumisesta!
Tottakai jokainen nainen ja mies haluaa tuntea itsensä halutuksi ja flirtti on ihan ok, mutta räsypokan pelaaminen ja melkein sänkyyn meneminen on jo pettämistä minun mielestä. Pääasiallisesti minun mielestäni sen pitäisi riittää, että tuntee itsensä haluttavaksi oman kumppaninsa taholta. Tiesitkö muuten, että sellainen ihminen, joka on epävarma itsestään, tarvitsee vakuutteluja muilta ihmisiltä omasta viehättävyydestään?
Siitä taasen tietää olevansa aikuinen ja kypsä parisuhteeseen, kun sopivan ja ei sopivan raja on selvä. Luonnollisesti myöskin se näkyy parisuhteessa toisen osapuolen kunnioittamisena siis että ei tee/sano mitään minkä tietää loukkaavan toista. Haluan korostaa, että aikusuus ei ole suinkaan kiinni iästä, moni 3-kymppinen on vielä täysin epäkypsä kakara. Aikuisuus (kypsyys) syntyy elämänkokemuksesta ja siitä että oppii elämästä. Sinä olet oikealla tiellä, koska pohdit ja kyseenalaistat asioita etkä vaan tyhjäpäisenä kanana paukuta menemään.
Mitä tulee nuoruudenkaipuuseen, niin toki on mukava muistella nuoruutta, mutta minusta on mukavampi elää niin, että koen aina sen juuri meneillään olevan elämänvaiheen sinä mieluisampana. Itse lähestyn kovaa vauhtia 3-kymppiä. Vanheneminen pelottaa, mutta toisaalta olen iloinen, että olen saavuttanut tämän iän eikä tarvitse enää tempoilla murrosiän muutoksissa enkä enää jaksaisi samaa pyöritystä mitä parikymppisenäkään. On ihanaa, että minulla on vihdoin kypsä ja rakkaudellinen parisuhde, arvomaailma kohdallaan, koulutus ja työ, oma koti ja kohta auto, taloudellinen tasapaino ja ennenkaikkea mielenrauha, olen siis sinut itseni ja elämäni kanssa eikä huolen häivää. Toki sinä saat elää tavallasi ja toivoa olevasi vaikka vaippaiässä, mutta sinun olisi itsesi helpompi olla kun jättäisit menneet menneisyyteen ja olisit nokka kohti tulevaisuutta ja jalat tiukasti tässä hetkessä.
Niin ja ne laskunmaksamiset, siivoamiset yms. yhteiskunnassa pysymiset ovat elämän realiteetteja, ei niitä vastaan kannata hangoitella eivätkä ne nyt edes ole niin suuria huolia ja valtavia vastuita, että niistä edes viitsisi keskustella. Elämässä on niin paljon kaikkea uutta löydettävää ja opittavaa, että ei kannata antaa pikkuseikkojen häiritä. Koittasit nauttia aikuistumisesta!
Niin, tuosta räsypokan pelaamisesta... Poikaystäväni kyllä tietää, ja onneksi hän on niin ihana ihminen ettei suuttunut. Hän on sisäistänyt että minä olen vielä tälläisessä tutkimusvaiheessa ja hän oli otettu (!!!) siitä että ymmärsin ajatella ajoissa mitä teen ja siitä että ylipäänsä kerroin itse moisesta tempauksesta.
Ja kyllä, olen epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni. Olen ylipainoinen, joten en osaa olla tyytyväinen omaan itseeni ja siksipä tälläiset "miesseikkailut" ovat minulle tärkeitä, itsetuntoa kohottavia juttuja. En mielestäni (enkä muidenkaan mielestä) ole ruma, mutta puntarin mukaan painoa on jonkin verran liikaa, ja sehän riittää latistamaan tunnelmat...
Mietin tuossa että ehkäpä minulla olisi jonkinlainen kahdenkympin kriisi tulossa? Sitä alkaa ymmärtämään että tietyt vaiheet ovat läpikäytynä ja että niitä ei KOSKAAN saa enää takaisin... Alkaa aiva masentamaan kun ajattelee moista... Mutta elämä jatkuu, kai se on pakko hyväksyä. Toisaalta kamalan itsekästä valittaa, kaikilla se jatkuminen ei välttämättä ole itsestääselvyys.