Elän avoliitossa onnellisesti. Mies on työssäkäyvä, rakastava ja erittäin ihana. Meillä arjen eläminen on helppoa. Käymme molemmat aika paljon kavereidemme kanssa ja välillä yhdessäkin baarissa. Emme ole mustasukkaisia. Joskus minua jännittää tulevaisuus. Mieheni käyttää suhteellisen paljon alkoholia, n. 4krt kuussa. Hänellä on suhteemme aikana muutama ylilyönti tullut humalassa. Pankkikortti varastettu, puhelin hukkunut yms. juttuja kovasta humalatilasta johtuen. Hän ei ole ollenkaan väkivaltainen humalassa eikä muutenkaan. Olen miettinyt ja keskustellutkin aika paljon asiasta mieheni kanssa. Hänellä on kovat morkkikset aina tapahtuman jälkeen. Olen myös ilmoittanut, etten jaksa kyseisiä keikkoja enää jatkossa. Mitä tulisi tehdä? Jäänkö odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Pitäisikö minun rajoittaa omia menojani ja ehdottaa enemmän rauhallisen koti-illan viettoja? Haluan kuitenkin itsekin juhlia silloin tällöin? Mitä sitten jos suhteeseen tulee lapsi, rauhoittaako se miestä samalla tavalla kuin minuakin? Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia, kiitos. :)
Avoliitto ja alkoholi
---minä--
293601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
no ei oo pahaa sun miehes dokaaminen 4krt/kk, sit ku on 2-3 kertaa viikos ni voi huolestuu ja jos muisti menee aina....käsket juomaa laimeempii juomii ja vähän "vahdit" ku ootte viihteel , eikä aina tartte olla pilkkuun asti..
Ai,että oikein 4 kertaa kuussa käyttää alkoholia!!
Muuten kaikki niin hyvin!!!
Jatka niuhotusta,niin ei tarvitse miettiä enää perheenkään perustamista!!!
Ehkä neljä kertaa kuukaudessa ei kuulosta pahalta, mutta käännetäänpä näin: joka viikonloppuinen ryyppäys. Ehkä minäkin olen niuho, kun en kestänyt viikonloppuryyppäilyä ja erosin.
Miehelleni yksikin alkoholiton viikonloppu oli/on vieras käsite ja jos näin pääsikin käymään, niin kyllä se ihmetystä herätti hänessä itsessäänkin. Ja totta, minä se niuho olin ulkopuolisten mielestä... Kun muutosta ei tuntunut tapahtuvan, päätin itse, ettei minun ole tuollaista pakko katsoa ja läksin.
Älä välitä noista niuhojutuista, jokainen määrittelee itse sietokykynsä rajan!
Meillä meni näin:
Molemmat alkoholisteja, ei riitoja, ei väkivaltaa, yhdessä oli kiva juoda ja elää. Mies pääsi irti antabusten ja terapian avulla viinasta toistaiseksi, mutta tunnustaa, että viinaa hän vain rakastaa. Yritin minäkin olla ilman, mutta en siihen pystynyt. Ero tuli ja nyt opettelen minäkin elämään ilman alkoa. Tiedän että jos olisin ajoissa lopettanut juomisen, ei eroa olisi tullut. Jos miehesi juo liikaa mielestäsi niin puhu siitä miehellesi ennenkuin on liian myöhäistä. Mieheni ei puhunut ajoissa, ilmoitti vain eräänä päivänä ettei enää minua jaksa katsella. Silloin oli jo myöhäistä. Kunpa voisin elää sen kaiken uudelleen, tekisin kaiken toisin.
"Käyttää alkoholia 4krt kuussa, muuten kaikki niin ihanasti."
Jos tuommonen häiritsee, niin oletkohan koskaan edes joutunut kokemaan millaista on kun menee oikeasti huonosti?
Kehoittaisin antamaan arvoa sille, mitä sinulla on, ja hyväksymään pienet "puutteet" muuten niin hyvässä kumppanissasi. Tykkäät kumminkin itsekin käydä juhlimassa, eikä teillä ilmeisesti ole lapsia että tarvitsisi vahtivuoroja jakaa tms.
Eläkää täysillä, ja nauttikaa.
jos se on runsasta... eihän siin mitää jos sievät pienet kännit ottaa...
Huomaa noiden vastausten perusteella, että suurin osa ihmisistä nykyään pitää 4krt/kk juomista normaalina?!! Sehän kaiketi tarkoittaa siis sitä, että kerran viikossa tai joka viikonloppu.
Minäkin olen kai sitten niuho kun minun mielestäni tuo on paljon! Siis humalahakuisesta juomisesta jos puhutaan. Itse en pahastu jos mies juo esim. yhden sauna oluen illassa, mutta kaatokännissä örveltämistä säännöllisesti en pysty sulattamaan.
Mielestäni se kertoo jo alkoholi ongelmasta, jos on pakko juoda aina kun on vapaapäivä tai joka viikonloppu. Jos ei pysty olemaan esim. yhtään viikonloppua selvinpäin niin kyllä silloin on jo jossain vikaa. Sellainen ihminen ei saa iloa mistään muusta, tai ei viitsi keksiä parempaa tekemistä vapaa-ajalla. Itse välttäisin tuollaista kumppania, oli sitten kyseessä mies tai nainen.
Olen ollut muutaman vuoden avoliitossa miehen kanssa, joka ei kyennyt olemaan yhtään viikonloppua selvinpäin. Hänen mielestään se vain "on niin hauskaa". Tajusin vasta paljon myöhemmin, ettei hän ollut minun tyyliseni ihminen jos hänen ainut hauskuutensa ja elämän ilonsa riippuu alkoholista.
Mieti tosiaan tarkkaan, että haluatko elää alkoholin huuruista elämää. Se varsinkin on huono merkki jos et pysty suunnittelemaan miehen kanssa mitään, vaan hän jättää kaiken vapaapäivinä aina auki. Hänellä on silloin mielessään ryyppäys, eikä hän siksi voi tehdä kanssasi suunnitelmia. Hän siis ei luultavasti edes omaa sellaista asennetta, että voisi innostua jostakin muustakin tai olettaa , että sinä tai joku muu hauskuuttaa häntä jos kerran "pitää olla juomatta".
Onneksi itse jätin oman alkoholistin alkuni, sillä löysin jotain paljon parempaa. Miehen joka osaa ottaa kohtuudella. Meillä normaalia juomista on n. 1 kert kuukaudessa (siis humalahakuista juomista). Muutoin juomme vain saunaoluet. Olen todella onnellinen ja tunnen, että tämän miehen kanssa voin hengittää vapaasti, kun alkkiksen kanssa oli jatkuvasti ahdistunut olo. Jos et itse ole viinaan menevä, niin miksi tuhlaisit elämäsi parhaat hetket alkkiksen kanssa kun alkottomiakin miehiä löytyy, joissain harvoissa tapauksissa viinaan menevä ihminen pystyy lopettamaan juomisen. Jos miehesi omaa tällaisen asenteen, että hän itse on halukas muuttamaan suhtautumistaan alkoholiin normaaliksi niin sitten tietenkin liputan suhteellenne, mutta jos hän esim. syyllistää sinua juomisestaan eikä kykene näkemään juomisessaan mitään väärää niin silloin lähtisin sinuna suhteesta sillä juominen luultavasti vain pahenee ajan myötä.
Kirjoitit mm. näin: "Hän ei ole ollenkaan väkivaltainen humalassa eikä muutenkaan."
Mikä vittu on oikein ongelma sitte?
Ei voi olla totta, tämän täytyy olla provo tai sun lääkitys on väärä.
Mitenhän se miehes jaksaa sua kun noin nipoilet. Oikea pilkun nussija olet. Kohta se menettää hermonsa, se on todennäköinen tulevaisuus jos tuollain jatkat.
Kylläpä huomaa, ettei suurin osa vastaajista ole elänyt alkuperäisen kirjoittajan kuvailemassa suhteessa. Normikäyttäjälle se voi olla todella ahdistavaa!
Minunkin mieheni aina korosti sitä, ettei ole ilkeä humalapäissään kellekään. Ei se silti minusta ole syydä juoda, mielestäni kiltteys ei ole riittävä puolustus! Tajuttomuustila on on ärsyttävää katseltavaa, vaikkei nyrkki heiluisikaan (siis minun mielestäni).
Ja tottahan on, että jokainen saa juoda kuten tahtoo. Siksi itse koin eron hyväksi ratkaisuksi; nyt toinen saa juoda huoleti ja niin paljon kuin huvittaa! Minä en vain halunnut sitä katsella.
oikeesti alkaa vituttaan kun joku itkee tollasesta asiasta, jopa niin paljon että taidan kohta ryypätä vähäsen. Siis huono mäihä miehellä kun kaikki muu on hyvin, niin sattu tollanen akka, PRKL!!!!!
OLEN KAUHEA JUOPPO, 3-4 KERTAA KUUKAUDESSA OTAN.
Mun vaimokin ottaa 2-4 kertaa KUUKAUDESSA mutta ei kummallakaan tulis mieleen erota. Joku muu syy varmaan oli sullakin kun erosit mutta et uskaltanut sanoa sitä.
Olet sinäkin tiukka pipo, oikeesti :-((
Hyväksyt siis juhlimisen itsellesi ja ongelmasi on se, ettet pääse määräämään milloin miehesi juhlii. Taidat jopa nauttia hänen morkkiksestaan ja käyttää tilaisuutta hyväksesi että tuntisi huonommuutta sinun täydellisyytesi rinnalla.
Jos mokomasta syyllistät niin et ole alkoholistia nähnytkään. Kohtuutta vähän, palailepa maan pinnalle.
Olet oikeassa. En ole alkoholistia nähnytkään, ainakaan elämän kumppanina ja siksi asia mietityttääkin minua. En nimittäin haluakaan nähdä. Hyväksyn yhtälailla juhlimisen miehelleni, en ole koskaan häntä kieltänyt menenmästä tms. En vain halua, että hän juo sellaiset koomat, mitä muutaman kerran tässä yhdessäolon aika on ollut. Itse juon myös, mutta määrät ovat paljon pienempiä ja kunto inhimillisempi. Mutta hienoa huomata, että ajatukseni on herättänyt teissä mielenkiintoa, sitä toivoinkin. Kyllä tällä hetkellä tuntuu, että rakkaus voittaa. Täytyy kuitenkin tässä maailmasas miettiä tarkkaan kenen kanssa alkaa perhettä perustaa yms. Ihmiset kun voi alkoholisoitua elämän myötä ilman sen suurempia juopotteluja...
huono äijä. Ei kun siis oikeesti vide! Onko sun mielenterveys ihan ok, varmastikko?
on alkoholisti! Mikä siinä viinassa on niin kiehtovaa?
Jeps! tuohan neljä kertaa kuussa siis tarkoittaa lähes joka viikonloppu juomista. Et todellakaan ole nipo, ilmeisesti Suomessa humalahakuinen juominen on niin suosittua ja tärkeää, että ihmiset heti alkavat syyllistämään nipoksi!
Minua ainakin ahdisti edellisessä suhteessani juuri se, että mies ei "osannut" pitää hauskaa ilman viinaa. Viikonloppu kännit oli se automaatio ja meni luottamus moiseen ukkoon ja eipä se hääviä elämää ole jos pe tai la vedetään kauheat lärvit ja seuraavat päivät menevät ukon krapulaa kattoessa. Pyh ja pah:)
Koskaan ei voinut ennakoida mitään ja se oli ahdistavaa. Tietysti päälle ne syyllistämiset jos olisin halunnut tehdä yhdessä jotain kivaa...kummasti ne ukon kaveritkin olivat viinamäen miehiä ja ne menivätkin suhteen edelle. Joo ei sellainen ihminen ole tunne-elämältään tasapainossa jonka tarvii vetää joka viikonloppu viinaa, joku tyhjyys sellaista vaivaa....
Mutta nyt olen onnellinen, mulla on mukava ja ihana mies josta olen niin kiitollinen:) Hänen sanaansa voi luottaa eikä laita viikonloppukännäämisiä suhteen edelle, ei ole epäluotettava syyllistäjä. Ei kannata tuhlata elämäänsä alkoholismiin taipuvaisen ihmisen kanssa jos ei kyseinen ihminen välitä kumppanin tunteista ja tiedosta omaa käyttäytymistään. Viinaongelmilla on taipumusta vain pahentua vuosien varrella ja varsinkin jos tapahtuu jotain kriisejä niin pulloon tartutaan helpommin.
Mieti miltä susta tuntuu, jos susta tuntuu pahalta ja ahdistavalta, tunteet ei ole koskaan väärässä!siitä tiedät onko suhde sulle hyväksi. On kauheata nimittäin pelätä juopon toilailuja....kännisille sattuu onnettomuuksia helpommin, sekin on koettu ja nähty, yöks. Sellaisesta suhteesta on kaukana turvallisuuden tunne ja tasapainoisuus. Kuuntele itseäsi:)
Jos tuota laittasit juipin kiertoon ja hankit koiran niin eipäs ole tuota ongelmaa tai sitten viet sen juipin koira koulutukseen. Istu, anna tassu,
hae keppi, ei saa tulla sohvalle, elä kerjää, OMA PAIKKA!!! USKO NYT!!!!
Meilläkin oli noin, arki sujui hyvin, mies oli ihana ja kiltti ihminen. Mutta joka viikonloppu hän joi itsensä perskänniin, ja ajan kanssa se meni siihen, että hän sammui aina jonnekin (kännikaverit asuivat lähistöllä), sieltä sitten krapulassa pelaamaan erä bilistä, ja ehkä illalla kotiin. Yleensä kuitenkin taas illalla baariin, ja sunnuntaina kotiin.
Ajattelin usein, että kaikki olisi hyvin jos voisin luottaa mieheeni, jos tämä alkoholi ei olisi näin suuri ongelma. Ei hänellä ollut minkäänlaista vastuuntuntoa kännissä. Lopulta en enää edes pelännyt hysteerisenä, onko hän kuollut jonnekin ojaan...sillä olin niin lamaantunut jo siitä jokaviikonloppuisesta murehtimisesta ja itkusta. ja kyllä, mieheni joi 4 kertaa kuukaudessa, jos se yksi kerta on yksi viikonloppu. Arkena ei juonut edes yhtä kaljaa. Se on kato joko tai.
Kukin tosiaan määrittelee oman sietokykynsä rajat. Minä tiesin, että jäisin yh:ksi jos olisin hankkinut lapsia tämän miehen kanssa. Vaikka olisimme olleet yhdessä silti, olisin hoitanut lapsia kaikki viikonloput yksin. Täyttä paskapuhetta sellainen, että asiat muuttuu kun on jokin syy olla kotona. Minä en ilmeisesti riittänyt syyksi koskaan.
Tuurijuoppo tekee valinnan jo selvinpäin. Kyllä hän tietää, mihin se juominen kallistuu. Kyllä exäni tiesi, ettei pysty kontrolloimaan juomistaan "hyvässä seurassa". Juominen on vain niin kivaa, ja se tilittäminen äijien kesken.
Tekstisi oli kuin meidän suhteesta, kaikki olisi muuten hyvin. Mutta tajua, että se juominen on kuitenkin osa sitä ihmistä. Ei se ole ulkopuolinen syy ongelmiin. Hän sen valinnan tekee. Sinun täytyy nostaa kissa pöydälle, ja sanoa, ettet uskalla luottaa tulevaisuuteen hänen kanssaan, jos juominen jatkuu tuolla tasolla. Valitettavan usein se lisääntyy vielä heti, kun tulee jotain muita ongelmia tai masennusta.
Nykyään seurustelen ihanan vastuuntuntoisen ja hyvän miehen kanssa. Menneet asiat ovat kuitenkin osa minua. Olen päässyt sentään syyllisyydestä eroon. Ei kuulu enää minulle, jos näen ex-mieheni örvelössä kulkiessani paikalliskapakan ohi. Silti sydäntä viiltää, vieläkin. Kaikki yhteiset unelmat ja toiveet murskautuivat eron myötä, mutta se oli välttämätöntä. Ihminen haluaa eniten sitä, mitä ei voi saada.
se rontti osaa käyttäytyä kaikin puolin kuin Ken Barbitalossa, eli kuten sinä määräät, heitä se pihalle! Ei sun tarvi tommoista kattoo! Älä alistu viinanpirulle tai miehelle! Avioliitto vaatii aina kuitenkin myönnytyksiä - nimittäin miehen osalta! Juhliminen on tietysti ok, jos se tapahtuu sinun toimestasi ja silloin kun sinä haluat. Rauhoittaisiko lapsi suhdettanne? No, yleensä kaikki avioliiton ongelmat korjaantuvat, kun lapsia tulee taloon, mutteivät alkoholistin ongelmat, sillä ne vain kasvavat!
PS. Jos laitat sähköpostiosoittees, niin soittelen tms. Voitais tavata jossain vaikka PK:n merkeissä.
PPS. Ikävä sua. Halipusu.
Kiitos viestistäsi ja kullanarvoisista neuvoistasi. Ota ihmeessä yhteyttä niin katsellaan mitä kivaa keksitään... v*d*k*t*e*@pusipusi.com
kiertoon. Se pirulainen puristaa vielä hammastahna tuubiakin 1 mm väärästä kohdastakin kuin sinä. Ei se opi ja kyllä pännii.
Ja sitten vielä vessanpytyn kansi. PRKL.
Sitten sinäkin voit kierrättää itteäs kun ei ole juoppo ukko riesana vaikka joka viikonloppu erin ihanan nyrkillä hakkaavan rikollisen kanssa.Sitten on elämä ja kaikille tutuille kertomista, joo..............
ukossas, kyllä se vaan näin on. Mitä täälä kaikki haukkuu, tuossa vaiheessa jo kannattaaki miettiä vähän eteenpäin elämää ja hyvä jos sen jo noin oot sisäistänyt että tuo on jo alkoholistin yksi aste, on se kumma että tämä suhtautuminen kuningas viinaan menee koko ajan lepsummaksi, tietää huonoa tulevaisuutta.
Jos miehesi juo joka viikonloppu, se ei mielestäni kuulosta pahalta. Tietysti asia riippuu siitäkin kuinka paljon hän juo, onko hän aina ihan täydellisen pihalla ja kuinka paljon se häntä itseään häiritsee. Sanoit, että miehelle on muutama ylilyönti tullut suhteenne aikana. Niitä tulee kaikille, eri asia on jos niitä tulee joka kerta.
Olenkohan jotenkin outo, kun mieheni tullessa baarista pienessä humalassa kotiin en osaa hänelle siitä suuttua. Hän kuitenkin tietää rajansa, ja jos joskus ne ylittää, ei se mikään maailmanloppu ole. Kyllä minäkin rajani joskus ylitän ja itse siitä krapulan kautta kärsin. Ei siinä mielestäni auta se, että toinen alkaa uhkailemaan erolla.
Jollain tapaa en kai sitten täysin ymmärrä ongelmaasi, kun teillä kaikki muuten on hyvin. Huolehdit tulevaisuudesta ja mahdollisista lapsista. Eikö kuitenkin olisi järkevämpää yrittää elää nyt, ja sitten kun lapsia alatte suunnitella, keskustella aiheesta kunnolla? Kyllä miehelläsikin varmasti prioriteetit silloin vaihtuvat ettekä mieti välttämättä koko asiaa (mielestäni miehelläsi ei kuitenkaan mitään alkoholiongelmaa ole).
Jos asia nyt kamalasti kuitenkin huolettaa, niin pyydä miestäsi vaikka tekemään paihdelinkin alkoholitesti.
Alkoholisoitumisaste on maassamme aika korkea ja erityisesti sen näkee näistä ärtyneistä reaktioista, joita kaikenlainen pienikin rajoittaminen aiheuttaa. Alkoholiveroa on korotettava nopeasti ja mieluummin paljon korkeammalle kuin se oli aiemmin.
Viinakortti olisi tietysti parempi ratkaisu.
No niin: antaa tulla raivoa oikein teholla, niin paljastatte miten orjia olette.
Joka viikonloppu käyttävät ovat jo pahasti liemessä.
Eihän miehesi vielä alkoholisti ole, mutta jos se sinua häiristeee niin kannattaa kertoa että olet huolissasi miehesi juomisesta. Omasta mielestäni tuo kerran viikossa on pidemmän päälle paljon.
Itse en haluaisi miestä joka noin usein juo. Enkä ole mikään tiukkapipo, joka haluaa päättää kaikista mieheni asioista. Itse vaan haluan elää terveellisesti, liikkua paljon ja muutenkin elämäntapani on terveellinen. Tällöin haluan olla sellaisen ihmisen kanssa jolla on sama asenne elämään.
Kyllä mekin käymme mieheni kanssa juhlimassa yhdessä ja erikseen, mutta kyllä kerran viikossa juominen olisi mielestäni liikaa!
Yhdessä 4,5v, avoliitossa 4v. Vielä muutama vuosi sitten useasti aamuyön hiljaisina tunteina sitä pohti että tuleekohan tästä mitään... Lukemattomia kertoja mieheni on ollut putkassa, tavaroita hukkunut (kerrankin tuli kotiin (talvella!) t-paita päällä, pitkähihainen paita (uusi!!) ja takki kadonneet....housuja ei sentään koskaan ole hukannut) ja tapellutkin on. Mutta tällä hetkellä on tilanne se, että muutama saunaolut viikonloppuna ja sitten nukkumaan....
Aikaisemmin ongelmana oli työstressi, teki fyysisesti raskasta työtä ja työilmapiiri huono ->piti saada "nollata". (selityksen makua ehkä jonkun mielestä...) Nyt tilalla on mielekäs työ yksityisyrittäjänä ja vapaa-aikaa ei todellakaan liikaa ja senkin vähän tahtoo yleensä nukkua tai tehdä kotona remonttia :) Kun on kohtuullinen pankkilaina ja vastuu painaa, ei tee mieli ryypätä ja rellestää samallalailla kuin aikaisemmin... tosin täytyy kyllä myöntää että muutamalla kaverilla on vähän huono vaikutus häneen (osa on kyllä "kiven sisässä"), että jos on kyseisten henkilöiden kanssa menossa jonnekkin muistan kyllä muistuttaa aikaisemmista "reissuista"... Tulevaisuus jännittää, koska mieheni isä ja pappa ovat molemmat alkoholisteja, toivottavasti ei ole periytyvää...
Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa ja tärkeää on että niistä ongelmista puhutaan.
Minun avomieheni käy omien kavereittensa kanssa bailaamassa n. kolme kertaa kuukaudessa, ja välillä ylilyöntijenkin kera. Useimmiten könyää kotiin n. viiden aikoihin aamulla. Sunnuntai menee siinä hissuksiin sohvalla maatessa, eikä puhettakaan että lähtis perheen kanssa ulkoilemaan. Niinpä minä olenkin se yksinäinen nainen puistossa lastensa kanssa. Aina kun mä näen ulkoilevan isän, mä ajattelen kuinka onnekas sen vaimo mahtaakaan olla (ja että mistä postimyyntiluettelosta tollaisia isiä saa tilata, hehheh).
Mäkin ajttelin aina, että lapset saavat mieheni rauhoittumaan, mutta mitäs vielä. Menojalka senkuin kiihtyi vaan.. No, mä en jaksa enää kommentoida asiasta hänelle. Ajattelen vaan, että häneltä jää monia asioita näkemättä lapsiemme kasvusta. Baari, viina ja kaverit pysyvät jotakuinkin samanlaisina, lapset eivät vaan ole ikuisesti pieniä...
mieheni juo, kun on polttarit, pikkujoulut yms. Eli ei läheskään joka kuukausi, ehkä pari kertaa vuodessa.
Joka ainoa kerta, kun hän on ollut muiden kuin työkavereiden kanssa menossa, on kunto ollut järkyttävä. Minä en jaksa enää yhtään kertaa, olen sanonut, että tämä viime kerta oli viimeinen. En edes uskalla luvata, ettenkö olisi tuolla valtatiellä rekka keulassa seuraavasta kerrasta.
Ehkä olen henkisesti liian heikko, mutta minusta aikuisen ihmisen TÄYTYY tietää rajansa, niin ettei koko makuuhuoneen kalusto mene uusiksi oksentamisen takia. Kotini on linnani, ja pidän oikeutenani saada olla turvassa kotona aina, kun haluan.
(Viimeksi meni pari vkonloppua sitten uusiksi tyynyt (a 20€), petari (300€), peitot (70€) ja lisäksi verhot pesuun. Minä en raahaa mitään pesulaan, ostakoon uudet. Jos tämä on normaalia juomista, niin mikä on epänormaalia?)
Hän ei ymmärrä sitä hätää ja vihaa, jonka yhden illan juopottelu minulle aiheuttaa. Ja samalla rakkauden määrä liitossa jokaisesta kerrasta vähenee vähenemistään. En koskaan saa mistään apua tilanteeseen sillä hetkellä. On joskus meilläkin kadonnut kännykkä. Kerran oli näin syksyllä nukkunut puistonpenkillä, kun oli siihen sammunut. Olen ajatellut ilmoittaa alkoholitarkastajille, että kaupungissamme juotetaan asiakkaille liikaa viinaa. Tiedän, että ambu tai poliisit ei auta tilanteessa, kavereista ei siihen aikaan yöllä ole tietoakaan.
Tällä hetkellä ahdistus on valtava, kun tätäkin kirjoitan. Joka kerta hän lupaa, joka kerta iloisena, luottavaisena, hymyssäsuin suutelen häntä, kun lähtee illanviettoon. Ja joka kerta tilanne on sama aamuyöstä. Olen sanonut, että asia ei ole minun ongelma, koska millään tavalla käytökselläni en tilannetta aiheuta.
Älkää tulko viisastelemaan, että MINÄ olen nipo. Olen aikuinen nainen, ja tiedän mitä mieheltäni haluan. Edellisiin miehiin ei nykyistä pitäisi verrata, mutta yksikään heistä ei näin viinaa juonut. Olen yhä ainavain järkyttynyt.
Mielestäni tervettä juomista ei ole, jos vatsahapot tulevat oksennettaessa ulos? Olen myös sanonut, että jos tämä on tästä kiinni, niin minä olen ennemmin ilman häntä kuin hänen kanssaan. Kaverinsa yrittävät puolustella, johon minä olen tyhjentävästi tokaissut, että "on jokaisen asia päättää siitä, mikä on elämässä ja miehessä itselleen tärkeää. Jos arvostaa raittiutta, niin sitten arvostaa sitä."
Älä siis pidä itseäsi nipona, jos miehesi juo joka viikonloppu. Hänellä on silloin alkoholiongelma. Ja ne jotka yrittävät syyttää sinua nipoudesta, ettei jokaviikonloppuinen juominen ole ongelma, ovat itse alkoholiongelmaisia. Ydin koko asiassa on siinä, ettei pysty myöntämään itselleen olevansa alkoholiongelmainen.
Viina on viisasten juoma ja ilmainen viina on köyhän miehen surma.
Nämä kaksi asiaa ovat totta nyt ja aina. Minun mielestäni ihmisen, joka ei osaa viinaa käyttää, ei sitten pitäisi juoda ollenkaan. Sen päätöksen minäkin tein, kun vielä 15 vuotta sitten join. (teinijuoppo, ja kyllä olen maistanut kaiken kirkkaasta lähtien raakana).
Ei minulla hänen juomistaan vastaan mitään olisi, jos se olisi hallinnassa. Syy kaikkeen tuntuu olevan se, että kun poikien kanssa juodaan, on porukassa sellaisia, jotka juovat enemmän ja kestävät viinaa enemmän, ja niitä jotka eivät juo niin usein. Siispä kun juodaan, juodaan nopeimpien tahtiin, jolloin miehenikin puukoniskuksi tulee se, että ei ole yksinkertaisesti selkärankaa sanoa, että kiitos, jätän tämän kierroksen väliin. Se on se itsetunto, joka sillä kohdalla on timmissä.
Ystäväpiiriäni katsellessa olen todennut useamman kerran, että ihminen, joka juo joka viikonloppu, ei ole onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Viinanjuonti ei ole myöskään mikään tapa nollata tilanne, väärin. On monia tapoja rentoutua ilman viinaa.
*******Minä en henkilökohtaisesti vastaa yhteenkään viestiin, jossa ruoditaan mielipiteitäni viinanjuonnista tai avoliitostani. Tämä on kuitenkin minun elämäni, ja itse päätän mitä sillä teen. Samoin kuin mieheni.******
Olen 30 kantturoissa, joten elämää on niin valtavan paljon jäljellä... haluanko ne viettää tässä ja nyt tämän nykyisen kanssa, jää nähtäväksi. Hän rakastaa minua, muttei uskalla sanoa "kavereilleen" ei.
mies juo joka viikonloppu vähintään yhtenä päivänä, ja kaikki muut menot sovitaan juomisen ehdoilla. Ennen tämä ei paljon haitannut, kun itsekin halusin käydä baareissa, ei tosin ihan niin suurella viinamäärällä. Ennen menimmekin aina yhdessä juhlimaan, eikä se ollut koskaan miehelle ongelma. Nyt hän menee melkein aina yksin ja saan istua yksin kotona ja toivoa, että mies pääsee ehjänä kotiin, tai sitten joudun kuuntelemaan kännisiä kavereita kotona ja kuskata niitä baariin.
Viisainta olisi varmasti ero, mutta kun ei muita suurempia ongelmia ole, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Ja elättelen vielä toiveita, että vanhemmiten juominen harvenisi.
tuo mukanaan hoviväen... Miljardien ihmisten elämä olisi onnellisempaa ilman alkoholia. Kuinka monen elämää se todellakin ihan oikeasti sulostuttaa???