Mulla on hyvä anoppi ja appiukkokin on kovin hauska, mutta mua häiritsee se, etten osaa heiän kans mitään jutella. Anoppi on aika hiljainen ja tasainen, ja niin oon minäki. Mulla ei oo todellakaan mikään paras itsetunto, ja vähäsanainen vielä, en mä saa mitään ulos. Hyvä jos hein saan sanottua. Usein se jää pelkäksi hymyksi.
Täytyy varmaan mainita että ollaan oltu naimisissa vasta 3kk, yhdessä kesästä 2005.
Tunnen oloni niin vaivautuneeksi heidän seurassa. Ilman miestäni en oo juurikaan sielä ollukaan. He on mukavia ihmisiä, eikä heillä varmasti oo mitään mua vastaan, mutta..... äh..
Ensitapaaminen on jääny mun mieleen ja se varmaan vaikuttaa. Mä jäin heti yksin siihe, mieheni meni peseen käsiä koiran rapsutuksen jälkeen, hän ei esitelly mua (odotin sitä) ja mä hämmennyin siitä niin etten saanu itekään itteäni esiteltyä. Anoppi pyys kyllä istuun alas, mutta sen jälkeen kukaan ei mitään sanonukaan..kattoivat vaan telkkaa. Siinä oli sillon anoppi, appi, sekä mieheni sisko pienen poikansa kanssa.
Epäilenpä että jos heti alussa ois jotain saanu juteltua, ni ois varmaan helpompi nytki. Luultavasti kaikki mitä he minusta tietävät, he ovat saaneet tiedon mieheltäni. (Asui kotonaan vielä kun alettiin seurusteleen..)
Vaikeaa, enkä tiedä mitä asialle tekisin ku oon muutenki jotenki niin saamaton mitä ihmisten välisiin suhteisiin tulee. Mä en vain osaa ottaa kontaktia ihmisiin. Pitää kai vain toivoa että joskus juttu luistais paremmin, ku ei tässä muuta ongelmaa ainakaan minun näkökulmasta ole.
Täytyy varmaan mainita että ollaan oltu naimisissa vasta 3kk, yhdessä kesästä 2005.
Tunnen oloni niin vaivautuneeksi heidän seurassa. Ilman miestäni en oo juurikaan sielä ollukaan. He on mukavia ihmisiä, eikä heillä varmasti oo mitään mua vastaan, mutta..... äh..
Ensitapaaminen on jääny mun mieleen ja se varmaan vaikuttaa. Mä jäin heti yksin siihe, mieheni meni peseen käsiä koiran rapsutuksen jälkeen, hän ei esitelly mua (odotin sitä) ja mä hämmennyin siitä niin etten saanu itekään itteäni esiteltyä. Anoppi pyys kyllä istuun alas, mutta sen jälkeen kukaan ei mitään sanonukaan..kattoivat vaan telkkaa. Siinä oli sillon anoppi, appi, sekä mieheni sisko pienen poikansa kanssa.
Epäilenpä että jos heti alussa ois jotain saanu juteltua, ni ois varmaan helpompi nytki. Luultavasti kaikki mitä he minusta tietävät, he ovat saaneet tiedon mieheltäni. (Asui kotonaan vielä kun alettiin seurusteleen..)
Vaikeaa, enkä tiedä mitä asialle tekisin ku oon muutenki jotenki niin saamaton mitä ihmisten välisiin suhteisiin tulee. Mä en vain osaa ottaa kontaktia ihmisiin. Pitää kai vain toivoa että joskus juttu luistais paremmin, ku ei tässä muuta ongelmaa ainakaan minun näkökulmasta ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen hiljainen/ujo ja samoin myös anoppinikin. Me ollaan tunnettu jo yli 10 v, mutta siltikään ei osata jutella kuin jotain niitä näitä ja keskustelut tyrehtyvät heti alkuunsa. Hän on kyllä ihan mukava, mutta soisin hänen olevan puheliaampi (kuten itsenikin).
Tunnetko sinä olosi jotenki kiusalliseksi ku meet käymään? Musta tuntuu aina jotenki niin ulkopuoliselta ja tuntuu, että naama punottaa koko ajan ku miettii vaan sitä että ku ei osaa jutella. Ja jos vähä juttelee, tuntuu, että punottaa vielä enemmän. Mä oon ehkä vähä perfektionisti, pelkään sitä ettei se mun puhe niin kiinnostavaa olekaan, tai sanon jotain ja nolaan itseni tai muut.. :D Typerää, mutta sitä se tekee ku ei oikeasti tiedä mitä minusta ajatellaan ja ku se on niin tärkeää..
Mutta onpa mukava ku on muitaki jotka ei osaa jutella! Jotenki pistää aina miettiin ku lukee ja kuulee että on anopin kans likimain parhaita ystäviä tai jotain sellasta..toisesta ääripäästä tietenki ne tappelijat.. Onhan tämä parempi kuin ikuinen tappelu.
sama täällä. Anoppini ja appiukkoni ovat todella mukavia, mutta en vain tule juttuun heidän kanssaan ja tämä vaivaa minua....