Olen valmistunut maisteriksi luonnontieteiden alalta suoraan työttömäksi. Oman alan töihin on mahdotonta päästä. Kaikissa ilmoituksissa kun haetaan aina niitä joilla on vuosia työkokemusta kyseisistä tehtävistä ja muita hakijoita riittää. Viimeisen puolen vuoden aikana olen päässyt kahteen työhaastatteluun. Ja hakemuksia olen lähettänyt jatkuvasti.
Olen myös yrittänyt hakea väliaikaisia ei oman alan töitä mielenterveyteni ylläpitämiseksi, mutta sekin on yhtä tyhjän kanssa. Esimerkiksi edes kaupan kassallekaan en kelpaa, koska olen siihen ylikoulutettu, minulla ei ole työkokemusta myyntityöstä tai koska kuitenkin jättäisin sen työn kun oman alan töitä löytyisi. (Sitä kassan käyttöahän ei kannata opettaa väliaikaiselle työntekijälle, kun se on varmaan niin monimutkaista..) Eli maisterin papereista on monessa paikassa enemmän haittaa kuin hyötyä..
Lähetään sitten tekemään väitöskirjaa? Vaikka motivaatiota siihen ei ole hirveästi, jätän sen kesken jos jotain muuta löytyy, tohtoreita tehtaillaan muutenkin liikaa tässä maassa ja mitä sitten sen jälkeen?? Rivissä monta työtöntä tohtoria... Ainoolta vaihtoehdolta kuitenkin tuntuu. Naurettavaa...
Suurimman osan aikaa tunnen itseni hyödyttömäksi ja näkömättömäksi. Ahdistaa ihan hulluna.
Olen myös yrittänyt hakea väliaikaisia ei oman alan töitä mielenterveyteni ylläpitämiseksi, mutta sekin on yhtä tyhjän kanssa. Esimerkiksi edes kaupan kassallekaan en kelpaa, koska olen siihen ylikoulutettu, minulla ei ole työkokemusta myyntityöstä tai koska kuitenkin jättäisin sen työn kun oman alan töitä löytyisi. (Sitä kassan käyttöahän ei kannata opettaa väliaikaiselle työntekijälle, kun se on varmaan niin monimutkaista..) Eli maisterin papereista on monessa paikassa enemmän haittaa kuin hyötyä..
Lähetään sitten tekemään väitöskirjaa? Vaikka motivaatiota siihen ei ole hirveästi, jätän sen kesken jos jotain muuta löytyy, tohtoreita tehtaillaan muutenkin liikaa tässä maassa ja mitä sitten sen jälkeen?? Rivissä monta työtöntä tohtoria... Ainoolta vaihtoehdolta kuitenkin tuntuu. Naurettavaa...
Suurimman osan aikaa tunnen itseni hyödyttömäksi ja näkömättömäksi. Ahdistaa ihan hulluna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
työnhakemisen oheen. Olet ilmeisesti vielä nuori, joten ei sun elämä vielä ole kaatumassa. En tiedä, kannattaako sitä kaupan kassan paikkoja hakiessa maisterin papereita mainostaa.
vielä, saat ehkä ainakin osa-aikatyönä sen kassan paikan.
Tee sellainen hakemus joka sopii haettuun tehtavaan, ala kerro maisterin papereistasi ! poistat tollaset niin saat sen paikan.
Onnea matkaan
työtä vailla olevien ja työtä haluavien ongelma. Jonkinlainen sosiaalinen tukiverkko on tärkeä - sitä jos ei ole niin varmasti maailma kaatuu ja ihminen masentuu entistä enemmän. Onko se sitten tämän suorituksia ja status symboleita arvostavan maailman syytä. Kenpä tietää.
Itse olen jo niin sairaasti masentunut (oikeasti siis ei mikään oma luonnedinta), että mun aikani menee suurin piirtein siinä että selaan näitä keskustelupalstoja päivät pitkät edes takaisin, joskus jotain paikkaa haen. Tiedän jo itsekin että missään työpaikassa en tule pärjäämään, joten itse asiassa turhaan edes haen - siis mulla se on pärjäämiskysymys jo. Oppinut jo siihen etten ole mitään, en osaa mitään, en ole minkään arvoinen! Toisaalta tässä tilanteessa on se hyvä puoli, että innostuessa voi hakea vaikka kaikkia paikkoja - ei haittaa - ei ne kuitenkaan ota yhteyttä - eivät edes ilmoita saaneensa e-mailin. Hehe. No, aikanaan rahat loppuvat - ei haittaa - asunnottomana on kiva olla - ei paina huolet, ei rasitu polla, varsinkaan kun ulkona jäätyy.
Itse olen insinööri ja en ole saanut alan töitä. Valehtelin työhaastattelussa, unohdin kertoa inssin tutkinnostani ja sain heti vakinaisia töitä kaupasta. Heti kun löytyy oman alani töitä, niin lähden kaupasta helvettiin. Vaikka sinänsä nykytyössäni ei mitään vikaa olekaan (paitsi palkka).
myös mullekin, mulla vaan on vähän vielä huonompi tilanne kuin sulla (omasta mielestäni). Olen 3-4 vuotta sitten valmistunut markkinoinnin tradenomiksi ja tehnyt ennen valmistumista oman alan töitä pari vuotta. Sen jälkeen tein kaksi lasta putkeen ja nyt kun olisi töihin lähdön aika käsillä, ei olekaan töitä. Kukaan ei ota edes haastatteluun, vaikka työkokemukseni on suuresta arvostetusta firmasta ja erittäin kansainvälistä työtä. Yli kolme vuotta kotona ollutta kahden pienen lapsen äitiä tältä lama-alalta ei yksinkertaisesti oteta töihin. Vapaita työpaikkoja on ilmoituksissa täällä mun asuinpaikalla ehkä yksi kappaletta 3-4 kk välein, joka ehkä kertoo kaupallisen (toimisto) alan "lamasta".
Olen ajatellut että paskat, en ala itkemään tätä asiaa enää, vaan pyrin vaihtamaan alaa kokonaan. Suunnitelmat ovat kuitenkin pitkä-aikaisia, koska sinne kouluun minne pyrin, on vaikea päästä. Mutta ainakaan mulla ei ole muuta kuin aikaa lukea pääsykokeisiin!! Ja onpahan edes vähän valoa tunnelin päässä, kun on jotain tulevaisuudensuunnitelmia. Ajattele sinäkin näin, Suomessa on helppo opiskella, opiskele joku toinen ammatti! Opinnot voi aina keskeyttää jos löytyy huipputyöpaikka johon satutkin pääsemään... ja ainakin sulla olis sitten mahdollisuus hakea kesätöitä, kun nehän jaetaan yleensä just niille opiskelijoille!! ;)
tuo on ihan hyvä pointti muuten, mutta jos ei saa enää opintotukea, niin on kuitenkin jotain työtä tehtävä, ja miten sitten opiskelet sitä tahtia että joskus valmistuisikin? Kaikilla ei ole toista osapuolta joka elättäisi ja esim. pääkaupunkiseudulla on aika kallista eläminen.
oon kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, mutta mä opiskelen ja teen gradua vielä. Oon hakenu töitä vuoden verran samalla ko oon tehnyt gradua, koko ajan. Oon päässy ehkä viiteen haastatteluun mutta mitään työpaikkaa ei ole irronnut, pari parin päivän sijaisuutta kylläkin vain.
Joo, hohhoi...kylläpä innolla odotan valistumista työttömänä :( Olen hakenu n. 40 % paikoista muun kuin oman alan töitä juuri työkokemuksen ja mielenterveyden kannalta.
Korjaus edelliseen: piti kirjoittaa "valmistumista", ei valistumista.