Olen 22vuotias. Ollaan seurusteltu 9kk ja olen todella "hulluna" mieheeni. Itse en ole varma taas mitä mieheni on minusta mieltä. Mieheni välillä käyttäytyy minua kohtaan kivasti, halaa ja pussaa ym. Hän ei kuitenkaan koska ilmaise välittämistään sanoilla, ei käytä hellittely nimiä edes. Turhan usein hän kuitenkin tiuskii minulle. Jos jutellaan ihan normaalista asioista ja kysyn jotain saataan saada vastauksen tiuskaisuna. Tämä tuo minulle epävarmuuden. Silloin tällöin yritän mainita hänelle epävarmuuten hän sanoo vain että turhaan tollaisia mietin. Olen yrittänyt myös kysellä mielipidettä suhteestamme ni hän vain ynähtää ja eikä ole halukas keskustelemaan. Minua vaivaa myös että emme ikinä juttele tulevaisuudesta. Yhteen muutosta, lapsista, naimisiin menosta. Siis nuo kaksi viimeistä asiaa ei tietenkään ole vielä moneen vuoteen ajainkohtaisia mutta silti olisi mukavaa vähän haaveilla yhteistä tulevaisuutta jos sellaista edes on...niistä asioista mieheni on taas sitä mieltä että niistä on typerää puhua kun on niin vakavia asioita. Kertokaa ajatuksia??? löytyykö minulle kohtalotovereita???
Miehen puhumattomuus!
nainen85
101379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hän haluaa näyttää kuka on mies talossa, ja ajattelee että säe t ole kauniiden sanojen arvoinen. Jotkut miehet eivät myöskään tykkää lirkutella, joten osoittavat kiinnostuksensa teoilla. Tiuskiminen voi johtaa riitelyyn ja riitely taas väkivaltaan. Joten olehan varovainen. ehkei hän vaan halua mitään sen pitempää tulevaisuutta sun kanssa. Haluaa olla silleen vapaana kahleista, että voi lähteä milloin tahansa sun elämästä, ilman mitään sen kummempia esteitä. Lapset, yhdessä asuminen, avioliittohan on just niitä esteitä.
huono laskemaan, feikki tai 85 ei ole syntymävuotesi. Nimittäin 1985 syntyneet täyttivät/täyttävät tänä vuonna 21 vuotta.
Juu pääs tosiaan virhe käymää,siis 84-syntynyt
Seurustelua itsellä takana reilu 3vuotta ja yhä mies 'vaivaantuu' kun haluaa puhua avioliitosta ja lapsista sekä tulevaisuudesta yleensä.. Onhan se kyllä jo hieman enemmän puhunut asiasta (jopa omasta aloitteesta!), mutta kun itse innostun puhumaan niin miestä alkaa ahdistamaan (itse sanoo niin) ja juttu jää siihen. Kannattaa varovaisesti puhua sellaisista asioista, koska jotkut miehet vaan ovat sellaisia eivätkä ymmärrä ettei asioiden tarvitse tapahtua heti (ahdistus=pelko siitä että kaiken pitää tapahtua just nyt, eikä ole vielä valmis) vaan muutamien vuosien päästä. Itselläni on monesti meinannut pinna palaa, mutta olen pystynyt hillitsemään itseni, koska olenhan jo edistynyt sille tasolle että hieman mietitään jo oman kodin hankkimista tulevaisuudessa kun siihen mahdollisuus on :).. Koita jaksaa!
ei halua puhua noista vakavista asioista kanssasi...? Kolme vuotta on melkoisen pitkä aika odotella vastauksia, joita saat luultavasti odotella vielä vuosikausia... ilman sen kummampia tuloksia. Haluatko tosiaankin hukata vuosikaudet mieheen, josta ei sitten kuitenkaan ainakaan sinun kohdallasi mitään perhemiestä tule?
Hän ei kovinkaan usein pusuttele/halaile ja vielä vähemmän puhuu hellittelysanoja käyttäen..Tosin saanhan joka viikonloppu halin aamuisin mennessäni vessaan, jolloin hän on yleensä herännyt aiemmin ja mennyt koneelle(huono uninen kun on..) :).. Ja jos suutun (syystä siis,esim.myöhästellyt koko viikon tai tehnyt mitä lupasi yms.), niin silloin saan kyllä kuulla hellittelynimiä,saan pusuja/haleja ja yleensä lepynkin nopeasti :).. Yleensä toinen on suhteessa romanttisempi/aktiivisempi (=pusut,halit,hellittelyt,kukat yms.) ja omalla kohdallani kävi niin että se olen minä itse, mutta silloin kun saan huomiota niin se tuntuukin fantastiselta :)
Onhan se pitkä aika.. Kyllä hän joskus lapsia haluaa ja naimisiin kanssani, mutta ajankohta on epäselvä. Aikaa kyllä riittää ja haluan opiskeluni ensin suorittaa. Hän ei ole tottunut sukulaistapahtumiin, joten häntä täytyy vielä totuttaa sellaisiin ennen kuin raahaan hänet alttarille :)
(varsinkin nuorilta sellaisilta) menee kauemmin aikaa kuin naisilta tuohon sitoutumiseen. Hyvä kuitenkin, että olette pystyneet puhumaan asioista.
Puhumattomuus suhteessa antaa liikaa tilaa oletuksille. Oletuksista syntyy väärinkäsityksiä joista kasautuu kiviä reppuun. Ajan kanssa reppu alkaa painamaan ja sitten peli onko selvä.
MIksi toiset miehet/naiset eivät koskaan opi - ei vaikka takana on aiempia epäoonistuneita parisuhteita. Ilman puhetta suhde kuolee - ainahan voi toki aloittaa uuden kanssa ja lopettaa suhde sitten kun aletaan pääsemään "liian" henkilökohtaiselle tasolle. Siihen pisteeseen kun pitäisi itsestäänkin jotain toiselle antaa ja kiinnostua toisen asioista.
=/ Kuulostaa aika ikävältä.
Siis onhan se kivaa, että miehes pussailee ja halailee ja käyttäytyy välillä kivasti, mutta kyllä mullaki häirittis jos mulle tiuskittais silloin tällöin.
Minua häirittis kans se, että ei jutella ollenkaan tulevaisuudesta vaikka naimisiin menot sun muut ei ois ajankohtasiakaan. Onhan se kiva tietää mitä mieltä toinen esim. naimisiin menosta ylipäätänsä on! Ja tulevaisuudesta puhuminen ylipäätänsä on minusta hyvin tärkeää. Se tois semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta varsinki jos oltais samaa mieltä lasten hankinnasta, yhteenmuutosta tms.
Minusta tuo on kyllä vähän pöljästi sanottu, että ei puhuta naimisiin menosta kun ovat niin vakavia asioita. Pitäähän sitä vakavistakin asioista pystyä puhumaan.
Vieläkö teillä on tämä sama tilanne? Onko juttelu edistynyt? Vieläkö äijä tiuskii?