Kerranhan täällä vain eletään. Jos vastaan tulee ihminen, johon hullaantuu, miksi ei saisi hypätä elämän virtaan. Miksi täällä halutaan korostaa, että elämä on kärsimystä ja uhrautumista. Se on kuin uskonnollinen mantra. Protestanttista etiikkaa?
Elämä, jopa lasten kannsa arki huolineen on useimmiten onnellista, mutta parasta silloin kun sen jakaa rakastaa rakkaiden ystävien tai rakastettujen kanssa. Miksi täällä korostetaan aina kärsivän parisuhteen jalostavaa laatua?
Missä se jalostaa? Dementikkona vuoseosastolla? Kiikkutuolissa? En ymmärrä ihmisiä, jotka vannovat kituuttavan parisuhteensa nimeen, "syvemmät tunteet", "olet infantiili" -tyyliin. Minusta kärsimys ja katkeruus, uhrautuminen eivät jalosta aina ihmistä:-)
Elämä, jopa lasten kannsa arki huolineen on useimmiten onnellista, mutta parasta silloin kun sen jakaa rakastaa rakkaiden ystävien tai rakastettujen kanssa. Miksi täällä korostetaan aina kärsivän parisuhteen jalostavaa laatua?
Missä se jalostaa? Dementikkona vuoseosastolla? Kiikkutuolissa? En ymmärrä ihmisiä, jotka vannovat kituuttavan parisuhteensa nimeen, "syvemmät tunteet", "olet infantiili" -tyyliin. Minusta kärsimys ja katkeruus, uhrautuminen eivät jalosta aina ihmistä:-)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä, kerranhan täällä vaan eletään.
Miksei sitten voi elää loukkaamatta ketään ja ehkäpä jopa jalostamalla luonnettaan epäitsekkääseen suuntaa.
Jos joudut kysymään: onko pettäminen edes väärin?
niin et ymmärrä mitä tarkoitan.
Pyöreästä ei saa neliötä eikä väärästä oikeaa.
Jos mielestäsi "kärsimys, katkeruus eivät jalosta ihmistä" niin niitähän pettäminen juuri aiheuttaa.
p.s. Miksi ihmeessä jonkun hölmöläisen tekstin/hengentuotteen perästä löytyy AINA se hymiö?
.. Siksi, että nämä keskustelut hymyilyttävät. Olen tullut petetyksi, ja silti hymyilyttää... Juuri sinunkaltaisiasi keskustelijoita ihmettelen. Oletko onnellinen, siis rehellisesti?
Ketään ei voi pakottaa parisuhteeseen eikä onneen, eikä paska parisuhde ketään jalosta. Tekee vaan katkeraksi.
Kun on monta vuotta oltu aviossa ja koettu yhdessä niin elämän ilot sekä surut, kasvatettu lapset, hankittu oma koti, niin ei sitä niin vain helpolla halua rikkoa kaikkea. Sitä tahtoo vielä yrittää ja koota kokoon, mitä koottavissa on. Moni asia muuttuisi ja monen ihmisen elämä myös, jos kaikki kaatuisi.
Mikä niissä toisten miehissä oikein viehättää ? Mahtaa olla kivaa, kun voi tavata vain milloin miehelle sopii ja salaa jossain nurkissa, ettei paljastu. Mitä tälläinen naikkonen ajattelee siitä, että miltä esim. miehen lapsista tuntuu, kun on sekoittamassa perheen kuviot. Viemässä lapsilta isän ja kodin. Mahtaa olla isokin nautinto.
Sitten, kun vihdoin saa miehen itselleen, niin lapset tulevat aina olemaan miehen elämässä niitä ykkösiä ja naikkonen se kakkonen. Isä elättää lapsensa täysi-ikäisiksi asti ja se on aina pois naikkosen ja isän budjetista. Eihän lapsia tässä tapauksessa isälle, aviorikkojalle jätetä. Yhteishuoltajuutta ei kannata ottaa, vaan pistää se isä maksamaan elareita, kun on kerran vierasta vehjettä lähtenyt kalastelemaan, niin hoitakoon soppansa, kun sen on keittänytkin.
Niin miksi sitä paskaa parisuhdetta ei voi lopettaa ennenkuin menee toisen kainaloon.Pitääkö itsestä vielä tehdä huonompi ihminen kun ei jaksa/viitti lopettaa edellistä suhdetta ennenkuin hakee jo uutta????
Syy tähän on, ettei uskalleta...On niin paljon helpompaa tulla sit takas sen oman kullan kainaloon, aivan ku mitään ei ois tapahtunu, jos kaikki ei meekää niinku suunnitteli tän uuden rakkaan kans.
Kato näillä ihmisillä on mielessä vaan oma mielihyvä....Ei yhtään muisteta mitä on tullu omalle kumppanille luvattua - Ai niin, elämäähän tä vaan on!
Aivan!!!
Jotenkin tuntuu että ihmiset eivät pysty ottamaan vastuuta mistään nykyään.Haetaan vaan omaa mielihyvää vaikka on vannottu pitää huoli toisesta ja toisen hyvinvoinnista.Ei parisuhdetta kannata edes harkita jos lähtökohtana on itsekkyys.Eipä se vaan tunnu ihmisille menevän jakeluun.
Hyvin monet parisuhteet eivät ole paskoja vaan joskus erittäin hyviä; siitä huolimatta jompikumpi käy ainakin kerran vieraissa.
kestäisitkö itse petetyksi tulemisen, jos ihminen johon olet rakastunut pettää sua toisen kanssa salaa ja jää kiinni?
Vieläkö silloin aattelisit, että onko pettäminen edes väärin?
Tuskin.
se vasta tuntuukin kun joutuu petetyksi.
Ainahan sitä voi heittää mitä vaan.
Pysyn sanojeni takana. Väkisin ei saa ketään pidettyä. Jos kerran tunteet loppuvat, parempi vaan että pääsee suhteesta eroon. En halua, että minun kanssani ollaan velvollisuudentunteesta. En ainakaan lasten vuoksi. Haluan, että he kasvavat rakkauden ilmapiirissä.
...niin, että epätyyfyttävänkin suhteen lopettaminen tai jatkaminen on vaikea ratkaisu. Ja pettämällä (ja sopivasti kiinni jäämällä) voi sitten siirtää vastuun tuosta ratkaisusta petetylle?
Tässä koko asiassa ratkaiseva sana on "suhtautuminen". Hyvin monien ihmisten mielestä ei ole merkitystä sillä, käykö kumppani joskus vieraissa. Sen sijaan sillä on, jääkö "kiinni". Nämä asiat pitäisi hoitaa edelleenkin tavalla, jolla ennenkin eli hienotunteisesti. Nykyisin räävitään näillä jutuilla aivan liikaa. Se on huonotapaista.
Jos se on vaan yksi hekuman huippu ja jälkeenpäin kaduttaa kumminkin. Entinen puoliso jättää ja uuden hekuman kanssa simahtaa homma ennen pitkää. Sittenkö ollaan pyrkimässä takaisin entisen puolison luo häntä koipien välissä, katuvana ? Kukas sitä tälläistä reppanaa enää takaisin ottaa.
Ei se vaihtamisesta parane ku vähäx aikaa,vaihtaa ny vanhan eukon uuteen vanhaan,kitinää ja kolinaa löytyy niinkö vanhastakin,mutta vaan eri paikoissa ja taas pitää vaihtaa ku ei kestä kitinöitä.....se on jatkuva kierre.
Olen aika pitkälle samoilla linjoilla. Toki minun tapauksessani on niin, että tiedän mieheni pettävän minua toisen naisen kanssa!
Eli siis vähän meidän perheestä. Minulla on nuoruudesta poika joka on nyt 15-vuotias. Sain hänet ns. yksin. Mieheni kanssa meillä on sitten vielä yhteiset tyttö (7 v.) ja poika (5 v.). Perheellämme menee loistavasti. Miehellä on hyvin aikaa meille. Kerran kuukaudessa hän lähtee johonkin reissuun. Selityksenä on yleensä työmatka, kalastusreissu tai metsästys. Mies on erään naisen kanssa aina tämän kyseisen viikonlopun. Näinä viikonloppuina minä taas vien perheemme nuorimmat mummolaan hoitoon ja oma poikani taas on sitten yleensä kavereillaan tms. Tämän viikonlopun pyhitän täysin itselleni. Omaa aikaa laatuseurassa ajattelen! Mies tulee reissultaan sunnuntai-iltapäivisin ja on niin todella hyvällä mielellä aina seuraavat neljä viikkoa kunnes taas on "loman" aika.
Eli siis.. Tämä toinen nainen tekee palveluksen ainakin minulle itselleni. Ihan omaa aikaa ja mieskin aina hyvällä päällä!
Jaa.. Että mistä olen saanut toisesta naisesta tietää! No vastaus on entinen kouluaikainen ystäväni, joka asuu muutaman sadan kilometrin päässä minusta. Mieheni käy tällä samaisella paikkakunnalla tämän toisen naisen luona. Mies ei tunnista tätä ystävääni, joten saan rauhassa sivusta seurata tilannetta. =)
ja vielä hyväksyt moisen, et vaadi enempää??
Täällä menee lapset ja parisuhteet ihan sekaisin.
Eihän hyvä vanhemmuuss ole sidoksissa parisuhteeseen. Vastuuta voi kantaa juridisesta statuksesta huolimatta.