Tarina menee näin. Vuodesta 2000 oon ollut ihastunut naiseen, jonka tunteista mulla ei vielä tänä päivänäkään ole varmuutta. Tuntuu, että meidän välillä olis voimakas ja hienoviritteinen jännite, sellanen, jota harvan naisen kanssa pääsee kokemaan. Pientä vastakaikua naiselta saattaa olla, mutta sehän ei jatkon kannalta riittäisi. Aina kun kohdataan minä kivetyn täysin, eikä tilanteet koskaan johda mihinkään, tapahtuipa ne sitten selvinpäin ruokakaupassa tai humalassa yökerhossa.
Mikä lukijoista, miehistä ja naisista, tuntuu todennäköisimmältä:
1. olen kuvitellu jännitteen välillämme ja kyse on vain voimakkaasta yksipuolisesta ihastumisesta, koska jos kerta oltais niin täydellisen sopivat toisillemme, asiat olis edenny vauhdilla jo vuosia sitten ja oltais tällä hetkellä yhdessä. Nainen saattaa olla ihastunut muhun, mutta vain lievästi ja sehän on jatkon kannalta sama asia, kuin jos hän ei olisi olllenkaan ihastunut.
2. sovittais hyvin yhteen ja vielä niin mahtavasti, ettei kumpikaan meinaa uskoa tilannetta todeksi. Tämän takia kumpikin pelkää toista "kuollakseen", koska tunteet käskee tekemään jotain, mut järki varottelee, että mitäs jos oletkin vain kuvitellut kaiken pääsi sisällä (kuten kohdassa 1) ja kaunis harhakuva romahtaa ja vielä niin monen vuoden jälkeen.
Mikä lukijoista, miehistä ja naisista, tuntuu todennäköisimmältä:
1. olen kuvitellu jännitteen välillämme ja kyse on vain voimakkaasta yksipuolisesta ihastumisesta, koska jos kerta oltais niin täydellisen sopivat toisillemme, asiat olis edenny vauhdilla jo vuosia sitten ja oltais tällä hetkellä yhdessä. Nainen saattaa olla ihastunut muhun, mutta vain lievästi ja sehän on jatkon kannalta sama asia, kuin jos hän ei olisi olllenkaan ihastunut.
2. sovittais hyvin yhteen ja vielä niin mahtavasti, ettei kumpikaan meinaa uskoa tilannetta todeksi. Tämän takia kumpikin pelkää toista "kuollakseen", koska tunteet käskee tekemään jotain, mut järki varottelee, että mitäs jos oletkin vain kuvitellut kaiken pääsi sisällä (kuten kohdassa 1) ja kaunis harhakuva romahtaa ja vielä niin monen vuoden jälkeen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos rakastat sitä naista sit tee kaiken sen eteen että se olisi sinun.ROMANTIIKAA PELIIN!Esim kutsu se teille ja tee romanttinen illallinen. tuo aina kukkia kehu häntä jne. Jos et rakasta ei sit ole mtn järkevääkään saada sitä.
Minähän olisin valmis ottamaan hänet, jos hän haluaa ottaa minut. Olen vaan sen luontonen mies, että sitten kun olen "kuoleman" vakavissani kiinnostunut jostakin naisesta, niin pinnallinen lepertely, flirttailu tai muu ei vaan luonnistu. Jos taas tunteita ei ole, flirttailu sujuu heti.. ei vois nurinkurisemmin mulla asiat olla! :( Vai onkohan tällanen tuttua muillekin?
Ainakin minä ajattelen ihan samalla tavalla kuin sinä. Tuntuisi suorastaan hävettävän halventavalta käyttää rakkaaseen naiseen samoja pinnallisia konsteja, joita käytän yhdenillan panojen lämppäämiseen.
Vaihtoehto 3:
Välillänne on jännitettä, mutta homma ei siitä huolimatta toimisi
pidemmän päälle. Ei se jännite mitään yhteensopivuutta takaa.
Sen on moni ihastunut joutunut kokemaan. Anteeksi pessimismini,
mutta tuokin vaihtoehto on ihan realistinen.
Tuokin voi olla. Ainaski itse en ole kokenut näin suurta intohimoa ketään kohtaan. Naisen tunteista kun en tiedä, niin paha mennä sanomaan tunteeko hän yhtä intohimoisesti mua kohtaan vaiko ei. Ja voiko niin "eläimellinen" jännite toimia pidemmän päälle? Onko pitkän suhteen salaisuus vähän laimeammassa tunteessa? Vaikea kuvitella, että seurustelisin naisen kanssa, jota kohtaan en tunne tätä samaa myllerrystä.
Ja kun sanotaan ihastuksen tunteen häviävän kahdessa vuodessa ja nyt on kulunu jo kuusi vuotta ja tunteet ihan samat, ellei voimakkaammat!
voisit tehdä aloitteen johonkin suuntaan. Jos olet vain "kuvitellut" sähkön välillenne se selviää. Jos taas et tee mitään ja jos toinen osapuoli ei tee aloitetta, mietit ehkä vielä rullatuolissakin, että olisko se ollut se oikea...
alotteen olen tehnytkin ja pari naisen tekemää elettä vois tulkita nekin alotteiksi.. Kun oltiin hänen kaverinsa tykönä, tuli istumaan mun viereen sohvalle. Ja nähdessään mut pitkästä aikaa yökerhossa tuijotti mua erikoisen kauan. Mut mitä enemmän aikaa kuluu näistä tilanteista, sitä enemmän epäusko valtaa mielen.
teidän välillänne on sitä jotain ja että nainen on odottanut sinua jo perkuleen kauan eikä ole itsekään uskaltanut tehdä mitään!
Koita tehdä asian eteen jotain, älä pelkää äläkä jähmety paikoillesi kun lähestyt häntä/olet jo hänen vierelläin.
eihän se ole sama asia, että on lievästi ihastunut tai ettei ole ollenkaan. Eka vaihtoehto antaa toivoa...
Niin, vähän vertaistukea: mä olen ihastunut yhteen mieheen (en tosin todellakaan ole ollut niin kauaa kuin sinä siihen naiseen!) ja pohdin tuota samaa asiaa: haluanko vain että välillämme on jännite ja siksi näen kaiken siitä vinkkelistä, vai kuvittelenko kaiken? Ei sitä voi tietää..........
tähän mennessä ole ihastunu muhun yhtä voimakkaasti kuin minä häneen, tuskinpa meillä on tulevaisuutta. Ei olisi kovinkaan imarreltavaa olla suhteessa, jossa toinen kiinnostui vasta vuosien kuluttua. Ehkä se käy jonkulle, mutta ei mulle. Haluan, että kummallakin syttyy kiinnostus alkuvaiheessa, eikä niin että vaikka nainen on kiinnostunu neljä vuotta ja vasta sitten mies kiinnostuu. En oikein usko semmoseen.
jos mies vain kattelisi eikä tekisi mitään asian eteen. Voisin olla pitkäänkin ihastunut, mutta vääjäämättä se vähenisi ja siirtyisi muualle.
Että teet niin tai näin, niin enempi sinulla on voitettavaa siinä, että teet nyt kunnolla viimein sen aloitteen.
että miehen kuuluis aina tehdä aloite? Itsekin vois selkeen alotteen tehdä, mut nainen tuntuu niin paljon pelkäävän mua, etten uskalla suorasukainen olla.
älä nyt loukkaannu mutta naureskelin tolle "nainen tuntuu niin paljon pelkäävän mua, etten uskalla suorasukainen olla"
mulle tuli tosta mieleen että se juoksee sua aina karkuun tai vastaavaa :D ei kai se ny suoranaisesti sua pelkää? aika arka on jos niin tekee ;)
mutta tottahan se on että ei se oo aina mies jonka täytyis tehdä aloite, mutta tuskin se nainenkaan mitään tekee kun sillä on liian kiire juosta sua karkuun! :D
sori, oon väsyny.
"mulle tuli tosta mieleen että se juoksee sua aina karkuun tai vastaavaa :D ei kai se ny suoranaisesti sua pelkää? aika arka on jos niin tekee ;) "
no jos aistin naisen olevan mun seurassa "varpaillaan", niin miten siinä uskaltaa sanoa toiselle mitään, ettei tule kiusallista tilannetta?
Joko otat asiasta reilusti selvää tai sitten pähkäilet loppuikäsi. Valinta on sinun. Lopputulos ei ehkä oo haluttu, mutta ainakin tietäisit.
Lopputulostahan ei voi tietää, ellei siitä ota selvää. Mutta ongelma on juuri tässä "pelkää toista "kuollakseen", koska tunteet käskee tekemään jotain, mut järki varottelee, että mitäs jos oletkin vain kuvitellut kaiken pääsi sisällä (kuten kohdassa 1) ja kaunis harhakuva romahtaa ja vielä niin monen vuoden jälkeen." Monesti olen päättänyt, että nyt saa haaveilu riittää ja otan asiasta selvää, eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko nolaan itseni tai sitten en. Saisinpahan ainakin varmuuden asiasta ja pääsisi eteenpäin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Pupu tulee pöksyyn siinä vaiheessa kun kädet tärisee ja vatsassa on perhosia :) Miten siinä mitään saa sanottua, jonkun pitäisi olla tuuppaamassa eteenpäin...
Mulla siis "vasta" noin kuusi vuotta. Pidempiäkin aikoja varmasti löytyy. Pahinta tässä on, ettei pysty kunnolla ihastumaan kehenkään muuhun. Pari pientä ihastusta on ollu, mut tunteet ei kummassakaan lähelläkään tätä naista.
on myös kestänyt noin kuusi vuotta. Seurustelinkin pitemmän aikaa välillä toisen kanssa ja luulin unohtaneeni hänet, mutta ei. Eron jälkeen kun kohtasimme pitkästä aikaa, kaikki piilottamani tunteet tuli korkojen kera takaisin ;) Luulen, että en pääse tästä piinasta eroon ennen kuin otan asiasta selvää.
.. enkä siellä tippaakaan viihtynyt vaan vihasin koko laitosta niin huomasin muistelevani tätä naista yllättävän usein, koska hän oli paras muistoni armeijan ulkopuolelta. Ajattelemalla häntä sain mieleni pois armeijasta takaisin normaalielämään. Ajattelu oli enemmän sellasta "en tiedä millon nähdään seuraavaks, enkä tiedä mitä sille kuuluu, mutta eipä mulla muutakaan kiinnostavaa naista ole mielessä". Kun armeija oli ohi ja pääsin siviiliin, tapasin naisen vielä samana vuonna ja kun en ollut nähnyt häntä koko armeijan aikana, tapaaminen oli vielä hienompi.
Lopeta tuollainen ja rupea elämään.
eikä ole onnistunu. Olen tutustunu melkoisen moneen naiseen 2000 vuoden jälkeen eikä kukaan muu ole jättäny yhtä syvää jälkeä muhun.
Tai ehkä sä haluatkin vain ihastella kaukaa, koska et uskalla oikeaan suhteeseen. Sekoitat kaipuun rakkauteen. Oliko sulla vaikea lapsuus, et saanut tarpeeksi rakkautta?
oon onnellinen ettei itsellä oo tollasta tilannetta koska kun on tosi kyseessä niin mulla on ihan sama kun sullakin, nimittäin se että jähmettyy pahemman kerran ja sitten harmittaa myöhemmin kun ei tehny mitään.
mikähän siinäki on että sellaselle on paljon helpompi puhua kuka ei kiinnosta yhtään.
mutta palatakseni tohon sun tilanteeseen, sanoisin että todennäköisin tilanne vois olla jotain noitten väliltä eli sanon että vaihtoehto 1.5 olis hyvä :)
onko tollainen ``kivettyminen`` yleistä miehillä kun tapaatte ihastuksenne?
Tunnen miehen joka jähmettyy joskus nähdessämme ja jos näemme baarissa, hän muuttuu seurassani hiljaiseksi vaikka muuten iskee naisia yhden yön seuraksi..
Luulen että 2 vaihtoehto on todennäköisempää.. mutta koska et varmaankaan näytä kiinnostuneelta ei nainenkaan usko sinun sitä olevan..
kiinnostuneelta, koska en pysty olemaan normaalisti sen naisen seurassa, eli sanat tarttuu kurkkuun ja hermoilen aika lailla. Mut eikös se ole söpöä, jos mies paljastaa kiinnostuksensa hermoilun kautta? Jos olis kaks naista ja mun pitäs arvata kumpi on muhun ihastunu, veikkaisin sitä, joka hermoilee enemmän. Mielestäni myös tää nainen on hermostunu ja jotenkin jähmeä , kun jutellaan. Kun hän puhuu mulle, ulosanti tuntuu olevan tarkasti mietittyä ja hiottua, ihan ku se pelkäis mokaavansa tai sanovansa jotain typerää? (sama vika täällä) Eikä sillä koskaan mikään kiire poiskaan ole..
Ehkä se on vaan vaivaantunu, kun tajuaa mun olevan kiiinnostunu ja haluais vaan tilanteesta pois?
Kun se on hermostunut sun kans puhuessa niin kyllä se sillon on kiinnostunut..
Itse osaan höpötellä kaikenlaista muiden mies tuttujen kanssa mutta sen keneen olen ihastunut jutustelu on yleensä just jotain arkipäivästä ja kuivaa..
Jos se ois vaivaantunut sun seuras niin kyllä se silloin lähtis pois..kyllä mäki voisin jutella ja olla ihastukseni seurassa vaikka kuinka kauan, vaikka juttu oiski vähän tylsää..
Melko varmoja merkkejä ihastuksesta on hiusten sively välillä, silmiin katsominen,jatkuva hymyily ja seurassa viihtyminen..
Yksi jännä juttu mun ja sen naisen välillä: en pysty katsomaan sitä silmiin, jos se katsoo mua, en ainakaan montaa sekuntia. Ja jos mä katon sitä silmiin ja sanon jotain, se kääntää katseensa poispäin. Sitten taas jos käännän pääni poispäin, nainen uskaltaa nauraa jollekin jutulle. Ainoastaan kerran on käynyt niin, että näin naisen katsovat suoraan silmiini ja nauravan. Ja sillonkin oli aika humalassa. Mulla on sama ongelma: en pysty hymyilemään/nauramaan ja katsomaan silmiin!
ujot ja hermostuneet ihmiset eivät monesti katso pitkään toisia silmiin.. se myös ettei halua tuijottaa ja onhan se aika intiimiä tietyllä lailla.
Tarkemmin ajatellen itse toimin samalla lailla kuin naisesi..:)
Tuo sun tilanne tuntuu ihan samalta kun mulla..paitsi että olemme tunteneet vasta yli vuoden..
mun on vaikee katsoo ihmisiä silmiin, niin asia pahenee noin tuhatkertaseks kiinnostavan naisen seurassa.
"oon onnellinen ettei itsellä oo tollasta tilannetta koska kun on tosi kyseessä niin mulla on ihan sama kun sullakin, nimittäin se että jähmettyy pahemman kerran ja sitten harmittaa myöhemmin kun ei tehny mitään."
Kerätäänpä pientä tilastoa! Miten käyttäydette ihastuksen seurasSa? Poikkeaako käytös selvästi siitä, millasia muiden seurassa olette? Itse olen ihastuksen seurassa yliasiallinen, ja -korrekti, puhun "turvallisista" ja jokapäiväisistä aiheista(mitä sulle kuuluu? Mitä puuhaat nykyisin? Onpas siellä sateinen ilma jne") ja annan itsestäni varmaan tosi tylsän kuvan.. käyttäydyn siis todella pehmeästi ja kuivasti ja jos taas juttelen naisen kanssa, josta en ole kiinnostunu voin olla tosi levoton, jutella "rasvasia" juttuja ja olla kuin lentoon lähdössä... ja sitten kun ihastus osuu silmiin, maailma pysähtyy hetkeksi ja mietin jokaisen liikkeen ja sanan etukäteen..... AAAARGH!!!
Niin siis jähmetyn aika lailla ja vaikka luulen että mies on ihastunut minuun mitään, ei koskaan tapahdu mitään ja myöhemmin se kyllä aina harmittaa..
Outoa, sillä en muiden seurassa ole yhtään ujo.
Myös tämä mies on todella sosiaalinen ja rento, mutta monesti minut nähdessäni jähmettyy paikalleen tuijottamaan ja kun tulee juttelemaan on jotenkin hermostunut.
Mulla on aika lailla tuo käyttäytyminen kiinni siitä toisesta osapuolesta. Jos hän on rento ja sosiaalinen niin itsekin pystyn olemaan suhteellisen normaali ja ainakin omasta mielestäni viihdyttävä.
Kuitenkin jos ihastus on ujo tai hermostunut niin se kyllä "tarttuu" helposti itseenikin. Tällaisessa tapauksessa jutut jää kyllä helposti aika perusjuttuihin ja keskusteluun saattaa tulla kiusallisia hiljaisia hetkiä:)
"Kuitenkin jos ihastus on ujo tai hermostunut niin se kyllä "tarttuu" helposti itseenikin."
Sama juttu. Varmaan niin, että mitä empaattisempi ihminen on, sitä herkemmin imee toisen käytöksen itseensä. Itse osaa olla rento, jos nainen on ja kun tämä kuuden vuoden ihastus on melkoisen arka ja ujo, niin käyttäydyn samalla tavalla. Osittain se on tahatonta, mut osittain tietoisesti yritän olla rauhallisempi, ettei toinen ahdistu enempää. Joskus kyllä tuntuu, että ujonkin ihmisen seurassa olis parempi olla vähän levoton ja rempseä, koska muuuten molemmat on suolapatsaina.
ihme tilaston keräilijä ;) heh.
itse oon ihastuksen seurassa lähes normaali, ainakin yritän olla. en oo pahemmin jutskannu sen kans ihan kahdestaan joten en osaa sanoo millanen olisin jos juttelisin sen kans kaksin.
mun ihastus on sellanen huumoriveikko joka päästää suustaan vähän mitä sattuu joten koittaisin varmaan jutella sille jotain hauskaa :) vaikka en ite auo paljoo päätäni seurassa niin mulla on kyllä (vaikka itse sanonkin) hyvä huumorintaju ja osaan kertoo kaikenlaista juttua sillon kun viitsin. tosin vois kyllä olla että panikoisin siinä niin paljon että puhuisin vaan jostain säästä tai kuuntelisin sen juttuja ja vaikuttaisin tylsältä.
kihelmöivä tunne, kun pelkästään on ihastuksen seurassa ja joka saa tuntemaan itsensä alastomaksi? Itsellä tulee tämän naisen seurassa olo, että juttelis peilikuvansa kanssa. Siis että nainen tuntuu olevan yhtä lukossa kuin minäkin ja kumpikin yrittää käyttäytyä viileesti. Tää on loppujen lopuks ihan älytöntä: mulla ei ole mitään syytä pelätä sitä naista, mut silti pelkään. Miten ihastuminen voi vaikuttaa näin voimakkaasti? Se on tosi ilkee tunne, kun ei pysty kontrolloimaan enää itseään, vaan jähmettyy totiseksi. Ja jo pelkkä lauseen aloittaminen meinaa olla ylivoimaista.. puhumattakaan silmiin katsomisesta (minä katson naista ja nainen katsoo muualle, sitten minä katson muualle ja näen sivusilmällä naisen katsovan mua).
osaa rentoutua ja olla suht koht oma itsensä, niin silloin suhteesta ei voi tulla mitään. Not meant to be.
tuomio. Se alkujännitys ja perhoset vatsassa kuuluu asiaan ja helpottaa kunhan ihastukseensa tutustuu ja tottuu. Tosi ihastus kyllä kestää nuo alkusähellykset...
naista kohtaan, niin olen rento, eikä sydän lyö tiheämpään. Mulle ei myöskään tule mitään hyvänolontunnetta siitä, että olen naisen seurassa. Suhtaudun häneen neutraalisti, koska en tunne mitään. Jos olen ihastuksen seurassa, tunnen enemmän kuin missään muussa tilanteessa. Näin se ainakin mulla menee. Ei siitä tulis mitään jos pitäis seurustella naisen kanssa, jonka seurassa ei jännitä ja tunne muutenkaan mitään kihelmöintiä.
Jonkin aloitteen tekemällä pääsisi ehkä selvyyteen minkälainen toinen todellisuudessa on ja kiinnostaako.. vaiko. Mielikuvat luo usein harhakuvitelmiakin.
usein käy noin, että paikataan toisesta tyhjät kohdat itse, vaikka ei ole mitään takeita, että se pitäisi paikkansa. Välillä pystyn sen rehellisesti itselleni sanomaan, etten todellakaan tunne sitä naista ollenkaan niin hyvin, että tietäisin hänen oikean luonteensa. Hänhän voi olla todella pinnallinen ja typerä nainen, mutta itselläni vain on käsitys, ettei olisi.
Kun mies alkaa selittään tollaista sen on pakko olla vaihtoehto 1.
Olen pahoillani.
lukeeko ihastukses mahdollisesti tätä palstaa? onko tavoitteesi kertoa tunteistasi täällä että nainen tekisi aloitteen jos hän on viä kiinnostunut sinusta? ajattelin vaan sillä kun tosta sun tarinasta saattais asianosaiset tunnistaa itsensä :)
että nainen olis lukenu tätä ketjua, tuntuu kyllä jännittävältä. Kuitenkaan en usko että teksteistä kukaan osais tunnistaa itsensä, kun ainut tarkentava tieto, mitä kirjotin oli vuosi 2000. Mutta jos ihastukseni olisi lukenut tämän, tunnistanut jutun samankaltaisuuden ja rohkaistuisi olemaan rennompi mun seurassa, sitten kun seuraavan kerran nähdään.
...juttu. Sillä erotuksella että olen nainen.
Olen edelleen todella ihastunut erääseen mieheen, joka ei varmasti halua kuullakaan minusta. Hänkin oli aina kaikkien muiden kanssa todella rennon ja mukavan oloinen, mutta minulle hänellä ei koskaan ollut mitään sanottavaa, eikä edes katsonut silmiin...
Itselläni on aivan sama ongelma kuin sinullakin eli jos olen todella ihastunut johonkin henkilöön, en osaa olla oma itseni. Käyttäydyn naurettavasti ja pakenen mielelläni paikalta. Muiden kanssa ei ole mitään ongelmaa nauraa, vitsailla, flirttailla tai kosketella ja halailla.
Nyt vain edelleen haikailen ja unelmoin hänestä, hän ei varmaan edes muista olemassa oloani :( Mutta minkäs teet...
"Olen edelleen todella ihastunut erääseen mieheen, joka ei varmasti halua kuullakaan minusta. Hänkin oli aina kaikkien muiden kanssa todella rennon ja mukavan oloinen, mutta minulle hänellä ei koskaan ollut mitään sanottavaa, eikä edes katsonut silmiin..."
entäs jos mies olikin vain ihastunut suhun? Ihmisillä on tapana kuvitella aina asiat itsensä kannalta huonommin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Esim. jos ollaan ihastuneita, uskotellaan itsellemme, ettei se toinen kumminkaan ole kiinnostunut. Eipähän sitten myöhemmin pety niin pahasti. Tai jos jonkun ihmisen kanssa ei ole tullut oltua yhteyksissä, ajatellaan heti, ettei se toinen pidä musta tai että jotenkin ärsytän sitä. Uskoisin, että yleensä täytyy erikseen tehdä jotain negatiivista, jotta ihmiset alkais inhoamaan sua. Sehän olis hullua alkaa inhoamaan ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään! Toisen asteen koulua kun kävin, niin aina jos joku oli hiljainen mun seurassa, ajattelin automaattisesti, että ärsytän sitä. Ei tullu mieleenkään, että toinen voi olla vaikka ujo tai ettei sillä vaan ollu mitään sanottavaa mulle. Tää menee samaan sarjaan, kuin ihmisten luulo, että toiset ihmiset ajattelee heitä koko ajan.
"Itselläni on aivan sama ongelma kuin sinullakin eli jos olen todella ihastunut johonkin henkilöön, en osaa olla oma itseni. Käyttäydyn naurettavasti ja pakenen mielelläni paikalta. Muiden kanssa ei ole mitään ongelmaa nauraa, vitsailla, flirttailla tai kosketella ja halailla."
Mitä tarkotat naurettavalla käytöksellä? Tuskinpa se muiden silmissä näyttää yhtä naurettavalta, kuin itsesi mielestä? Mitä meinasit pakenemisella? Olet vetäytynyt vähän sivummalle vai olet poistunut kokonaan paikalta? Onko noin tapahtunu useamminkin?
kun jossain vaiheessa sanoit että "nainen tuntuu niin paljon pelkäävän mua, etten uskalla suorasukainen olla" ja jossain taas sanoit että "ei sillä koskaan mikään kiire poiskaan ole..."
en kyllä ihan sitä usko että hän sua pelkää jos kerran vaikuttaa siltä että olis ihastunu suhun ja haluaa olla sun seurassa. hän saattaa vain vaikuttaa ujolta ja ehkä vähän onkin mutta että pelkää...en usko. :) vai oletko kenties itse pelottava persoona? sitäkään en usko ;) antamistasi vaihtoehdoista sanoisin että kohta 2 kuvaa teitä paremmin. tuskin nainen sua ois niin kauan odottanu jos et merkitsis hänelle mitään.
ja toinen asia on tosta silmiin katsomisesta. itse en halua lähes tuntemattomia ihmisiä tuijottaa silmiin koska se on epäkohteliasta ja jotenkin henkilökohtaista.
myös jos joku tuijottaa minua kauan alkaa ahistamaan ja jos jonkun (lähinnä epämiellyttävän ihmisen) tuijotus alkaa todella ärsyttää saatan tahallani mulkaista pahasti jotta lopettaisi. tai yksinkertaisesti käännän selkäni ja poistun paikalta.
anteeksi, tän ei pitäny olla mikään "näin pääset eroon ei-toivotuista ihailijoista" -viesti. hyvää yötä kaikille!