40 vee on jo sellainen ikä että uutta työpaikkaa on turha haikailla, ainakaan mitään ns normaalia palkkatyötä. On liian vanha ja jumiutunut ta:n mielestä. Paras alkaa vaan sopeutumaan ikityöttömäksi ja suunnitella elämänarvot uusiksi.
40 vee ja käytännössä
ikityötön
171162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä on ammattisi ja mistä olet työtä hakenut?
40:set pääsee vielä hyvin työelämään mukaan,kyllä se on omasta aktiivisuudesta kiinni.työkkärin kautta et varmasti pääse,etkä myöskään julkisten hakujen/ilmoitusten kautta.mutta meeppä kiertää firmasta toiseen,ja kysele oisko tämmöselle läjälle vielä käyttöö,nii tulet näkee miten siihen reakoidaan.se katotaan yrittämiseks.
Nyt sinulle on tullut masentuneita ja ikäviä ajatuksia mielee, joista sinun kannattaa yrittää päästä äkkiä pois. 40vuotta on oikein hyvä ikä, ja voisit hyvinkin muuttaa koko elämäsi suuntaa vaikka esim. opiskelulla. Jostain syystä olet nyt pahoittanut mielesi ja et näe asioita kunnolla.
Mieti mitä olet joskus haaveillut tekeväsi, ja pyri vain siihen mikä tuntuu mukavalta. Näin perjantaina pullo viinaa tai mäyräkoirakin keskikaljaa voisi auttaa visioinnissa. Suosittelen viina on luovuuden lähde. Itselläni ainakin parhaat ideat näyttäytyvät pikkukännissä. Kohtuus tietysti siinäkin, ei sitä kaikenaikaa läträtä vaan pikku kuuri vaan ideointiin avuksi.
Itse olen nainen kremppainen yli 50v ja miesystävä neljä v vanhempi, meillä on riittänyt molemmilla töitä, vaikka huonolta se on välillä näyttänytkin.Pätkissä on töitä ollut sopivassa määrin. Viimeisin hullutus oli meillä, kun menimme yhdessä työpaikkaohjaaja kurseille. Oli muuten ilmainen kurssi ja siitä oli jopa hyötyä seuraavan työpaikan saannissa. Niin ja niitä vittuilijoita on kyllä riittänyt joka puolelle, mutta muista se on heidän masennustaan ja he ovat sairaita.
Nyt viinaa päähän ja kynä käteen. Kirjoita ylös kaikki ne haaveet mitä olet joskus haaveillut. Olkoonkin kuinka uskomattomia kuin tahansa, vaikka maailmanympärysmatka, niin idea voi löytyä. Elämässä on paljon hauskaa jota voi toteuttaa, ja työkkäriin vaan puhumaan maanantaina mikä oli se kiinnostava uusi ala joka pullonpohjalta pilkahti.
Aina on toivoa vähän paremmasta, usko pois. Ehkä et sitä nyt näe, kun on tuo pieni masennus. Mutta kun lumen sataa maahan, niin väistyy alakuloisuus ja tulevaisuus näyttää kaikille valoisammalta.
Luovuutta, inhimillisyyttä. Ja tosiaankin, se
kettuilu kertoo aina pahasta olosta, kateudestakin. Mutta pystypäin eteenpäin....
Eikä tippa tapa...
Mä oon koittanut ideoida täten jo yli 2 vuotta, nyt tipuin ansiosidonnaiselta kelan vellirahalle. Eli joka päivä lähestulkoon aamulla jo iso Mäyris alas ja iltapäivällä lähiökuppilaan. Vaan ei oo ollu vissiin hyviä ideoita...
Se on ollut ehkää liikaa, mutta ei hätää. Vielä ehtii, vielä ehtii. Onhan sulla paljonkin sitten mistä sitä suunnan muuttumista alkaa toteuttaa.
Toinen suunta, toinen suunta.
Kiitos vaan, jos jotain piristi.
Täällä tutuks tullaan, ystäviä ollaan. Aina valmis, aina valmis toista auttamaa...
Kiitos kannustuksesta! Sitä tarvitaan. Ideointi on aina parempi vaihtoehto kuin se, että hakkaa päätä seinään yhä uudestaan.
Joskus se paistaa aurinko risukasaankin. Itse olen työllistynyt pahimman laman aikana (1991) liki viisikymppisenä kahden vuoden työttömyyden jälkeen määräaikaisena (työllistämistukityö). kahdesti yli viisikymppisenä, toinen oli kymmenen kuukauden työllistämistukityö kahden työttömyysvuoden jälkeen ja toinen oli muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen sijaisuus, joka muuttui vakityöksi. Itse siitä aikanaan irtisanouduin ja olen nyt eläkkeellä.
Ei siis kannata heittää pyyhettä kehiin... Tsemppiä teille.
Asun Helsingissä, joka ehkä kyllä vähän selittää...
Lisään vielä edellä kirjoittamaani: liekö työllistymiseni tehnyt mahdolliseksi se, ettei 1990-luvulla ollut vielä orjatyölakia? Ilmaistyövoimaa ei siis ollut käytettävissä, työllistämistöistäkin sai ihan normaalin TES:n mukaisen palkan normaaleine työsuhteeseen kuuluvine etuineen.
Tämän ajan syöpä on orjatyölaki, joka vääristää työmarkkinat täysin ja ruokkii työnantajien ahneutta... Ahneelle kun mikään ei riitä...
Turha yli viiskymppisenä on enää töitä etsiä, koulutuksesta puhumattakaan. Ite kyselin ilta-insinöörilinjalle opiskeleen. Äänen perusteella kun soitin luultiin nuoremmaksi ja kun kysyttiin ikää ja sanoin sillosen iän 46 niin se virkailija siellä puhelimen toisessa päässä sanoi "voi kauhistus sentään", "sulla oli niin nuori ääni".
Olen laittanut lukuisia hakemuksia ja edes vastauksia ei ole tullut.
Myös tuo orjatyölaki syö työpaikkoja, kuka viitsii palkata kun ilman saa.
Kyllä yli 5o vuotiaana naisena on hankala työllistyä. Aiheesta oli juttu myös jhl:n lehdessä. Eräs kansainvälistä yk-virkaa hoitanut nainen oli toiminut yk-tehtävien loputtua eduskunnassa ministereiden avustajana, työsuhde laitettiin määräaikaiseksi ja hänen työtäsitten ei jatkettu. Joutu kortistoon ja luonnollisesti haki lukuisiin paikkoihin, YK-tausta, eduskuntatausta, kielitaito ja kansainvälisyys yms avuja.
Ei päässy mihinkään, sano että ei osannu kuvitellakkaan mihin nöryytykseen sitä joutuukaan kun putoaa työkkärin asiakkaaksi. Eli hänen toteamus oli:
VAIKKA OLISIT KUIN KOULUTETTU JA KOKEMUSTA OMAAVA jos satut olemaan NAINEN ja yli viisikymppinen niin mahdollisuudet työllistyä ovat heikot.
Mulla on riittänyt pätkissä töitä. Alaa vaihtanut muutaman kerran ja kolme ammattia hommannut itse lainoilla ja työn ohessa yhden.
Nuo on myt masentuneita ajatuksia. Toivoa ei saa menettää.
Itse olen vajaakuntoinen selästä synnynnäisesti. Teen töitä sijaisuuksia tekemällä tällä hetkellä osa-aikaisena ja ansiosidonnainen soviteltuna.
Nytkin on työtä sopimus vain kuukaudeksi eteenpäin. Ja mahdollisesti tammikuukin luvattu, mutta en vaivu synkkyyteen. Iloisena vain eteenpäin tulevasta huolihtimatta. Se psyykkinen hyvinvointi ja oma personallisuus ovat alallani tärkeitä ominaisuuksia, ei niinkään ikä, tai jokin muu fyysinen ominaisuus.
Olennaisempaa on sun työhistoria ja osaaminen. Vielä 60 vuotiaana on mahdollista kilpailuttaa itsensä työmarkkinoilla, jos sulla on sitä jotain!
Kokemusta on.
Kuuleppas! 60-kymppisenä ei saa töitä kuin jotkut Sirkka Hämäläiset ja muut entisestäänkin isopalkkaiset.
On se kumma sekin että herrat saavat samanaikaisesti palkkaa ja eläkettä, mutta tavan duunari ei saa.
Jos menee hetkeksi töihin niin varamsti eläke puolitetaan.
Nyt on kuuskymppisiä paljon työssä, ja ottavat mielellään osa-aika lisiä ja osa-aika eläkkeitä sekä vuorotteluvapaita. Sijaisekseen he haluavat mieluisti samantapaisen vanhan kremppasen. Syy koska se on henkisesti kevyempää kun tietää vapaallansa että omaa työtä hoitaa sellainen joka ei pysty ainakaan paljoa paremmin hoitamaan hommia sillä aikaa. Psykologiaa.
Nuoret intoiliat haluavat uudistuksia ja kärkkyvät toisen työpaikkaa, joten samanlainen vanha kremppainen otetaan sijaiseksi mieluimmin.
Siinä syy miksi minulla 50v kremppainen on riittänyt työtä sopivasti pätkissä, sijaisuuksia tekemällä.
Ja noita pian eläkeikää saavuttavia työntekijöitä ei kannata halveerata, vaan ystävällisesti kyselemällä sijaisuusmahdollisuuksista kannattaa kysellä suoraan sellaiselta itseltään. Noin minä olen työpaikkani hommannut. Suoraan sijaistettavalta joka on sitten itse esittänyt asian pomolleen.
Täysin paskapuhetta taas kerran. Isänikin teki töitä täyspäiväisesti 65-vuotiaaksi ja vielä senkin jälkeen on kyselty hommiin, rakennusalalla. Itsellä 4-kymppisenä enemmän kysyntää kuin koskaan, koska kokemusta ja osaamista alkaa jo olla, ja sitähän työnantajat kaipaa. Työtarjouksia tulee kuukausittain. Itsestä ja asenteesta kaikki on kiinni, mutta jos jää kotiin surkuttelemaan ja makoilemaan korvauksille, niin ketä sellaiset kiinnostaa? On ihan oma valinta kumpi kiinnostaa enemmän, korvaukset ja varhaiseläke vai työnteko.
"On ihan oma valinta kumpi kiinnostaa enemmän, korvaukset ja varhaiseläke vai työnteko. "
ei totellakaan ole oma valinta vaan työkkärin!!!
kukaan ei voi jäädä korvauksille makoilemaan!!!
työelämävalmennusta pukkaa yms psyko paikkoja