Olen alkanut miettimään että elämäni rakkausrintamalla on yhtä kaaosta.
SEurustelin monta vuotta muka elämänirakkauden kanssa, asuttiin myös yhdessä..
Sit erottiin sovussa. Sinkku elämä alkoi.. sitä on nyt kestänyt 3 vuotta.
Ensimmäinen vuosi meni baareissa ja joka kerta mukaan lähti joku pano..
Nykyään kulen baareissa, mut en eti todellakaan sitä panoa.. reilu kaksi vuotta olen ajatellut että haluan suhteen. Noh sitten kävi mies mun elämäs (2kk:tta) se oli pimpsan perässä todellisuudessa. Sitten tuli ihana ja huomaavainen. Ajattelin että NYT!! Mutta selvisi, että hänellä on huumeongelma (jota ei todellakaan olisi voinut ennustaa päällepäin!!), noh sitten tuli urheilija.. joka oli kaukosuhde. sekin päättyi koska hän ei tykännyt välimatkasta..hohhoijaa!
Siis olen sellainen nainen joka ei sekaannu keneen tahansa..minulla on mieheä vuodessa about 2-3 (siihen lasketaan ne erehdys panot). Olen ulkonäöltäni sopusuhtainen ja kauniiksi sanottu. Luonteeltani olen lempeä jos ihastun. Teen miehelleni ruokaa ja pidän hyvänä. Mutta osaan myös suuttua. Olen aika äkkipikainen.
Nyt vaan on tullut viimeisimmän stopin jä'lkeen sellainen tunne että en jaksa enää. Siis nekin joista oikeesti kiinnostun nii ovat sitoutumispelkoisia tai huumemiehiä..
En ole kuin 25v vasta..mut nyt jo ihan loppu..
kokemuksia?
SEurustelin monta vuotta muka elämänirakkauden kanssa, asuttiin myös yhdessä..
Sit erottiin sovussa. Sinkku elämä alkoi.. sitä on nyt kestänyt 3 vuotta.
Ensimmäinen vuosi meni baareissa ja joka kerta mukaan lähti joku pano..
Nykyään kulen baareissa, mut en eti todellakaan sitä panoa.. reilu kaksi vuotta olen ajatellut että haluan suhteen. Noh sitten kävi mies mun elämäs (2kk:tta) se oli pimpsan perässä todellisuudessa. Sitten tuli ihana ja huomaavainen. Ajattelin että NYT!! Mutta selvisi, että hänellä on huumeongelma (jota ei todellakaan olisi voinut ennustaa päällepäin!!), noh sitten tuli urheilija.. joka oli kaukosuhde. sekin päättyi koska hän ei tykännyt välimatkasta..hohhoijaa!
Siis olen sellainen nainen joka ei sekaannu keneen tahansa..minulla on mieheä vuodessa about 2-3 (siihen lasketaan ne erehdys panot). Olen ulkonäöltäni sopusuhtainen ja kauniiksi sanottu. Luonteeltani olen lempeä jos ihastun. Teen miehelleni ruokaa ja pidän hyvänä. Mutta osaan myös suuttua. Olen aika äkkipikainen.
Nyt vaan on tullut viimeisimmän stopin jä'lkeen sellainen tunne että en jaksa enää. Siis nekin joista oikeesti kiinnostun nii ovat sitoutumispelkoisia tai huumemiehiä..
En ole kuin 25v vasta..mut nyt jo ihan loppu..
kokemuksia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mut en taas tajunnu tästä kyl yhtään mitään. Eka vuos meni baareissa ja joka kerta oli joku pano mut miehiä vuodessa 2-3. Tulee vaan mieleen et kun ihmiset kirjoittelee tänne hohhoijjaa-ongelmistaan niin näkeeköhän ne tilannettaan lainkaan. Jos kirjoittas vaikka faktat ylös, kävis lenkillä ja lukis sit sen paperin läpi ja kattos et millainen ihminen tää on ja mikä on sen onkelma.
Ennen oli panoja ja irtosuhteita..mutta nykyään en käy baarissa sen takia että metsästän jotain munaa!
Ja musta on tullu nii kyyninen ja kranttu että mies tutustumisia on vuodessa enää n. 2-3 kpl!
ymmärsitkö?
...ex-lutka? Aika kuvottavaa ja säälittävää tuollainen elämä. Itse olen 25v ja seksiä en ole koskaan harrastanut, enkä varmaan aio ikinä harrastaakaan. Fiksut ihmiset keskittyy elämässä aivan muihin asioihin kuin irstailuun.
ok..mielestäsi olen siis ex-lutka..
noh. mielipiteitä on monenlaisia. ja toi on sun.
Jatketaan eteenpäin..palaten tähän mun ekaan viestiin. Päivän jatkoja! :)
Veit sanat suustani... Irstailut eivät kuulu sivistyneen kunnon ihmisen elämään, vaan ovat jnkl. alhaisien eläimien likaista ja alkeellista tyydytyksenhakua. Olen 35-vuotias eikä minulle ole ikinä tuottanut mitään vaikeuksia löytää itselleni mielekästä ja kunnollista tekemistä.
Eli olet sitä mieltä, että ihminen ei kuulu eläinkuntaan? Annetaan jokaisen kukan kukkia ja löytää oma tiensä.
Ihmisen erottaa eläimestä mm. kyky abstraktiin ajatteluun...
PS. Ainoastaan neitsyet ovat puhtaita.
Moi Lissu
Mäkään en enää halua olla sinkku, en tykkää olla yksin, haluisin vaan jonkun rinnalleni kulkemaan ylä ja alamäkiä, viereeni tuhisemaan.
Pistä postia, en ole sitoutumispelkoinen enkä myöskään huumeongelmainen.
Ja jopa olen 25 vee kohtuu komea, ainakin niin on sanottu.
[email protected]
kokemuksia ole tähän hätään kuin se, että itselläni on kaksi paikkaa, joista en seuraa enää hae: baarit ja netti. Ylipäänsä en usko, että yhdistäväksi tekijäksi riittää se, että molemmat ovat sinkkuja ja haluavat suhteen. Tarvitaan myös jokin yhdistävä asia; harrastus tai elämänkatsomus tai jotain. Ja sittenkin asioiden pitäisi edetä niin päin, että ensin huomaa kohdanneensa aivan ainutlaatuisen ihmisen, johon ihastuu, ja vasta sitten alkaa haluta hänen kanssaan muutakin kuin tuttavuutta/ystävyyttä. Ei niin, että haluaa *seurustella* ja sitten luo kriteerit joihin sopivaa yksilöä alkaa hakea.
Tämä siis nimenomaan vain omaa kokemustani, mutta sitähän kysyitkin.
tuo on kyllä nii totta!
Olen miettinyt samaa.. mutta jotenkin on paineet..ja sit sit vaan menee johonki vidun baariin. Mut ei sieltä mitää oo kyl löytyny...
Minä olen, mutta hakemalla hakien ei oikein mikään onnistu. Sattumalta voi jonkun tavata ja mitä enemmän ihmisiä tapaa, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia löytää itselleen sopivaa seuraa. Paikalla ei ole niin väliä.
Toisinkuin edellinen, en katso maailmankatsomusta tai harrastusta niin kovin tärkeäksi asiaksi, ettäkö vaatisin, että toisen täytyy olla niistä kiinnostunut tai samaa mieltä. Itselleni tärkeämpiä asioita ovat samankaltainen huumorintaju, kyky rakentavaan keskusteluun ja se, että viihdytään yhdessä.
tuskin jaellaan mitään aivan erityisen ihmeellisen ainutkertaisia mieshenkilöitä, joita voit sitten mielesi mukaan manipuloida ja analyyttisesti perata kuin kampelan. Rauhoitu nyt vaikka pillereillä siellä hevostallissasi,vai oliko se niitten luupäitten
tietotoimisto.
Sinä olet kyllä pahasti sekaisin. Aina kun kiribati kommentoi
jotain, jollekin ihan muulle kuin sinulle, sinä tulet paikalle
aukomaan päätäsi ja haukkumaan. Todella typerää.
Ei kiinnosta pätkääkään tuollaiset jakorasiat.
Minä olen luotettava ja ihan hyvä mies muutenkin. Arvostan parisuhdetta, enkä harrasta irtosuhteita. En harrastanut niitä myöskään pitkän parisuhteen jälkeen. Olen sellainen mies, jonka haluaisit.
Toistetaan vielä kerran: Ei kiinnosta pätkääkään tuollaiset jakorasiat.
Kokemuksia?
Ei mitään sinne päinkään. Myönnän että on vaikeaa samaistua sellaisen ihmisen ongelmiin, jolle ei ole näemmä mitään vaikeuksia halutessaan aloitella suhteita eikä myöskään mitään esteitä harrastaa irtoseksiä.
"Siis nekin joista oikeesti kiinnostun nii ovat sitoutumispelkoisia tai huumemiehiä"
Miksi kiinnostut juuri heistä? Ei ne miehet pelkästään sinun kiusaksesi ole alkaneet käyttää höpöaineita vaan se on osa kokonaisuutta.
Ensiksikin (luettuani muutamien mielipiteet) sun kuvailemasi elämä kuulostaa sinkku-naisen normaalilta elämältä, eikä siihen tarvita vanhojen pierujen suppeita näkemyksiä. Biletysvaihe pitkän parisuhteen jälkeen on luonnollista.
Toiseksi, itse olin monta vuotta (nyt 32 v) sinkkuna muutamia satunnaisia parin kuukauden suhteita lukuunottamatta. Lopulta olin vaiheessa, jossa olin päässyt lukuisten pettymysten yli ja olin tyytyväinen itseni kanssa ja omaan sinkkuuteeni. Eihän se aina ollut hauskaa, mutta tulin kuitenkin yksinkin toimeen. Lisäksi olin myös tullut erittäin skeptiseksi, että löytäisin koskaan itselleni miestä. Se tuntui suorastaan epätodennäköiseltä !
Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, täysin puskista tielleni sattui (baari-illan yhteydessä) kuin sattuikin se elämäni mies. Salamat eivät lyöneet eikä taivas revennyt kun kohtasimme. Olin epäluuloinen ja kyyninenkin, mutta tutustuimme rauhassa ja muutaman viikon päästä totesimme yhteisesti, että tämä taitaa olla nyt vakavampi tapaus.
Yhdessä ollaan oltu nyt 2 vuotta. Ja intohimoa ja mukavaa on riittänyt. Molemmat tosin tiedostaa, että onnellisuuden eteen on tehtävä töitä, eikä arki aina voi olla vain kivaa ja ruusuista.
Lopuksi sanoisin, että jos minä, kaikkien vanhaksi piiaksi ja hankalaksi tapaukseksi leimaama persoona, satuin löytämään itselleni oman rakkaan, sen täytyy olla mahdollista kaikille muillekin.
Yritä olla miettimättä liikaa miesasioita (helppohan se on sanoa) ja elä elämääsi ja tee juttuja, jotka tuntuu kivalta. Vakuutan ja alleviivaan, että löydät vielä jonkun ja joku löytää sinut. Ennemmin tai myöhemmin ! Hauskaa syksyä.
Hyvä mielipide/kommentti. Kiitos siitä. Kerrankin palstalle sattui samanhenkine ihminen.
Ja näille jotka haukkuu mua lutkaksi, voin sanoo, että suhteen jälkeen on mukava irrotella ja olla se helvetin huora. Mut siihenkin tulee stoppi joskus. Ja minulla se on tullut aikoja sitten. Ja en todellakaan ole sellainen ääliö joka odottaa seksiä avioliittoon. AJATELKAA JOS SILLÄ MUN MIEHELLÄ ONKI NII PIENI MUNA ETTÄ KUOLEN NAURUUN KU NÄÄN SEN HÄÄYÖNÄ!! sIINÄ TEILLE SAATNIA! :D :D
Toadin kanssa samoilla linjoilla. Sinä Lissu olet kyllästynyt miehiin, jotka käyttävät huumeita jne.
Kannattaisikohan etsiä sellainen mies, joka on fiksu ja kunnollinen. Heitä on Suomessa sinun ikäluokassasi sinkkuina valtavat määrät, vai eivätkö he kiinnosta sinua/ole kiinnostuneita sinusta?
Irtopaneskelu ei ole missään tapauksessa normaalia. Tietyt ihmiset on vaan nykyään täysin sairaita ja niiden elämä tuntuu pyörivän pelkän irstailun ympärillä. Erittäin halveksittavaa ja oksettavaa tuollainen elämäntapa.
Viestisi oli kuin minun elämästäni! Mäkään en oikein jaksa enää tsempata ja yrittää löytää sitä oikeata...pettymyksistä toipuminen on sitten kuitenkin niin raskasta.
Mutta kaikkea hyvää sinulle!