Hei!
Teillä joilla kokemuksia, voiko suhde toimia jos välimatkaa reilu 400 km ja näkee n.kuuden viikon välein?
Teillä joilla kokemuksia, voiko suhde toimia jos välimatkaa reilu 400 km ja näkee n.kuuden viikon välein?
Voiko toimia?
Mietteliäs....
61251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..toimii...välimatkaa reilut 2000 kilsaa ja nähdän 6 kuukauden välein livenä.....ei vielä ainakanaan mitään ongelmia....
toimii ja 2500km väli matkaa on, 5vkon välein tapaamme. Rakkaus roihuaa ja turhia ei jaksa tapella. Helppoa se ei aina ole ollut mutta on tämä sen arvoista, etten rakastani halua menettää. Turhille tunteille ei kannata antaa valtaa, vaan nauttia jokaisesta hetkestä ja luottaa toiseen. Tsemppiä teillekkin...
Minulla ja rakkaallani välimatkaa 430 km, reilu vuosi oltu yhdessä ja vieläkin jatkuu. Aina ei ole helppoa, ikävä vaivaa ja mustasukkaisuuskin nostaa välillä päätään. Mutta jos toisesta todella välittää, niin kestää melkein mitä vaan. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin eteen se tilanne, että välimatka on saatava lyhyemmäksi... Mitä enemmän toiseen kiintyy, sitä vaikeampia ovat erot, kun tavataan vain noin kerran kuukaudessa. Rikasta, mutta omalla tavallaan raskastakin... Onnea teille, kannattaa kokeilla!
Kyllä se saattaa toimia riippuen millaisia ihmisiä olette. Siihen saa varautua että ikävä on ja jos ei tilanteen muuttumista ole kiikarissa homma saattaa muuttua ikäväksi. Kun kumpikin ottaa vastuun omista tunteistaa ollaan paremmalla pohjalla.
Kannattaa vaihtaa puhelimen liittymä sellaiseksi ettei tarvitse rajoittaa hirveästi puhumista ja chat/sähköpostikeskustelut lievittää myös kummasti ikävää!
Mies tekee reissuhommia, ja on välillä pitkiä aikoja poissa kaukaisillakin mailla. Onneksi nykyään on puhelin ja netti! Ja sit voi aina "vaatia" hienoja tuliaisia...
Mun mielestä ehdottomasti tärkeintä on, että ei ota toista itsestään selvyytenä. Suhteen eteen täytyy tehdä töitä joka päivä ja molempien täytyy tehdä! Toisen puolesta ei voi rakastaa.
Ja se luottamus toiseen. Eihän tää yksinolo aina herkkua ole, mutta iän myötä ollaan opittu kärsivällisemmiksi.
Kannattaa silti miettiä mitä suhteelta haluaa, kaikille tämä ei sovi.
Nyt on taas ihanaa odottaa viikonloppua, kun oma rakas on tulossa kotiin.
Kyll mä oon vaan sitä mieltä, että jos luottamus pelaa ja rakkaus on avainsana, niin silloin kaukosuhdekin voi toimia. Miesystäväni asuu 400km päässä ja toisiamme näemme harvoin. Olemme seurustelleet kohta puolivuotta(eihän se pitkä aika ole, mutta yleensä olen kyllästynyt suhteiden alkuvaiheessa)... eli minulle se on. Rakastan häntä emmekä ole koskaan viä riidelleet, ei edes pikkuriitoja ole päässyt syntymään(odottaa vaan sitten jos yhteen muutetaan joskus ;) ). Luulenpa että pieni välimatka auttaa siihen, sillä ei ehdi kyllästyä kun ei näe 24/7 toisen pärstää.. vaikkakin kyllä joskus tuntuu, että voisin katsella sitä samaa naamataulua pidemmänkin aikaa ja useammin, mutta ehtiihän sitä. Opintojen jälkeen olen ajatellut muuttaa pohjosiin ja silloin olisin n 150km päässä hänestä. Ikävä on nytkin, vaikka juuri juttelimme pitkän tovin puhelimessa... mutta pari viikkoa vielä niin näen kultani