Niin, monet ihmiset ovat täällä sitä mieltä, että nuoruus menee hukkaan ilman seurustelusuhteita. Jo vähän oli parikymppiset seurustelemattomat ovat sitä mieltä, että nuoruus tuntuu valuvan yksinollessa hukkaan. Olen kyllä aikalailla samaa mieltä. Kyllähän sitä seurustelusuhteista jää parempia muistoja kuin yksiollessa ja ihmissuhteista oppii aina. Itse vältyin pahimmalta ahdistuksella, koska aloin seurustella ensimmäisen kerran 19-vuotiaana mutta kieltämättä silloinkin kävi mielessä, että olisihan sitä voinut pari vuotta nuorempanakin aloittaa. Toisaalta tällainen ajattelutapa johtaa siihen, että nuoret alkavat seurustella vain seurustelun takia. Mutta onko sillä niin väliä, jos on siten yksinoloa onnellisempi.
Sama pätee myös seksin harrastamiseen. Jos aloittaa vanhempana, niin tuntuu että teini-ikä ja nuoruus valui hukkaan. Onko kellään kokemuksia/ mielipiteitä asiasta? Etenkin sellaisten ihmisten kommentit olis kiinnostavia, jotka on aloittaneet nämä jutut myöhemmällä iällä.
Sama pätee myös seksin harrastamiseen. Jos aloittaa vanhempana, niin tuntuu että teini-ikä ja nuoruus valui hukkaan. Onko kellään kokemuksia/ mielipiteitä asiasta? Etenkin sellaisten ihmisten kommentit olis kiinnostavia, jotka on aloittaneet nämä jutut myöhemmällä iällä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seurustella seurustelun vuoksi tai harrastaa seksiä seksin vuoksi. Tulevaisuutesi menee hukkaan, jos keskityt tekemään tai ajattelemaan tuollaisia esim. opiskelun sijaan. Tulevaisuus on tärkeämpi kuin menneisyys. Kyllä elämässä on aivan tarpeeksi aikaa harrastaa seksiä niin paljon kuin huvittaa. Ei sinunkaan seksielämä ihan vielä ole loppusuoralla. Kannattaisi ehkä hakea muutakin mielekästä tekemistä, kuin pelkästään yrittää tyydyttää noita perusviettejä.
Eihän se, että seurustelee tai harrastaa seksiä ole pois muulta elämältä. Silti voi käydä töissä, opiskella ja harrastaa. Seurustelu on vaan lisä kaikkeen muuhun tekemiseen. Jos keskittyy pelkään tulevaisuuteen ja elämä pyörii pelkän opiskelun tms. ympärillä niin ei se onnea tuo. Kyllä ne ihmissuhteet on myös tärkeitä. Jos nuoruudessa ei suhteita ole niin on aivan ymmärrettävää, että se ahdistaa ja harmittaa.
"Jos nuoruudessa ei suhteita ole niin on aivan ymmärrettävää, että se ahdistaa ja harmittaa."
Kaikkien olisi hyvä oppia elämään yksinkin, siten ihmisistä kasvaa terveellä tavalla itsenäisempiä ja tulevat vastoinkäymiset tulevat helpommiksi ylittää.
Minulla on tuolta osin mennyt nuoruus kokonaan hukkaan koska ensitreffitkin sain vasta yli kolmekymppisenä. Toisaalta kun tarkkaan analysoin itseäni nuorempana niin en olisi kyllä helpolla mitään aikaan saanutkaan vaikka olisin uskaltanut enemmän yrittääkin. Päin vastoin näyttää siltä että nuoruus ei ollut minun aikakauttani, vaan lapsuus ja aikuisuus.
Sinkkuna nimenomaan voi kkokea kaikenlaista. Voi vapaasti matkustella, tehdä ja kokea. toista se on parisuhteessa, kun pitäis kokoajan ottaa se toinen huomioon.
Mitä tarkoittaa, että elämä menee hukkaan? Onko elämä mennyt hukkaan, jos ei suoriudu normin mukaan? Jos ei saa kaikkea mitä haluaa? Voiko elämä edes mennä hukkaan? Voiko käydä niin, että elämä menee hukkaan eikä itse edes tajua sitä?
Helppoa on olla onnellinen silloin, kun elämä sujuu hyvin. Se on pettävän helppoa. Paljon vaikeampaa on olla onnellinen silloin, kun kaikki ei menekään niin kuin haluaisi. Jokainen joutuu kokemaan ettei aina kaikkea saa. Silloin on mahdollisuus oppia olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä on ja mitä puuttuu.
Väistämättä tulee mieleen, kun lukee näitä "meneekö elämä sinkkuna hukkaan" -juttuja, että näin ajatteleva ihminen pakenee elämäänsä parisuhteeseen. Uskonto, parisuhde, ura jne. ovat kaikki asioita, joille voi ulkoistaa elämänsä. Jos elämä voi mennä hukkaan, niin näillä pakenijoilla se menee varmasti. Ihan siksi, etteivät he tajua ottaa itse vastuuta. Kun pakenemiskeino otetaan pois, niin elämällä ei ole enää pohjaa. Ja parisuhde jos mikä on epävarma.
Lopuksi vielä sellainen kysymys, että mikä seksissä ja parisuhteessa on nuorena sellaista, ettei sitä voi kokea enää vanhempana?
"että mikä seksissä ja parisuhteessa on nuorena sellaista, ettei sitä voi kokea enää vanhempana? "
Nämä ajatukset siis miehen näkökulmasta:
Seksissä suorituskyky on nuorena huipussaan. Ennen pitkää sitten voi ruveta erektiohäiriöt sun muut vaivaamaan.
Parisuhteen kannalta tilanne on tylympi. Jos tiettyyn ikään mennessä ei ole kokemusta parisuhteista, niin ei niitä tule olemaan jatkossakaan. Naisilla kun tuntuu olevan aina sellainen asenne, että vähän vanhempi mies ilman parisuhdekokemusta on kelvoton. Ehkä aiheesta, ehkä aiheetta, en tiedä.
upeasti kirjoitettu, kiitos!
"Naisilla kun tuntuu olevan aina sellainen asenne, että vähän vanhempi mies ilman parisuhdekokemusta on kelvoton. Ehkä aiheesta, ehkä aiheetta, en tiedä."
Tämä on aika kinkkinen aihepiiri, mutta mietityttää onko tämä a) oikeasti rajaava tekijä vai b) eräs tekosyy antaa pakit mm. "kemioiden yhteensopimattomuuden" ohella. Olisikohan niin että mikäli kykenee luomaan yhteyden naisten alimppiin vietteihin vahingossa tai huijaamalla ei seurustelemattomuuskaan olisi este?
Yritänpä laittaa kysymyksen vaikka tuonne naisen logiikkaan, josko sieltä saisi vastauksen...
Otin tietoisen ja samalla rehellisen riskin, kun laitoin deitti-ilmoitukseen maininnan, etten ole aiemmin seurustellut. Ikää on jo hieman päälle 30. Mikäli tuohon ilmoitukseen joku kiinnostava nainen vastaa, se on suuri ihme.
Suurimpia syitä seurustelusuhteiden puuttumiseen omalla kohdallani on ujous ja koulukiusaamisesta jääneet arvet. "Kehäraakkina" vaatii melkoista psyykkaamista lähteä liikkeelle, vaikka kaikki muut puitteet ovat kunnossa. Haparointia pahimmillaan :(
Treffikokemuksia on jo kiertynyt eli vertauskuvannollisesti turpaan on tullut tasaiseen tahtiin. Vielä ei näy valoa tunnelin päässä...
pitäisi olla väliä, siis seurustelemattomuudella, vaikka jotkut voivat tulkita sen sitoutumiskyvyttömyydeksi. Mutta entä seurustelematon nainen?
"Mutta entä seurustelematon nainen?"
Miksi ei kävisi ? Tilanne kuulostaisi hyvältä siinä mielessä, että molemmat voisivat rakentaa yhteiseloa puhtaalta pöydältä. Kysymys kuuluu, onko sellaisia naisia olemassa ? Tekevätkö he aloitteita, vai ovatko tyytyneet jo osaansa ?
"Parisuhteen kannalta tilanne on tylympi. Jos tiettyyn ikään mennessä ei ole kokemusta parisuhteista, niin ei niitä tule olemaan jatkossakaan. Naisilla kun tuntuu olevan aina sellainen asenne, että vähän vanhempi mies ilman parisuhdekokemusta on kelvoton. Ehkä aiheesta, ehkä aiheetta, en tiedä."
Niinpä niin. Tottakai se toinen ajattelee, että mikä on toisessa vikana, kun ei ole tuohon ikään X mennessä ollut parisuhteessa? Vastausvaihtoehdot eivät ole kovin mairittelevia, todennäköisesti ne ovat luokkaa "mielisairas", "tunnevammainen" tai "muuten vain helvetin rajoittunut" jne. Tai kelvoton, kuten tuossa totesit. Eikä tuossa ole imo. mitään ihmeellistä, tuohan on vain (osa toimivaa) itsesuojeluvaistoa.
--Kelvoton
Tekevätkö he aloitteita, vai ovatko tyytyneet jo osaansa ?
Teen ainakin aloitteita jos minua kiinnostaa.
Kohtaamisen vaikeus ? Baareista ei tule etsittyä, kun siellä ei käy ja harrastuksissa ei naisia näy. Tai siis näkee jonkin verran, mutta tuppaavat olemaan varattuja ja siksi pois laskusta.
Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Jos toisella on takanaan useita suhteita, listan jatkoksikaan ei halua. Mulle se yksikin toimiva parisuhde riittää, koska en pidä suhteesta toiseen kahlaamisesta.
Itselle baareissa tuntuu liikkuvan toisentyyppisiä ihmisiä kuin itse, joten en seuraa niistä etsikään. Tai sitten olen käynyt vääränlaisissa paikoissa.
"Otin tietoisen ja samalla rehellisen riskin, kun laitoin deitti-ilmoitukseen maininnan, etten ole aiemmin seurustellut. Ikää on jo hieman päälle 30. Mikäli tuohon ilmoitukseen joku kiinnostava nainen vastaa, se on suuri ihme."
Se on kuule ihan sama että mitä sä niihin viesteihin kirjottelet koska naiset ei vaivaudu edes vastaamaan.
Jos haluaa netin kautta tutustua naisiin niin kannattaa suosia chattejä.
City.fi ja muut treffipalstat kannattaa unohtaa kokonaan.
ja siitä mitkä ovat vaihtoehdot.joillekki sinkkuus tarkoittaa yksinäisyyttä,kun taas toisille kukasta kukkaan hyppimistä.itse olisin kyllä halunnut elää nuoruuteni lujaa ja kokeilla kaikkea mahdollista hupia,mutta minulla oli omat rajoitteeni.suhde on aina yksinäisyyttä parempi.tämä oli miehen mielipide.
"suhde on aina yksinäisyyttä parempi."
Jos olisi, eivät ihmiset koskaan eroaisi. Kun avioliitoista ja suhteistakin suurin osa päättyy eroon, voidaan sanoa, että yksinäisyys on yleensä ainakin parempi kuin epätyydyttävä suhde. Sinkun on helpompi toteuttaa itseään ja tehdä juuri mielensä mukaan, kuin sen joka joutuu päätöksissään ottamaan toisen huomioon. Voidaanko siis sanoa, että sinkun on helpompi olla onnellisempi kuin parisuhteessa elävän? Ehkä siinä suhteessa, että kaikki on itsestä kiinni ja omassa päätäntävallassa. Jos se johtaa hepommin omaan tyytyväisyyden tunteeseen kuin kompromissien teko toisen ihmisen kanssa, voisi kuvitella, että sinkkuna ihmisen on helpompi saavuttaa tuo tyytyväinen olotila kuin parisuhteessa olevan. Tämä johtaisi siihen, että yleensä yksinäisyys on suhdetta parempi?
Itse olen ollut 1,5 vuotta sinkkuna ja kyllähän tämä tosiaan itseni kannalta on helpompaa. On aikaa itselleni ja mahdollisuuksia tehdä mitä lystää, koska ketään muuta kuin itseäni ei tarvitse ajatella.
Mutta se on myös ongelma ja kipupiste - olla vain itseään vartan. Mun mielestä ihmisillä, laumaeläimiä nyt kun olemme, on tarve olla osa toisten maailmaa. Olla olemassa jollekkin.
Sattuu, kun ymmärtää ettei tällä hetkellä ole osa kenenkään maailmaa, ettei ole kenellekkään tärkeä eikä kukaan ajattele sinua juuri nyt. On vain irrallinen osa maailmaa. Jos ihminen todella kestäisi yksinäisyyttä, ei ihminen tulisi hulluksi autioilla saarella.
Tässä mielessä on parempi seurustelle _terveessä_ suhteessa kuin olla yksin.
Tavisihmisen mielestä ehkä (iki)sinkun nuoruus menee hukkaan, mutta meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Omassa kaveripiirissä suurin osa on täysin kokemattomia, kuka mistäkin syystä. En itse ole koskaan edes miettinyt mitään suhdetta tai seksiä, koska noi asiat ei vaan ole koskaan ollut osa mun elämää. Olen aina keskittinyt muihin, mielestäni huomattavasti tärkeämpiin asioihin. Olen kyllä saanut kuulla olevani täysin tunteeton ihminen, mutta toisaalta itse nautin "tunteettomuudesta". Pidän tunteita heikkoutena ja olen sisäisesti ylpeä siitä, että en ole tunteellinen ihminen.
Ymmärrän kyllä että seksin/suhteiden harrastaminen olisi "normaalia", mutta mulle vaan pelkkä ajatuskin tuollaisesta on täysin mahdoton. Ellei jotain todella outoa tapahdu, niin vietän varmaan koko elämäni "yksin", eli ilman naiskontakteja. Olen kuitenkin hetero ja nautin kyllä kauniiden naisten katselusta, mutta itselle vaan riittää se katselu (lähinnä virtuaalinen sellainen).
Tavallaan itsekkäästi toivon, että ainakin joku kavereistani jäisi myös ikisinkuksi, niin olisi edes yksi ihminen joka elää samanlaisessa elämäntilanteessa. Usein ihmiset kun kuulemma pariutumisen jälkeen ei enään pahemmin jaksa pitää yhteyttä kavereihin ajanpuutteen vuoksi.
Minun mielestäni nuoruus (ja elämä ylipäätään) menee hukkaan, jos itseään ei kehitä millään tavalla. Työ, opiskelu, harrastukset, ihmissuhteet, monessakin asiassa voi ja pitää kehittyä jotta elämä tuntuu mielekkäältä. Kuka mihinkin panostaa, se taas on jokaisen oma asia. Jos on tahtomattaan sinkku, pitäisi miettiä olisiko itsessään jotain parannettavaa tai pitäisikö etsiä jostain muualta, jos ei kerran tunnu tärppäävän.
Ei nämä niin ihmeellisiä asioita ole.
"Ei nämä niin ihmeellisiä asioita ole."
Ei. Mutta elämä on. Helvetin vaikeaa.
--Kelvoton
Kyllähän se seurustelemattomuus ja poikuus näin kolmekymppisenä vituttaa. Jättää sellaisen leiman ja tunteen takaraivoon. Siihen on vaikuttanut teini-iän ja myöhemmänkin iällä tapahtunut syrjäytyminen.
Päällisin puolin olen ainakin omasta mielestä ihan persoonallinen, lueskelen ja musiikin parissa olen muutenkin. Parturi ja vaatekauppa ei ole vieraita.
Mutta see elämä ei ole kuljettanut minua mihinkään.
Ja vitun posket mihinkään hukkaan valuu. Oon hiukka yli 23 vee ja täysin kokematon. Eipä oo enää pitkään aikaan kiinnostanu ees yrittää seurustelua saati seksiä. Seksiin jää kumminkin vaan koukkuun. Eiköhän nuo viimesetkin seksinhimot laannu muutaman vuoden kuluessa. Avioliitto ja lasten kasvatus ei kauheesti kieho. Ihan sentään iankaikkisuus vielä jälellä. Jos viettäis sen vähän mukavammin kuin tän elämän. Nainen kumminkin veis mun huomion pois, ei kiinnostais Jumalan kutsuva ääni enää. Mieluummin taivaisiin kuin naimisiin. Tai sitten poikamiehenä helvettiin....Saapa nähä..
Onhan sitä elämässä muitakin asioita esim. harrastukset ja muu. Pitää vaan yrittää unohtaa ikävät asiat.
Kyllä sen "katkeran" olotilan saa nieltyä, kun käy kaupasta hakee mäyräkoiran ja laittaa luureihin musaa korviin tulviman.
Unohtuu se maailman ja elämän ikävyys.
...sitten varaa ajan psykologille ja yrittää saada mielensä terveemmäksi sitä kautta.