Uskallatko ihastua

niin no siinähän se tuli. Liian monta kertaa joutunut pettymään.

Uskallan ja miksi en uskaltaisi, eihän sitä muuten voi tietää mitä tapahtuu. Mitä sitten jos vähän kirpasee kun tulee tuo pettymys kun huomaa ettei hommat natsannutkaan.

Silloin kun itsestä tuntuu et on ihastunut/rakastunut silloin pitää antaa mennä eikä jäädä haukotteleen.

Jos joku epäluotettavan oloinen, mutta muuten aistikas mies osoittaisi kiinnostusta, niin kyllä siinä jäisi ihastumiset ihastumatta. Toisaalta jonkun toisen miehen suhteen antaisin mennä vaan.

Noinkos helppoa se onkin, ihan noin vain nipsnaps päätän olevani ihastunutrakastunut...

Eipä kovin hääviltä näytä kun niin harvoin yleensäkin kohtaa sellaisia, jotka mielenkiinnon herättää. Vanhaa virttä veisaten olisi lisäksi suotavaa, että kohdekkin olisi jotain muuta kuin kaukoihastus. Kenties sitten...

Mä olen ihastunut tunnetasolla mutta en osoita sitä eli ihastun kyllä mutta en näytä sitä..

jos nainen on kaunis ja sitoutuu oikeisiin asioihin, niin ilman muuta. Pettymyksiä ei kannata pelätä, koska niitä tulee kuintenkin harvoin. Normaalinaisilla ei nimittäin ole varaa lupailla olemattomia. Siinä nimittäin saattaa käydä huonosti.

Pakkohan se on antaa itselleen mahdollisuus onnellisuuteen, turha sitä on ennalta murehtia niitä asioita jotka voivat mahdollisesti mennä pieleen.

lopunikää yksinkään...

kysytty, eli ihastuin ja en todellakaan ole varma toisen tunteista...

Se on aina hyppy tuntemattomaan. Nykyisin se ihastuminen on vähän lievempää ja hillitympää. Siitä on kadinnu sellainen uutuuden viehätys, mut silti kun sen tuntee niin se on aina samanlainen hyppy tuntemattomaan. Se on kuin kaatuis pilven reunalta ja toivoo että siellä alla on pehmyt paikka laskeutua. Ite oon mäjähtäny siihen betonin puolelle jo sen verta monta kertaa että tiedän nousevani siitä uudelleen.

Ihastun siis mut ei se enää ole ihan samanlaista...