Meissä suomalaisissa on joku vika! Siis tarkoitan ihan meitä kaikkia kokonaisuudessaan. Meillä on joku yhteinen vika, joka koskettaa koko tätä kansaa.
Jotain on pielessä, kun nuoret ihmiset ja iäkkäämmätkin, valittavat yksinäisyyttä. Tottakai, yksinäisyys on hirveä asia, se on kaikkein pahin mitä voi elämässä tapahtua! Mutta miksi? Tämä palsta on täynnä ihmisten kirjoituksia yksinäisyydestä.
Pitäisikö suomalaisten ihan oikeasti miettiä uudelleen identiteettinsä ja sen kestävyyden? Olisiko meidän aika muuttua? Olemme aika rehellisiä ihmisiä, jospa olisimme sitä niin paljon, että saavuttaisimme toisen ihmisen luottamuksen, toistemme luottamuksen ja uskaltaisimme esim. soittaa tutuille ja pyytää kahville ilman pelkoa. Ja mitä jos se tuttu, jota kahville pyydetään, ei sanoisikaan ei, vaan järjestäisi aikataulunsa ja sanoisi, tulen mielelläni! Ei se ole sen isompi asia.
Jos unohtaisimme luokkarajat(niitä on) ja ottaisimme ystäväpiiriimme niin työttömät kuin hyvässä toimeentulossa elävät, niin nuoret kuin vanhatkin,kaikki ihmiset ja rakentaisimme tätä yhteiskuntaa yhdessä!
Vastatkaa ja sanokaa mielipiteenne! Tämä on mahdollista, se on vain meistä itsestämme kiinni.
Jotain on pielessä, kun nuoret ihmiset ja iäkkäämmätkin, valittavat yksinäisyyttä. Tottakai, yksinäisyys on hirveä asia, se on kaikkein pahin mitä voi elämässä tapahtua! Mutta miksi? Tämä palsta on täynnä ihmisten kirjoituksia yksinäisyydestä.
Pitäisikö suomalaisten ihan oikeasti miettiä uudelleen identiteettinsä ja sen kestävyyden? Olisiko meidän aika muuttua? Olemme aika rehellisiä ihmisiä, jospa olisimme sitä niin paljon, että saavuttaisimme toisen ihmisen luottamuksen, toistemme luottamuksen ja uskaltaisimme esim. soittaa tutuille ja pyytää kahville ilman pelkoa. Ja mitä jos se tuttu, jota kahville pyydetään, ei sanoisikaan ei, vaan järjestäisi aikataulunsa ja sanoisi, tulen mielelläni! Ei se ole sen isompi asia.
Jos unohtaisimme luokkarajat(niitä on) ja ottaisimme ystäväpiiriimme niin työttömät kuin hyvässä toimeentulossa elävät, niin nuoret kuin vanhatkin,kaikki ihmiset ja rakentaisimme tätä yhteiskuntaa yhdessä!
Vastatkaa ja sanokaa mielipiteenne! Tämä on mahdollista, se on vain meistä itsestämme kiinni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta puhut! Meistä se on kiinni. Vaatii asennetta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, rohkeuttaa... Pöh, vaatikoot mitä tahansa, muutos on aina mahdollinen.
mun kaveripiirissä ongelmana on tuppisuuna oleminen, ei kerrota mitä kuuluu, ei puhuta vapaasti ja avoimesti asioista sekä ajan järjestäminen kavereille. Yhden ajatusmaailma on pelkkä mysteeri, toiselle olen vain yksi kaveri kymmenien muiden joukossa eikä aikaa riitä minulle.
Jos teidän kaverit tulee valittamaan jostain, vaikka ettet huomioi häntä tarpeeksi; niin ota kaverisi sanat todesta ja mieti oletko rehellisesti laiminlyönyt kaveriasi. Tai saattaa olla viimeinen kerta kun kyseistä tyyppiä enää koskaan näet.
Siinä on mun sanottavat.
Olet ihan oikeassa. Itse pyrin noudattamaan ystävällistä linjaa aina kun vain mahdollista. Meillä on vähän kylmä ja jääräpäinen kulttuuri. Toisaalta kun soomlaisia ulkomaille menee, niin siellä yleensä ollaan valmiimpia ystävällisyyteen. Pitää jatkaa yrittämistä...
Ehehee.. ei se sankka ystävien läjä taivaaseen saakka kantautuvine vaatimusmylvinöineen tuo onnea. Suurin osa ihmisistä on vaan liian pönttöjä tajutakseen tämän. Tai yleensä yhtään mitään.
´Ehehee.. ei se sankka ystävien läjä taivaaseen saakka kantautuvine vaatimusmylvinöineen tuo onnea.` Olet ihan oikeassa, mutta enhän sitä tarkoittanutkaan. Mutta etkö ole huomannut, että pääasiassa tällä palstalla kirjoitetaan yksinäisyydestä. Ei ole ystäviä monellakaan, ei yhtäkään.
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin. Toiset viihtyvät paremmin itsekseen kuin toiset. Ei ystävyys ole läheisriippuvuutta.
Sinä edustat juuri sitä ihmistyyppiä, minkä vuoksi niin moni suomalainen esim. lähtee täältä omin avuin, kun naisystävä jättää tai tulee muuta vastoinkäymistä. Ystävyys on läheisriippuvuutta sinun omissa ajatuksissasi. Ja juuri sinunlaistesi ihmisten vuoksi yksinäisyyttä on niin paljon, koska seuraa haluavat kohtaavat usein niitä, jotka eivät ystäviä halua. Ja se on taas ihan oma juttunsa.
"Sinä edustat juuri sitä ihmistyyppiä, minkä vuoksi niin moni suomalainen esim. lähtee täältä omin avuin, kun naisystävä jättää tai tulee muuta vastoinkäymistä."
So what? Pitäiskö tässä tuntea jotain myötätuskaa sille että elinkelvottomat yksilöt tekevät ainoan oikean ratkaisun ja karsivat itsensä populasta. Maailmassa on porukkaa muutenkin ihan liikaa. Helvetin hyvä jos yhä useampi valitsee tuon tien, saattaa jotain luonnonvaroja riittää jälkipolvillekin.
Joo, sitokaa itsenne vaan siihen pikkuporvarilliseen unelmaanne ja itkekää verissänne kun se hajoaa alta.
ettei katteettomalla ylimielisyydellä jää ystäviä händyyn? Menehän tarjoamaan seuraasi ihmisille, oikein luokkarajojen ylitse uskaltaudu. Kenties kelpaat jollekin, jolla ei parempaa seuraa ole.
Ps. Ystävyyttä ei oteta, se ansaitaan.
´ettei katteettomalla ylimielisyydellä jää ystäviä händyyn?`.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Voisitko selventää tarkemmin? Yritän saada ihmiset ajattelemaan, koska jossakin on vikaa, kun tämä palsta on täynnä yksinäisten ihmisten kirjoituksia, joilla ei ole yhtäkään ystävää. Minun ymmärtääkseni vika ei ole näissä yksinäisissä ihmisissä, vaan siinä, että kulttuurissamme on joku vika! Meillä on tarve sanoa, ettemme ehdi, vaikka voisimme järjestää asiat eri tavalla. Uppoudumme työhön, hamstraamme tavaraa, jota emme oikeasti tarvitse ja velkaannumme, ja kuitenkin, olemme yksinäisiä. Kyllä silloin on jotain vialla!
se vika oikein on? Mielestäni se on ehkä tuo aika-työ-opiskelu-kuvio. Omien kokemusten perusteella kaverit haluaa tasapainoittaa tunti-tarkasti oman uransa ja ihmissuhteensa: "tämän verran aikaa vietän opiskellen/tehden töitä, ja tämän verran voin olla kavereiden kanssa ja sitten tämä aika harrastuksille". Ehkä pitäisi vaan koettaa etsiä ihmisiä jotka eivät ole noin urautuneita jos haluaa kestäviä kavereita.
On silkkaa systeemin propagandaa että ihminen muka tarvitsisi ystävän tai ystäviä ollakseen onnellinen. Onni on harhaluuloista vapaa tila ja onnen sitominen ihmissuhteisiin vie hakoteille. On tietoisesti irroitettava itsensä kaikista kiintymyksen kohteistaan, vasta sitten voi kokea häivähdyksen vapautta.