Tapasin netin kautta yhden tosi kivan, viehättävän tytön... lähes täydellisen. Molemmilla toi nettideitti oli kokeilu vaan ja lähinnä jonkinlainen vitsi. Kokeilumielellä liikenteessä kumpikin.
Viikko kirjoiteltiin kavereina, noin kolmisen viikkoa huomattavasti enemmän kuin kavereina. Välimatkaa on paljon joten ei pystytty näkemään heti.... Meillä oli jo yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudesta ja jopa häistäkin mainittiin jotain ohimennen. Olimme kuin kaksi henkilöä mutta vain yksi sielu.
Molemmat tosi onnellisia kun olimme tutustuneet toisiimme ja löytäneet edes hyvän hyvän kaverin jos ei sitten mitään enempää. Tohon emme tosin uskoneet vaan yhteiseen tulevaisuuteen...Päätimme sitten tavata ja puhe oli että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu joten kavereita olemme ainakin ja tosi hyviä vielä, nyt ja aina. Kuten arvata saattaa, mitää siitä ei tullut. Tosi kaverillinen olo kummallakin, ainakin mulla ja niin tämä tyttökin vakuutteli kovasti. Tarkoitus oli viettää yhdessä viikonloppu mut hän päättikin et lähtee pois selvittelemään ajatuksia jo seuraavana aamuna.
Sunnuntaina hän kirjoitteli että tosi ikävä juttu että näin kävi mutta onneksi löysimme toisemme jotta voimme olla tosi hyviä kavereita ja hän välittää musta edelleen hirveesti.. siis kaverina. Meidän ei tarvitse olla ilman toisiamme enää vaan meillä on aina toisemme jne jne. Näin olimme suunnitelleet että jos ei tule mitään suurempaa niin pidetään yhteyksiä tiiviisti koska jotenkin vaan tuntui sille että ilman toisiamme emme voi elää, vaikka olisimme vain edes kavereita sitten... pidimme yhteyttä tosi tosi tiiviisti noi ajat kun tutustuimme toisiimme.
No toi yhteydenpito vaan loppui sitten hänen osalta vaikka kaiken piti olla hyvin. Jotain sentään vastaillut takaisin mun aloitteesta mut siinä kaikki. Itse taas yrittänyt tukea häntä kaikin keinoin kuten tekstailemalla että kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu ja ehkä tälläkin oli tarkoituksensa. Varmasti hän löytää vielä joku päivä sen oikean ja toivon sitä hirveesti jne jne.
Tulee vaan mieleen että olikohan hän oikeasti kiinnostunut jollakin tavalla mutta pettyi hirveesti koska ehkäpä aisti etten mahdollisesti pitänyt hän hirveen viehättävänä???? Haluaa yrittää kostaa jollakin tavalla ja purkaa pahaa oloaan, koska tietää satuttavansa mua sillä olen tosi tosi herkkä ja hän tietää sen???? Vai oliko koko tyttö ihan feikki ja luuli että on musta kiinnostunut mutta sitten ei ollutkaan ja hänen esitys loppui siihen kun nähtiin???? Pitääkö hän mua jonkinlaisena roikkujana????
Yrittänyt kysellä hänen tuntemuksiaan mutta sanoi ettei jaksa spekuloida enää asiaa, mitään kommenttia en ole saanut vaikka yrittänyt selvitellä hänen tuntemuksiaan. Tulee vaan tosi paskat fiilikset koska meillä oli niin paljon kaikkea hyvää ja nyt ei sitten mitään enää. Oltais voitu olla toistemme tukena näinä vaikeina hetkinä kavereina jne jne mutta hän ei halua edes kuulla kai musta enää mitään.
No eipä se mua sinänsä haittaa, tai haittaa paljonkin mutta elämän täytyy vain jatkua. Pelottaa vaan se että koska olen tosi sympaattinen, rehellinen ja mukava kaveri ja yritän olla reilu jokaista kohtaan... musta voi tämän ja monen muun huonon ihmissuhteisiin liittyvän kokemuksen perusteella tulla tosi kylmä ja tunteeton paskiainen. Ja toikin puoli onnistuu ja inhottava osaan olla, koska en pidä siitä jos joku kohtelee mua huonosti ja epäoikeudenmukaisesti... Mulla ei oo tarvetta toimia noin mutta kaiku vastaan kuten huudetaan.
Sitä en tosiaankaan haluisi olla mutta usko ihmisten hyvyyteen alkaa loppua hiljalleen... joitain hyvää löytyy aina jostain mutta kokonaisuutena tosi monet vaan ajattelevat lopulta omaa parastaan piittaamatta juurikaan toisten ihmisten tunteista.
Tosi kurja olo koska luulin löytäneeni juuri samanlaisen henkilön mitä itse olen. Kaverina olisin halunnut olla hänen lähellä tukena ja sitä toivoin itsekin saavani mutta huonosti siinä kävi. Lopulta en kai tiedä hänestä mitään... ehkä kaikki oli vain osa näytelmää... tai sitten hän välittää musta edelleenkin ja enemmän kuin kaverina muttei halua saattaa itseään enää haavoittuvaiseksi vaan haluaa unohtaa mut mahdollisimman nopeasti.... Oisko ollut tosi kiva tietää mikä on tilanne mutta sitä päivää tuskin koskaan koittaa, vaikka hirveesti näin toivon ja etenkin sitä että voisimme olla edelleenkin hyviä kavereita niinkuin joskus kun kaikki oli vielä toisin....
Ois kiva tietää mitä muut ajattelevat. Itse olen ihan sekaisin. Olenko roikkuja vai ehkäpä jotain muuta???? En tiedä sitten itsekään enää... mutta jos munlaisia ihmisiä olisi enemmän, maailma olisi parempi paikka elää. Siihen uskon edelleenkin ja enemmän kuin mihinkään muuhun.
Viikko kirjoiteltiin kavereina, noin kolmisen viikkoa huomattavasti enemmän kuin kavereina. Välimatkaa on paljon joten ei pystytty näkemään heti.... Meillä oli jo yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudesta ja jopa häistäkin mainittiin jotain ohimennen. Olimme kuin kaksi henkilöä mutta vain yksi sielu.
Molemmat tosi onnellisia kun olimme tutustuneet toisiimme ja löytäneet edes hyvän hyvän kaverin jos ei sitten mitään enempää. Tohon emme tosin uskoneet vaan yhteiseen tulevaisuuteen...Päätimme sitten tavata ja puhe oli että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu joten kavereita olemme ainakin ja tosi hyviä vielä, nyt ja aina. Kuten arvata saattaa, mitää siitä ei tullut. Tosi kaverillinen olo kummallakin, ainakin mulla ja niin tämä tyttökin vakuutteli kovasti. Tarkoitus oli viettää yhdessä viikonloppu mut hän päättikin et lähtee pois selvittelemään ajatuksia jo seuraavana aamuna.
Sunnuntaina hän kirjoitteli että tosi ikävä juttu että näin kävi mutta onneksi löysimme toisemme jotta voimme olla tosi hyviä kavereita ja hän välittää musta edelleen hirveesti.. siis kaverina. Meidän ei tarvitse olla ilman toisiamme enää vaan meillä on aina toisemme jne jne. Näin olimme suunnitelleet että jos ei tule mitään suurempaa niin pidetään yhteyksiä tiiviisti koska jotenkin vaan tuntui sille että ilman toisiamme emme voi elää, vaikka olisimme vain edes kavereita sitten... pidimme yhteyttä tosi tosi tiiviisti noi ajat kun tutustuimme toisiimme.
No toi yhteydenpito vaan loppui sitten hänen osalta vaikka kaiken piti olla hyvin. Jotain sentään vastaillut takaisin mun aloitteesta mut siinä kaikki. Itse taas yrittänyt tukea häntä kaikin keinoin kuten tekstailemalla että kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu ja ehkä tälläkin oli tarkoituksensa. Varmasti hän löytää vielä joku päivä sen oikean ja toivon sitä hirveesti jne jne.
Tulee vaan mieleen että olikohan hän oikeasti kiinnostunut jollakin tavalla mutta pettyi hirveesti koska ehkäpä aisti etten mahdollisesti pitänyt hän hirveen viehättävänä???? Haluaa yrittää kostaa jollakin tavalla ja purkaa pahaa oloaan, koska tietää satuttavansa mua sillä olen tosi tosi herkkä ja hän tietää sen???? Vai oliko koko tyttö ihan feikki ja luuli että on musta kiinnostunut mutta sitten ei ollutkaan ja hänen esitys loppui siihen kun nähtiin???? Pitääkö hän mua jonkinlaisena roikkujana????
Yrittänyt kysellä hänen tuntemuksiaan mutta sanoi ettei jaksa spekuloida enää asiaa, mitään kommenttia en ole saanut vaikka yrittänyt selvitellä hänen tuntemuksiaan. Tulee vaan tosi paskat fiilikset koska meillä oli niin paljon kaikkea hyvää ja nyt ei sitten mitään enää. Oltais voitu olla toistemme tukena näinä vaikeina hetkinä kavereina jne jne mutta hän ei halua edes kuulla kai musta enää mitään.
No eipä se mua sinänsä haittaa, tai haittaa paljonkin mutta elämän täytyy vain jatkua. Pelottaa vaan se että koska olen tosi sympaattinen, rehellinen ja mukava kaveri ja yritän olla reilu jokaista kohtaan... musta voi tämän ja monen muun huonon ihmissuhteisiin liittyvän kokemuksen perusteella tulla tosi kylmä ja tunteeton paskiainen. Ja toikin puoli onnistuu ja inhottava osaan olla, koska en pidä siitä jos joku kohtelee mua huonosti ja epäoikeudenmukaisesti... Mulla ei oo tarvetta toimia noin mutta kaiku vastaan kuten huudetaan.
Sitä en tosiaankaan haluisi olla mutta usko ihmisten hyvyyteen alkaa loppua hiljalleen... joitain hyvää löytyy aina jostain mutta kokonaisuutena tosi monet vaan ajattelevat lopulta omaa parastaan piittaamatta juurikaan toisten ihmisten tunteista.
Tosi kurja olo koska luulin löytäneeni juuri samanlaisen henkilön mitä itse olen. Kaverina olisin halunnut olla hänen lähellä tukena ja sitä toivoin itsekin saavani mutta huonosti siinä kävi. Lopulta en kai tiedä hänestä mitään... ehkä kaikki oli vain osa näytelmää... tai sitten hän välittää musta edelleenkin ja enemmän kuin kaverina muttei halua saattaa itseään enää haavoittuvaiseksi vaan haluaa unohtaa mut mahdollisimman nopeasti.... Oisko ollut tosi kiva tietää mikä on tilanne mutta sitä päivää tuskin koskaan koittaa, vaikka hirveesti näin toivon ja etenkin sitä että voisimme olla edelleenkin hyviä kavereita niinkuin joskus kun kaikki oli vielä toisin....
Ois kiva tietää mitä muut ajattelevat. Itse olen ihan sekaisin. Olenko roikkuja vai ehkäpä jotain muuta???? En tiedä sitten itsekään enää... mutta jos munlaisia ihmisiä olisi enemmän, maailma olisi parempi paikka elää. Siihen uskon edelleenkin ja enemmän kuin mihinkään muuhun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"olikohan hän oikeasti kiinnostunut jollakin tavalla mutta pettyi hirveesti koska ehkäpä aisti etten mahdollisesti pitänyt hän hirveen viehättävänä" - ehkäpä, anna hänelle aikaa !
"usko ihmisten hyvyyteen alkaa loppua hiljalleen... joitain hyvää löytyy aina jostain mutta kokonaisuutena tosi monet vaan ajattelevat lopulta omaa parastaan piittaamatta juurikaan toisten ihmisten tunteista" - Niinpä, kurkista myös peiliin !
Taisit itse vastata itsellesi....
Internetissä voi tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, mutta mielestäni aina tulisi pysyä hieman varpaillaan koska siellä voi esiintyä millaisena haluaa. Ehkä hän oli tosissaan, tai sitten ei. Voi olla että hän koki sen imartelevana että joku ihastui hänen luonteeseensa netissä muttei kuitenkaan ottanut asiaa niin tosissaan. Internetissä on helppo leikitellä ja tehdä lupauksia, kokeilla eri asioita. Voi olla että hän oli mukana jutussa sydämellään kuten sinäkin. Täytyy todella ihailla sitä kuinka uskalsit heittäytyä mukaan juttuun joka syntyi internetissä , yhtä lailla kuin muuten syntyneeseen suhteeseen. Internetissä usein ihastutaan mielikuvaan joka toisesta syntyy hänen omien sanojensa kautta. se voi olla kaukana todellisuudesta, eivätkä kaikki edes välitä mitä ihminen todellisuudessa on, vaan pitävät kiinni mielikuvista. Kenties hän ymmärsi sinut erilaiseksi kuin miksi "luonnossa" osoittauduit. Tai sitten syy oli ahdistuksessa tms. Ehkä se että tapasitte internetissä oli taianomaista ja vapauttavaa, mutta kasvotusten se muuttui liian realistiseksi ja hehku loppui tai tunne, että olit todella siinä, ahdisti.
Älä siis etsi vikoja itsestäsi. Jos tyttö ei edes vaivaudu selittämään käytöstään, ei hän ole pohdintojesi arvoinen. Varovaisuutta netissä jatkossa :) vaikutat todella aidolta ja ehkä jopa sinisilmäiseltä ihmiseltä (siis tuon tekstisi perusteella, ja voin tehdä täysin vääriä johtopäätöksiä, myönnän sen) mutta muistathan etteivät kaikki muut ole automaattisesti avoimia vaikka niin haluaisitkin. Vaikea selittää mitä tarkoitan.
Kiinnostaisi tietää miksi etsit seuraa netistä? Oletko miettinyt miksi hän etsi seuraa netistä? Ehkäpä hän ei haluakaan kuin mielikuvia ja "yhteisen elämän suunnittelua" teoriassa. Kun ne käyvät todellisiksi, hän ei enää haluakaan sitä. Toivottavasti et "kovetu" kokemuksestasi vaan avaat sydämesi varustettuna pienellä suojakilvellä, jottet satuta itseäsi.
Luulenpa, että oli tosissaan koska meidän jutut olivat sitä luokkaa. Antoi myös vahemmillekin tuliaisen mun välityksellä kun oli käymässä täälläpäin joten enpä usko että ihan nyt oli leikkimielellä asiassa mukana. Ja hän otti yhteyttä ensiksi, antoi numeronsa ja osoitti, että on kiinnostunut myös muunakin kuin kaverina pelkästään. No enpä uskonut että voisin netin välityksellä ihastua kehenkään tapaamatta varsinkaan.... eikä hänkään uskonut nettihommiin yhtään. Molemmat oltiin kyllä mukana (sitä en epäile hetkeäkään), mut mä vaan hoidan yleensä kunnialla asiat loppuun toisin kuin tämä tyttö.
Hyvin kuvailit tilannetta mielikuvista jne jne. Siis hän oli tosi hiljainen yms yms kun tavattiin ja ihan muissa maailmoissa etten saanut mitään yhteyttä pahemmin vaikka yritin ja juttelin koko ajan tosi kivasti. Ehkä hän oletti että kiinnostun hänestä heti ihan sata nolla ja sen jälkeen kun näin ei käynyt, hänen mielensä muuttui ja hän ei oikein enää tiennyt itsekään mistään mitään vaan ahdistui jotenkin. Jäi vähän oudot fiilikset. Kyselin syytä että miksi oli enemmän kaverillinen fiilis... eipä osannut sanoa koska piti musta kuitenkin hirveesti ja missään ei ollut mitään vikaa sinänsä. Mä kyllä löysin hänestä vikoja, mut en nyt sanonut niitä.... hänessä oli niin paljon hyvääkin joten ei mun tunteita voi vaan kääntää pois yhtäkkiä. Jos tavattais useammin niin mitä tahansa voisi käydä, oltiin sen verran pitkälle jo edetty yhdessä ja mitää vikaa hänessä ei ollut... vähän erilainen mitä oletin. Ja kaverina olisin ehdottomasti halunnut pysyä.
Siis mä oon tosi avoin, liiankin jopa kai. En puhelias vaan hirveen avoin, aito ja hyväsydäminen kaveri. Sinisilmäinen... ei nyt kuitenkaan, mut meidän tapaus oli vaan niin spesiaali kummankin mielestä. Loppu oli kuin kanan lento ja paskat fiilikset jäi. Ei häntä pitäis ajatella yhtään enää mut väkisinkin mielessä liikkuu - mun tunteita ei voi kääntää on/off kytkimellä poispäältä, koska välitin hänestä tosi paljon ja eipä hän sinänsä mitään pahaa ole tehnyt. Mut tosi ikävä kuitenkin, ettei voi käyttäytyä kuten aikaisemmin ja kuten lupasi ja puhui kaveruudesta ja kaikesta muustakin. Jos mä lupaan jotain, seison myös sanojeni takana.... ja turhaan en lupaile mitään vaan kaikki tulee sydämestä.
Meidän nettihomma oli kokeilu vaan kummankin osalta. Molemmat tällaisia: vaatimustaso tosi tosi korkea, ikää jo lähes 30v, monta sinkkuvuotta takanapäin koska sitä oikeaa ei vaan meinaa löytyä. Puhuttiin monta kertaa et hirvee yhteensattumien summa koska hän laittoi oman profiilinsa tonne vain päivää myöhemmin. Hän otti vain muhun yhteyttä koska sama harrastus ja siitä se lähti... kenestäkään muusta ei ollut kiinnostunut yhtään ja mullekin laittoi jotain ekaksi että kiva sivu sulla ja piste. Oltiin molemmat tosi onnellisia että tavattiin ja saatiin nyt edes kumpikin hyvä kaveri jos ei sitten muuta.
Uskon häntä koska siis meidän yhteys oli tosi uskomaton. Hän sanoi että mut tavattuaan mikään ei ollut kuten aikaisemmin ja oli viettänyt monta lähes unetonta yötä koska ajatteli vain yhtä nuorta herraa. Enpä usko että halusi vain mielikuvia, koska no.... suomalainen tyttö mutta asunut pitkään jo ulkomailla ja tuli varta vasten tapaamaan mua. Se visiitti loppui lyhkäiseen ja niinpä lähti vanhempien luokse sen jälkeen. Et et.... niin ja koskaan en uskonut nettideittiin koska mulla kriteerit ovat turhan korkeat kai kuten hänelläkin. Mut ihan kiva kokemus, loppu vähän huonompi koska se mun aikuismaisesti käyttäytyvä tosi hyvä ystävä vaan katosi jonnekin.
Molemmat tässä satuttivat toisiansa, tavallaan. Toiset vain pakenevat siinä vaiheessa, mä taas olisin halunnut jatkaa kavereina kuten sovimme... ja selvittää asiat hymyssä suin että mites tässä näin nyt kävi vastoin suunnitelmia. No tietysti ihmiset ovat erilaisia, mutta mä taas luulin kuten tämä tyttökin toisti monta kertaa kuinka samanlaisia olemme kaikessa... Samanlaisia meistä ei kai saa tekemälläkään loppujen lopuksi.
No ny ymmärrän jo tilannetta paljon enemmän. Tsemppiä sinulle! Toivottavasti se oikea ja samanlainen osuu vielä kohdalle :)
Vaikea uskoa, että olet 28-vuotias ja todellakin olet naiivi ja sinisilmäinen. Tuossa ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, että nainen ei ollut kiinnostunut sinusta ja piste! On ihan eri kirjoitella ja nähdä livenä, koska kemiat ovat se tärkein juttu Miksi ihmeessä nainen haluaisi olla kanssasi kaveri jos kerran miestä oli etsimässä?
Itseki tapasin netin kautta miehen joka alkoi samantien kirjoittelemaan viestejä suurinpiirtein "tulen muuttokuorman kanssa" jne... Alkoi ahdistamaan ihan suunnattomasti ja sanoinkin siitä pojalle, mutta se oli kuulemma vitsiä, no ei naurattanut... Tapasimme ja kuulemma oli lompakko varastettu ja oli rahattomana pk-seudulla( matkaa kotiin oli joku 50km).No minua ei kiinnostanut pätkääkään koko tyyppi livenä eikä varmaan muutenkaan, mutta en ollut raatsinut aikaisemmin sanoa ja ajattelin antaa miehelle mahdollisuuden. Jouduin lainaamaan miehelle 50 euroa, että pääsee kotiin, yllättäen ei koskaan maksanut takaisin, olisikohan suuttunut pakeista vai mikä. Minun maailmani ei siihen 50 euroon kaatunut, mutta toki harmittaa...