Satuinpa näille sivuille tulemaan ja etsimään vastausta ja kohtalotoverita saman asian tiimoilta.
10 vuotta yhteiseloa ja viimeisin seksikokemus heinäkuulta ja humalassa sekin. Miestä ei kiinnosta. Olen hyvärunkoinen nainen ja pidän itsestäni ja kunnostani sekä hygieniastani todella hyvän huolen.
Miehellä on tärkeintä omat asiat, työ ja kaljan kittaus.
Olen kanssa miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle jahka saan asuntolainan maksettua. Uusi elämä ja jos vielä saisi rakastavan miehen rinnalleen niin onnen tyttö olisin. Tässäpä muillekin puutteessa eläville mietittävää lauantai-ehtooksi!!
Terveisin oman onnensa seppä!
10 vuotta yhteiseloa ja viimeisin seksikokemus heinäkuulta ja humalassa sekin. Miestä ei kiinnosta. Olen hyvärunkoinen nainen ja pidän itsestäni ja kunnostani sekä hygieniastani todella hyvän huolen.
Miehellä on tärkeintä omat asiat, työ ja kaljan kittaus.
Olen kanssa miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle jahka saan asuntolainan maksettua. Uusi elämä ja jos vielä saisi rakastavan miehen rinnalleen niin onnen tyttö olisin. Tässäpä muillekin puutteessa eläville mietittävää lauantai-ehtooksi!!
Terveisin oman onnensa seppä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
miesystävä haluaisi, mutta minä en halua hänen kanssaan, kun meillä menee muutenkin huonosti! Minä juon, hän ei. Hän ei käy missään kanssani, joten olen käynyt yksin. Humalan takia olen viime viikkoina suudellut jo kolmenkin eri miehen kanssa ja yhden kanssa ollut sängyssä (mut siitä on jo puoli vuotta), sekin kävi niin että itse en olisi halunnut, mutta vähän väkisin jouduin tekemään sitten niin, vaikka vastaan laitoinkin, en humala tilani takia pystynyt laittamaan hanttiinkaan riittävästi. Nyt minulla on niin huono omatunto että tuntuu siltä että tekis mieli itkeä, mutta en saa itkuakaan aikaiseksi. Niin huono omatunto oikein isolla H ja O:lla:lla että sydänkin tuntuu tulevan rinnasta ulos. En uskalla hänelle kertoa, eikä minun pitäisikään loukata häntä kertomalla, mutta epäilen että pian se saa sen jostain selville ja hän on jo sanonut aikapäiviä sitten että se on kerrasta poikki, jos petän. Minua pelottaa ja ahdistaa, olen kamala ihminen! En ole koskaan aiemmin pettänyt suhteissani, olen aina ollut se uskollisempi osapuoli, miksi nyt olen alkanut sekoilemaan humalassa? Olen jo päättänyt että en mene enää ulos ryyppäämään, jos sen oluen tai paukun haluan, juon ne kotona, enkä uskalla lähteä enää mihinkään, koska en voi luottaa enää itseeni. Olen muuttunut kamalaksi ihmiseksi, enkä voi sietää itsäni enää ollenkaan!
Mitä neuvoisitte tekemään? Voiko tässä tehdä muuta kuin pitää suunsa kiinni ja toivoa että muutkin sen tekevät (ne miehet), vai muuttaa koko paikkakunnalta pois häpeäni takia? Se ei kyllä tulisi olemaan helppoa.
Miesystävälleni tuntuu olevan kaikki muut tärkeämpiä kuin minä. Silti en haluaisi lopettaa suhdetta ja toisaalta haluan, mutten voi.
Joskus täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin on ilmiselvää että suhteessanne ei voida hyvin, sinä itse varsinkaan.
Ehkä sinun kannattaisi kylmänviileästi kertoa miehelle että haluat erota, koska et tunne enää mitään häntä kohtaan ja että sinulla on suhteessanne paha olla. Jotain sinulta puuttuu kun haet sitä vierailta miehiltä, jännitystä?
Hmm... se tahtoo mennä niin, että miehet kyllä osaavat suunsa pitää kiinni jos tietävät varattuun naiseen koskevansa. Naiset taas... naisilla on joku hemmetin pakko jossakin välissä tunnustaa kaikki puolisolleen ja sittenkös sitä kusessa ollaankin. On ehkä menetetty jo se suhde aiemmin ja sitten kun pettäminen selviää, lähtee puoliso ja joskus lapsetkin samassa rytäkässä. Joskus voi muka yrittää jatkaa yhdessä ilman mitään ongelmaa, mutta eipä se ongelma mikä liitossa on kytenyt jo aikansa sillä pettämisellä, käryämisellä ja jatkamisella parane. Ihminen pettää kun kokee sen viimeiseksi pakotieksi huonosta suhteesta joka ei ihanankaan aviomiehen kanssa aina tyydytä. Raakaa se on, mutta tiedän että näin se menee.
Öh... raiskaus on aina raiskaus, naisen eli miehenkään humalatilaa ei katsota lieventäväksi tekijäksi. Humala puolin eli toisin ei ole puolustus. Mutta kun tilanteeseen joutuu, aikansa jaksaa tapella, sitten kun jää alakynteen, alkaa vain toivoa että selviäisi kokemuksesta hengissä yleensäkin... loppu onkin selvää, että raiskaaja saa mitä haluaa ja uhri häpeää kun tuli oltua humalassa ja näin kävi. Ilmoituskynnys nousee aika lailla kun syyttää itseään tapahtuneesta. Mutta raiskaus on väärin olipa tilanne mikä hyvänsä. :(
Voi äiti. Voimia sinulle ja koitahan saada asiasi järjestykseen... En siltikään suosittele sinua kaatamaan omia tekojasi miehesi niskaan ja aiheuttamaan hänelle mielipahaa. Koska niin kauan kun toinen ei tiedä, se ei myöskään satuta häntä... Asia erikseen sitten jos mies jonka kanssa olet maannut on ns. "lörppö" ja koko pitäjä tietää pian mitä olet tehnyt. Jos on suhde, pitää olla säännötkin selvät sitä myöten, että mitäs tehdään jos käry käy. En ole mikään moralisoimaan, koska en tiedä tilannettanne sen kummemmin. Ei voi muuta sanoa kuin että voimia ihan oikeasti tosi paljon!!
"meille tuli riitaa" ketjussa kaikki kello 19 jälkeiset viestit tähän kellon aikaan mennessä kun tätä kirjoitan ovat minun viestejäni, (luulin jo olevani täällä yksin tänään). Kun äsken keskustelin puhelimessa sen "mieheni" kanssa, (ollaan kihlois, ei olla koskaan yhteen muutettukka) ja sain siitä keskustelusta vain pahan mielen. Siellä on aika monta viestiäni, jos jaksaisit käydä lukemassa ne? Selventävät ehkä vähän tilannettani, kun en jaksa kaikkea uudestaan kirjoittaa.
Se on menossa baariin, tiedän että ainakin yksi niistä joita suutelin ja vähä'n enemmänkin, mutten menny "niin" pitkälle sen kanssa, istuu siellä samaisessa baarissa nyt, ja sen vaimo! (mä oon kamala, mutta se ei ole se jonka kanssa makasin puolivuotta sitten) nyt olen niin vihainen taas ja pettynyt että melkein toivon että se mies kertoo siel kaiken tai joku muu juoru-ukko ja mä pääsisin elämään rauhaisaa elämää omien lasteni kanssa, jotka jo nyt kärsii tästä suhteestani, koska aina huudan sille ukolleni (ihan aiheesta, koska mä tiedän mikä on oikeaa naisen kohtelua ja mikä ei, ja se ei ole kohdellut minua oikein, vaikka nyt huorin olen tehnykki itse...). Mulle tuli taas vatsa kipeeks...
Olen varaton, en voi lähteä mihinkään itse nyt.
(mieli kyllä tekis!)
Tavallaan se ei ollut raiskaus. Tunnen sen miehen ja olen salaa ollut ihastunut siihen sillein hiukan, mutta en ollut aikonut mennä suutelemista pidemmälle ja jumalattomasta humalatilastani johtuen en pystynyt estämäänkään, vaikka yritin. Toisaalta olisin joutunut ehkä estämällä sen kävelemään pakkasessa useita kilometrejä kotiini aamuyöstä, joten niin se sitten vain kävi. Älli ei pelannut että oisin voinut ottaa taksin vaikka piikkiin.
Se oli yhden yön juttu, tilaisuus ja vahinko, pakko jne. tuntuu aika uskomattomalta itsestänikin, mutta se humala ja älli kun puuttuu silloin tyystin.
Kiitos sinulle tsempeistä.