Rakastan yhtä miestä yli kaiken. Hänkin on joskus sanonut rakastavansa minua. Ongelma on vain se, että mies on hirvittävän viisas ts. akateeminen. Tässä tapauksessa se on yksi ja sama asia.
Viihdymme keskenämme, mutta jutut ovat erilaisia. Mies tietää sen ja minä tiedän sen. Jos mies kertoo vitsin, niin en välttämättä ymmärrä. Ja mies on siitä selvästi pahoillaan, kun en ymmärrä, mutta hän ei ole kuitenkaan ilkeä. Jos istumme seurassa, niin olen yleensä hiljaa, koska muut tuntuvat niin älykkäiltä.
Joskus minua harmittaa, että minulle luotiin näin pienet aivot. Olemme aina keskenämme ja harrastelemme vähän kaikkea, mutta erilaisuutemme heijastuu suhteeseemme. Kumpikaan ei tarkoita pahaa, mutta mielestäni mies on joskus inhoittava, kun hän kertoo akateemisia sisäpiirijuttuja. Ja minä olen joskus paskamainen hänelle jostain muusta syystä. Se on oikeasti esteenä. Molemmat tiedämme, että tämä johtaa aina noloihin tilanteisiin.
Viihdymme keskenämme, mutta jutut ovat erilaisia. Mies tietää sen ja minä tiedän sen. Jos mies kertoo vitsin, niin en välttämättä ymmärrä. Ja mies on siitä selvästi pahoillaan, kun en ymmärrä, mutta hän ei ole kuitenkaan ilkeä. Jos istumme seurassa, niin olen yleensä hiljaa, koska muut tuntuvat niin älykkäiltä.
Joskus minua harmittaa, että minulle luotiin näin pienet aivot. Olemme aina keskenämme ja harrastelemme vähän kaikkea, mutta erilaisuutemme heijastuu suhteeseemme. Kumpikaan ei tarkoita pahaa, mutta mielestäni mies on joskus inhoittava, kun hän kertoo akateemisia sisäpiirijuttuja. Ja minä olen joskus paskamainen hänelle jostain muusta syystä. Se on oikeasti esteenä. Molemmat tiedämme, että tämä johtaa aina noloihin tilanteisiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei, älä missään nimessä ala epäillä omaa älykkyyttäsi yhtään!
Akateemisuudella on akateemisille ihmisille usein tavallaan "itsessään" arvoa, riippuen asiasta ja toisestakin. Osin akateemisten ylpeys akateemisuudestaan johtuu monasti esim. siitä, että koulutukseen on uhrattu ns. paljon "verta ja hikeä". Tuo ylpeys ei kuitenkaan fiksuilla akateemisilla (siis niillä, joilla on aivot;D) koskaan ilmene siten, etteikö osattaisi arvostaa myös muiden alojen osaajia.
Miehesi on juuri sinut valinnut, joten hän varmaan arvostaa juuri sinua ihan sellaisena, kuin sä olet. Sinä saatat tarjota hänelle esim. tervettä hyvänolon tunnetta juuri siksi, että sun kanssasi miehesi voi puhua ihan muistakin asioista, kuin vain niistä työhönsä kuuluvista.
Akateemisilla on tietty usein oman alansa termistö, jota sitten esim. illanistujaisissa viljellään. Missään nimessä sun ap älykkyyden määrästä riippuvaista ei kuitenkaan ole, jos sä et sitä termistöä/keskustelua ymmärtäisi.
Mittari on musta siinä, että tunnetko sä olosi todella ja _aidosti_ hyväksi & vapautuneeksi miehesi seurassa sen suurimman osan ajasta, jonka te vietätte yhdessä. Sille pohjalle hyvä suhde yleensä rakennetaan.:) Jos miehesi (ja nimenomaan juuri hän, eikä kukaan muu kaverinsa tms...) ei saa sua tuntemaan oloasi ilmaisusi/ henkisten ominaisuuksiesi suhteen epävarmaksi, niin kaikkihan on sitten hyvin.
:)
asiallinen kirjoitus. HIenoa =)
Pannut merkille, että itselläsikin on usein hyviä huomioita.:)
Hyvää ja mukavaa läppää heittävät kirjoittajat onkin tän palstan suola.;) Muut ei juuri edes jää mieleen, kun nykyisin harvemmin ehtii palstaseikkailemaan.
Joo täällä ei nyt tunnu vaikuttavan kovinkaa montaa kirjoittajaa ... mut eipä tässä ole taas oltua kovinkaa kauaa paikan päällä
Toki toivoa vielä on Kyllä siellä pari kaveria sitkeesti kirjoittelee Terkkuja vaan...
äly, viisaus ja akateemisuus ei suinkaan ole synonyymejä, mutta ymmärrän mistä puhut. jos sinusta tuntuu että älyllisesti muuten voisitte olla tasavertaisia, sillä se on pidemmän päälle kumminkin aika tärkeää, niin sitä akateemisuus puoltahan voisit kehittää itsessäsi..
No sanoisin, että jos sinusta vähääkään tuntuu siltä, että mies aliarvioi sinua tai, että suhteenne esteenä on se, että sinä et ole akateeminen niin suosittelisin, että yrität päästä hänestä yli. Jos hän rakastaa sinua, hän ei välitä siitä kuinka älykäs tms. olet. Rakkaushan ei sitä titteliä katso(=
joillekin se on ehdoton.
Jos akateemisesti se on kirjaviisautta tai onko viisautta kaikkihan lukea osaa,elämä on,joka opettaa
akateemisuus on elämäntapa, jonka osaksi luo vuosien opiskelu. Kyllähän erinäisissä ammateissakin on omat sisäpiirin juttunsa. Kyllä muidenkin ihmisten kanssa voi olla tekemisissä. Jos rakastatte toisianne, niin uskon että suhteenne onnistuu.
Älä nyt turhaan ala tuntemaan mitään alemmuudentunnetta,
jos muuten tulette hyvin toimeen.
Joka alalla on omat juttunsa. Jos alkaisit omien opiskelu/työkavereittesi
puhumaan omasta alasta sen alan termein, niin tuskin siihenkään
pystyisi kukaan ulkopuolinen hirveän fiksua kommenttia
heittämään, jos ei ole omakohtaista kokemusta?
Täytyy myöntää että jos illanistujaisissa on mukana
opiskelukavereita, niin juttu usein lipeää niihin opiskeluasioihin
ja siinä muut voivat tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi.
Sama juttu oli silloin kun oli työelämässä.
Minusta sosiaalisesti älykäs osaa ottaa muutkin huomioon,
eikä jatkuvasti jauha asioista jotka koskevat vain osaa
porukasta. Eihän niistä työ/opiskeluasioista aina täytyisi
jauhaa kun ollaan vapaa-ajalla? Ns. "normaaleihin" keskustelunaiheisiin
taas saa ja kannattaakin kommentoida koulutusasteesta
riippumatta. Usein eri tyyppiset ihmiset ajattelevat
asioita hieman eri kantilta ja se taas tekee keskustelusta
mielenkiintoisempaa kuin se, että kaikki vain myötäilevät
toisiaan.
Todella hyvä mielipide.Kun ajattelee,että itse paavi laitettaisiin vaikkapa parin rääväsuisen teinin seuraksi voisi paavi tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi.Luulisin.Mutta teinit voi olla älykkäitä ja ottaa paavinkin huomioon,ettei tule paha mieli.
elämänviisautta ja sosiaalista älykkyyttä enemmän kuin akateemista älyä. Akateemisella älyllä ei vielä pitkälle pötkitä, vaikka silläkin voi oma arvonsa olla sellaiselle ihmiselle, joka tykkää pohtia hieman "elämällevieraalla" tavalla. ;)
Eikö tärkeintä ole se, että viihdytte keskenänne ja rakastatte toisianne? Mies voi sitten hakea sitä akateemista höpinää muista ihmissuhteistaan.
En ole akateeminen ja tajuan akateemisia. Useat akateemiset vaikuttavat jopa tyhmiltä (anteeksi).
Mikä ongelma sulla on, harjoittele niin pääset mukaan ja mies voinee puhua muitakin kuin sisäpiiriasioita.
Toivoisin voivani asettua akateemisen asemaan hetkeksi, niin että ymmärtäisin tilanteen paremmin hänen näkökulmastaan.
Kuvittelen...... hänellä voi olla pelko siitä, mitä muut akateemiset hänestä ajattelevat/puhuvat? Ehkä häntä ruvetaan syrjimään hänen valintojensa vuoksi? Ehkä hän menettää työnantajansa arvostuksen ja menettää työnsä? Ehkä hän menettää ystävänsä?
Edellisten seurausta voi olla, että hän rupeaa ryyppäämään. Alkoholisoituu yhä pahemmin. Menettää raha-asioidensa hallinnan.
Sitten, kun vielä molemmat juopottelisivat (akat. mies ja duunarinainen), niin tulevaisuus on sosiaalitanttojen armoilla... (ei siis mitenkään ruusuiset tulevaisuudennäkymät).
Toisaalta; ei Suomessa tarvitse olla edes juoppo, kun voi joutua sosiaalitanttojen armoille.
Eihän sinulle ole luotu pieniä aivoja, olet vain päättänyt tehdä niiden kanssa eri asioita kuin tuo mies.
älykkyys. Mielestäni kyse ei ole koulutuksesta. Vaikuttaisi siltä, että älykkyytenne poikkeaa merkittävästi toisistaan. Tähän viittaisi se, ettet aina tajua mitä miehesi sanoo. Huumori on juuri se alue, jolla älykkyyserot tulevat voimakkaasti esille. Vähä-älyisemmät ovat usein hitaampia tajuamaan asioita, joskus eivät tajua vitsejä ollenkaan.
Kaksi ihmistä, jotka ovat älyllisesti tasavertaisia, kuvaavat usein olevansa "samalla aaltopituudella". Dominoiko miehesi keskustelua aina, oli aihe sitten mikä tahansa? Jos näin, kyse on älykkyyserosta. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jos kyse olisi koulutuksesta, miehesi dominoisi keskustelua ainoastaan puheen ollessa hänen omasta alastaan, ei yleistä keskustelua.
Tilastollisesti suuri ero parin älykkyydessä pienentää suhteen onnistumisen mahdollisuuksia. Miehesi saattaa jossain vaiheessa turhautua kanssasi, jos kokee ettei saa sinulta riittävästi älyllisiä virikkeitä. Valitettavasti älykkyys on osa-alue, jota ei voi kehittää.
Kai jotenkin voi.Eikö aivot kehity koko ajan.Mun mielestä ainakin.Ihan sama mitä tiedemiehet sanoo.
kuitenkin ampua vähän yli. Luuletko esim. että kaksi henkilöä joilla on mitattu sama älykkyysosamäärä ymmärtävät toisiaan hyvin, jos toinen on asunut koko ikänsä maaseudulla pienessä kylässä tehden maataloustöitä ja hyvin fyysisiä hommia, kun se toinen on asunut koko ikänsä suurkaupungissa ja tehnyt toimistotöitä. Puhumattakaan esim. erilaisista perhetaustoista.
Kyllähän koulutuksella ja ympäristövaikutuksilla on hyvin iso osa ihmisen kehityksessä ja ajattelutavoissa ja siinä millainen hän loppujen lopuksi on, ja sitä kautta myös älykkyyskin pääsee oikeuksiinsa, mutta usein monilla eri tavoilla. Älyllisesti tasavertaiset ihmiset voivat olla hyvinkin eri aaltopituuksilla, koska heidän taustatekijänsä ja näkökulmansa ovat erilaisia.
Olen minäkin lukenut paljon ja opiskellut opiskelemasta päästyäni ja voin keskustella asioista hyvinkin pitkään ja käyttää oikeita termejä, mutta se ei tarkoita vielä, että olisin jotenkin erityisen älykäs. Se on sitä kirjaviisautta se, eli tietoa.