Eipä kannata alkaa kaukosuhteeseen ainakaan Suomi
24:n kautta. Ensimmäinen ei vielä opettanut, piti
hankkia vähän kauempaa. Eka tapausta kesti 1,5 v.
ja mies lupasi lähes maat ja taivaat, välimatkaa
oli n.200 kilsaa. Sitten tuli vaan tekstari, ettei halua enää jatkaa!
No, enpähän tästä vielä lannistunut. Aattelin, et
aletaanpas kirjotella vähän kauemmas, ettei heti
tuu tapaamisia. Väliä on...tai ilmeisesti oli yli
400 kilsaa. Hetihän tää kaveri oli tulossa tänne
mun luo...sain sentään toppuuteltua, et jos vasta
vähän myöhemmin, kunhan tutustutaan paremmin.
Nyt ollaan tavattu kahdesti, hän tullut luokseni.
Kaiken kaikkiaan mies tuntui ihanalta, hellältä ja osasi jopa jutella...eikä seksi todellakaan
ollut ensimmäisenä mielessä.
Sovittiin, että menen vuorostani hänen luokseen
tässä parin viikon kuluttua. Yksityiskohdatkin jo
sovittiin valmiiksi. Mutta sitten en tiedä, mitä
tapahtui? Miehestä ei ole kuulunut mitään yli
viikkoon! Olen laittanut s-postia, tekstareita ja
yrittänyt myös soittaa...puhelin ei päällä.
Vielä kaiken lisäksi olen tälläinen vanha höppänä
ja rakastuin häneen...ei siis olla edes mitään
lapsia, vaan jo kumpihin yli 50-vuotiaita. En nyt
jaksa enää edes yrittää tehdä mitään tän asian
hyväks. Jokohan viisastuis ja hankkis s-kaverin
jostain muualta...eli vaik 5 kilsan päästä?
Kärsin täst jutusta tosi paljon ja oon itkeny jo
monta päivää. Terveys ja hermot tässä menee ihan
lopullisesti. Mikä ihme mussa oikein on vikana, kun kaikki tekee mulle tämmöstä kiusaa? Ei sitä
tässä iässä enää kaipaa kuin toista ihmistä, joka
auttaisi, olisi turvana ja seurana vaik loppuajan
elämästä. Oon erittäin tunteellinen ja herkkä, en
tietääkseni oo tarkotuksella loukannu ketään tai
sanonut pahaa sanaa?
Onko kaikki miehet todella tämmöisiä täällä S24
palstalla? Mitä ne oikein hakee, kun ei seksikään
enää onnistu...minäkin voin olla ilman sitä, jos
vaan mies on hellä ja lämmin sydämeltään.
24:n kautta. Ensimmäinen ei vielä opettanut, piti
hankkia vähän kauempaa. Eka tapausta kesti 1,5 v.
ja mies lupasi lähes maat ja taivaat, välimatkaa
oli n.200 kilsaa. Sitten tuli vaan tekstari, ettei halua enää jatkaa!
No, enpähän tästä vielä lannistunut. Aattelin, et
aletaanpas kirjotella vähän kauemmas, ettei heti
tuu tapaamisia. Väliä on...tai ilmeisesti oli yli
400 kilsaa. Hetihän tää kaveri oli tulossa tänne
mun luo...sain sentään toppuuteltua, et jos vasta
vähän myöhemmin, kunhan tutustutaan paremmin.
Nyt ollaan tavattu kahdesti, hän tullut luokseni.
Kaiken kaikkiaan mies tuntui ihanalta, hellältä ja osasi jopa jutella...eikä seksi todellakaan
ollut ensimmäisenä mielessä.
Sovittiin, että menen vuorostani hänen luokseen
tässä parin viikon kuluttua. Yksityiskohdatkin jo
sovittiin valmiiksi. Mutta sitten en tiedä, mitä
tapahtui? Miehestä ei ole kuulunut mitään yli
viikkoon! Olen laittanut s-postia, tekstareita ja
yrittänyt myös soittaa...puhelin ei päällä.
Vielä kaiken lisäksi olen tälläinen vanha höppänä
ja rakastuin häneen...ei siis olla edes mitään
lapsia, vaan jo kumpihin yli 50-vuotiaita. En nyt
jaksa enää edes yrittää tehdä mitään tän asian
hyväks. Jokohan viisastuis ja hankkis s-kaverin
jostain muualta...eli vaik 5 kilsan päästä?
Kärsin täst jutusta tosi paljon ja oon itkeny jo
monta päivää. Terveys ja hermot tässä menee ihan
lopullisesti. Mikä ihme mussa oikein on vikana, kun kaikki tekee mulle tämmöstä kiusaa? Ei sitä
tässä iässä enää kaipaa kuin toista ihmistä, joka
auttaisi, olisi turvana ja seurana vaik loppuajan
elämästä. Oon erittäin tunteellinen ja herkkä, en
tietääkseni oo tarkotuksella loukannu ketään tai
sanonut pahaa sanaa?
Onko kaikki miehet todella tämmöisiä täällä S24
palstalla? Mitä ne oikein hakee, kun ei seksikään
enää onnistu...minäkin voin olla ilman sitä, jos
vaan mies on hellä ja lämmin sydämeltään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä tuollaista harrastaa NAISET enemmän.
Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa, ne suuren surun sydämeen tuottaa.... pitää edelleen paikkaansa.
Jostain syystä naiset sallivat ITSELLEEN petkuttamisen, mutta auta armias jos mies petkuttaa....
No, annas olla, jos vaikka löytyisi yksi kunnollinen mies juuri tuollaiseksi kumppaniksi kuin säkin olisit tahtonut - ei kelpaa. Sitä ovat vain olemassa aluevaarat ja pelimiehet ym. temppuilijat :) Kunnollisten ohitse mennään niin kuin heitä ei olisi olemassakaan.
Sanoisimpa,ettei kannata luovuttaa.Kyllä niitä hyviä miehiä on vielä olemassa.Itse olen tapaillut vuodenpäivät miestä,(harvakseltaan) joka asuu n.400 km päässä.Tiedän tasan tarkkaan et ei ole vapaa,väittää kyllä olevansa.Annan hänen olla luulossa et en tiedä,katsotaan kuinka pitkälle on valmis menemään.Hän suunnittelee yhteistä tulevaisuta jne...Ihana mies ja tykkäisin kovin,mutta pidän jalat maassa.En rakentele pilvilinnoja hänen varaansa.Tapailen minäkin toisia ystäviäni,eipä tunnu kaukaista ystävääni häiritsevän.Elämä on kovaa,sanoisin näin.Minusta on tullut miesten suhteen aika kylmäpäinen,vaikka olenkin tunneihminen,en anna niitten enää särkeä sieluani.Uskon että vielä se sattuu kohdalle oikea mies,jolla on jalat maassa ja järki päässä,kaikilla ei ole!Pistähän jäitä hattun ja anna palaa,niin ne tekee miehetkin.
Ei viisikyminen mikään kalkkis ole tänäpäivänä,nainen parhaassa iässä ja SEKSI on tosi tärkeä juttu.
Tuntuipa hyvältä lukea kirjoittamaasi viestiä!
Meinaatko, että vielä mullakin olis mahiksia
löytää se oikea? Sydän on vaan tällä hetkellä
niin kipee ja palasina, ettei enää jaksais mitään
yrittää! Ehkäpä huominen olis jo parempi ja sais
otettua itteään niskasta kiinni?
Tässäpä muutama hyvä neuvo,näitä itse käytän kun masentaa.
Lähden pitkälle lenkille,käyn kuntosalilla,luen hyvää kirjallisuutta,opiskelen,taiteilen,tapaan ystäviäni.Kyllä;myös itken jos siltä tuntuu.Aikansa kun itkee jo helpottaa.
Ajatuksissani kiroan miehet syvimpään kaivoon,sitä saa sisua ja taas on rima korkealla.
Katso itseäsi peilin,hymyile ja sano et ole maailman upein ja fiksuin nainen,onnenllinen hän joka saa sinun kanssasi viettää aikaansa.
Näillä konsteilla olen tullut toimeen,uskon edelleen että elämä tuo vielä eteen ihanan miehen niin minulle kuin sinullekkin.
Voimia ja positiivista asennetta tässä SYLILLINEN sinulle!
lenkille vain tai näillä ilmoilla hyvän kirjan seuraan. Ja kun on itkun aika, antaa tulla. Haaveillakin saa....
olen tosipettyny miehiin s24 koska he ei ole yhtään luotettavia,luulekko että olet ainoa jota hän tapailee?hahaha älä koskaan usko niin heilä on useampikin olin yhden kansa 2kk ja hän juoksi toisten luona koko ajan sain kaverin avulla hänet kiinni pettämisestä
Munkin mies S24. Oinas ja yli 400km päästä..50 lähestyy hällä, ja sen huomaa. Siel profiili edelleen ja mä asun kanssaan. Et silleen, sitä en tiedä onks yhteyksis muiden kanssa, aktiivisesti ei kulje netissä, nytkin pian kuukausi kun käynyt ja silloinkin kiukussaan ja mua härnätäkseen.
Silti luottamus lähtee ittestä, jos kaveri osoittautuu petolliseksi, ei se kyynelten arvoinen ollutkaan, ne kyyneleet ovat omien haaveiden rikkoontumista.Laitetaas flikat asiat tärkeysjärjestykseen.
Hei! Kyllä se vielä löytyy. Minä jouduin avioeroni jälkeen (silloin 35v) käymään kymmenessä vuodessa läpi neljä epäonnistunutta suhdetta. Olin jo muuttunut kyyniseksi (toivonkipinä silti) sen suhteen, että kaikki yli 3-kymppiset, sittemmin yli 4-kymppiset parisuhdekelpoiset, kunnolliset miehet ovat varattuja ja että jäljellä on vain noita kohtaamiani ei-kelvollisia (1 sitoutumiskammoinen vähän alkoa; yksi alko, yksi mielenterv.ong alko, ja vielä yksi varakas tuurijuoppo) Huh, huh! Ja SITTEN, yks kaks ilmestui kuvioihin varisnainen SIELUNKUMPPANI:unelmieni mies viimeistä piirtoa myöten! Että sellaista elämä on :-)