Olen huomannut ystävissäni luonteen piirteen joka on alkanut rasittamaan,mitä enemmän heitä tapaan sitä vähemmän pystyn nauttimaan aidosti seurasta koska tuo piirre saa minussa aikaan sisäisen vihan tunteen.
Keskusteluissa huomaan ystäväni myötäilevän mielipiteitäni mutta kuitenkin taitavasti ohjailevan asiat oman mielensä mukaisesti,koko tilanne on ärsyttävä kun huomaan tavallisessa keskustelussakin toisen esittävän olevan samoilla linjoilla mutta kuitenkin ohjailevan asiaa viekkaasti.
Sellainen tyhmänä pitäminen on oikea sana,koska kaveri pitää itseään mielestään niin älykkäänä että osaa hallita asioita kuin psykiatri potilaansa mielensopukoita.
En voi mitään että kaveri ärsyttää yhä enemmän minua,tulkitsen hänen luultavasti aidot tunteen ilmauksetkin ylimieliseksi.
Itsellänikin on ärsyttävä luonteenpiirre,se on nimittäin sellainen että annan myös positiivista palautetta kavereilleni,ja usein se tulkitaan mielistelyksi.
Vaikka piirre on itselläni aitoa,jos joku suorittaa jotain hyvin ilmaisen hänelle asian.
Hyvin moni ei anna ystävälleen tunnustusta,ja ilmeisesti siitä aidon tunnustuksen kuultuaan koetaan asia imarteluksi.
Tälläinen suhtautuminen yllätti minut todella,mutta vaikea on luonteestaan irti päästää.
Meissä kaikissa on ilmeisesti jotain ärsyttävää ja siksi on parasta hyväksyä jokainen sellaisenaan kuin hän aidosti on.
Suomalainen kun on sellainen jos kaverilla on uusi hieno auto siitä ei mainita tai olla kiinnostuneita mutta kun tuohon autoon tulee joku vika asian kiinnostus herää samantien.
Vaikka kyllä se joskus tuntuisi hienolta kuulla kavereiden suustakin jos joskus sattuu jossain onnistumaan.
Keskusteluissa huomaan ystäväni myötäilevän mielipiteitäni mutta kuitenkin taitavasti ohjailevan asiat oman mielensä mukaisesti,koko tilanne on ärsyttävä kun huomaan tavallisessa keskustelussakin toisen esittävän olevan samoilla linjoilla mutta kuitenkin ohjailevan asiaa viekkaasti.
Sellainen tyhmänä pitäminen on oikea sana,koska kaveri pitää itseään mielestään niin älykkäänä että osaa hallita asioita kuin psykiatri potilaansa mielensopukoita.
En voi mitään että kaveri ärsyttää yhä enemmän minua,tulkitsen hänen luultavasti aidot tunteen ilmauksetkin ylimieliseksi.
Itsellänikin on ärsyttävä luonteenpiirre,se on nimittäin sellainen että annan myös positiivista palautetta kavereilleni,ja usein se tulkitaan mielistelyksi.
Vaikka piirre on itselläni aitoa,jos joku suorittaa jotain hyvin ilmaisen hänelle asian.
Hyvin moni ei anna ystävälleen tunnustusta,ja ilmeisesti siitä aidon tunnustuksen kuultuaan koetaan asia imarteluksi.
Tälläinen suhtautuminen yllätti minut todella,mutta vaikea on luonteestaan irti päästää.
Meissä kaikissa on ilmeisesti jotain ärsyttävää ja siksi on parasta hyväksyä jokainen sellaisenaan kuin hän aidosti on.
Suomalainen kun on sellainen jos kaverilla on uusi hieno auto siitä ei mainita tai olla kiinnostuneita mutta kun tuohon autoon tulee joku vika asian kiinnostus herää samantien.
Vaikka kyllä se joskus tuntuisi hienolta kuulla kavereiden suustakin jos joskus sattuu jossain onnistumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta positiivisen palautteen antamisessa ei ole mitään vikaa, hienoa jos sellainen taito on. Omassa kaveripiirissä ainakin kehutaan muita milloin syytä on, kuitenkin miehekkään suorasukaisesti, mistä voi päätellä kehun vilpittömyyden.
Jos sinut tulkitaan mielistelijäksi, mieti ihmisiä, joita itse pitäisit mielistelijöinä. Mitä eroa näet mielistelijässä ja vilpittömästi toista kehuvassa ihmisessä? Ehkä sitä kautta keksit, miksi sinun kehusi tulkitaan valheelliseksi. Oletko muuten kovin teennäinen, teeskentelevä?
Älä lopeta positiivisen palautteen antamista! Yritä keksiä, miksi ihmiset tulkitsevat sinut väärin. (vika on joko heissä tai sinussa ;-)
Ylimielisyys *tahtoisi nostaa kätensä pystyyn ja jättää herran haltuun*
Kaverisi ei koe itse olevansa ylimielinen? Onko hän muuten hyvin täynnä itseään?
Ehkä ei ole kyse tästä. Mutta kerran tunsin etäisesti tuollaisen muka myöntelevän, mutta oikeasti keskustelua suuntiinsa ohjaavan henkilön. Keskustelun rönsyilyyn on muutoin suhtauduttava myönteisesti, mutta tuossa haittasi se, että henkilö ikään kuin tunki minunkin näkemykseni alle jotakin sellaista, mitä en allekirjoittaisi. Koska se oli liian jatkuvaa, en jaksanut aina alkaa saivartelemaan ja korjailemaan. Enkä ollut niin kiinnostunutkaan, pitäköön maailmankuvansa.
Toisaaltahan sellainen voi olla vain puutteellista ihmistuntemusta tai arvailua, siis toisen tulkintaa itsensä kautta?
Tai tarvetta päteä, saada ihailua, kokea itsensä psykologisesti teräväksi, älykkääksi, valppaaksi, viekkaaksi... onhan ihmisiä, jotka eivät saa koskaan tarpeekseen tunnetta, että he loistavat.
toisten elämästä ja ala elää omaa elämääsi. Enemmän tekemistä, vähemmän puhumista. Oman identiteettisi rakentaminen on kesken ja peilailet sitä muiden ihmisten kautta. Se voi lopulta ärsyttää monia ihmisiä, jos prosessi kestää liian kauan. Toimintaa siis, ei analysointia.
"Sellainen tyhmänä pitäminen on oikea sana,koska kaveri pitää itseään mielestään niin älykkäänä että osaa hallita asioita kuin psykiatri potilaansa mielensopukoita."
Oletko edes koskaan käynyt psykiatrilla? Ei asiantuteva psykiatri yritä ohjailla tai hallita asiakastaan. Säälittävää p*skanjauhantaa sinun tekstisi - ainakin tuo lainaamani pätkä.
Kuka tietää mitä se on, liiotteleeko itse, mutta mun tapauksessa mun kaverit on yliopisto-opiskelijoita, meikä on vaan tämmönen oman tien kulkija, jota ei opiskelut hirveästi kiinnosta, ja välillä nousee jonkinlaista "olen älykkäämpi kuin sinä"-sävyistä juttua. Sillon menee hermot. Oma valintani oli olla opiskelematta lääkäriksi tms. Ei kiinnosta. Ei se kuitenkaan tarkoita että olisin huonompi tai typerämpi.
Ja vielä välihuomautus että toinen niistä opiskelee psykiatriksi - joten hauska jutellessa kuunnella, kun toinen laittelee minua joihinkin kategorioihin "ah, tässä on selvästi tällainen tapauus kyseessä ja kärsit tällaisesta ongelmasta!"
Ja ite myös avoimesti saatan sanoa jotain positiivista, mikä luultavasti tulkitaan mielistelyksi vaikka perseennuoleminen on taito mitä en osaa :D
Oot kyllä oikeassa siinä että kun jotain hyvää sattuu ketään ei tunnu kiinnostavan. Uskaltaisin kuitenkin väittää että itse olen aina ollut kiinnostunut kavereideni hyvinvoinnista ja jos jotain hyvää on niille sattunut olen tietty iloinnut niiden puolesta.
Ainoa selitys mikä mulle on annettu kun kaverit ei jouda juhlimaan kanssani jotain onnistunutta juttua (minkä merkitystä he eivät ymmärrä) on se että heillä on kiire. Nykyään mietin olenko niin kamalaa seuraa että he mielummin viettävät aikansa tekemällä jotain muuta...
sanotaan, että suomalainen ajattelee vaan sitä, mitä muut (vitsissä elefantti) hänestä ajattelevat?
Jos tietäisit, kuinka vähän muut ihmiset sinuakin ajattelevat, niin lopettaisit tuon funtsimisen turhana toimintana. Et silleen.
tulla toimeen niiden kanssa joiden kanssa en enää tuu toimeen. Jos ne olis vaan jotain tyyppejä, en välittäisi, mutta ne on ollu mun kavereita vuosia. Mikä ja missä meni pieleen?
löytyy myös samankaltainen ystävä. hyvä esimerkki oli tuo autojuttu. kyllä se paikkansa pitää, että jos ostaa jotain, niin se herättää kateutta ihmisissä. mutta, annappas olla jos tässä ostoksessa on joku vika, niin silloin ollaan kiinnostuneita asiasta ja ollaan vahingoniloisia.eli,tarkoittaa sitä, että mitä itsellä ei ole, sitä ei myös muillekkaan sallita.hyvä esimerkki ystävästäni: Kun lähden lomamatkalle, niin ystäväni ei toivota hyvää matkaa, ei kysele matkakuulumisia, ei siis mitään. mutta,sitten kun palaan kotiin, niin jopas on ollut kalenteri kädessä laskemassa, että koska palaan kotosalle. tämä on tätä kateutta ainakin...))
"-- sitten kun palaan kotiin, niin jopas on ollut kalenteri kädessä laskemassa, että koska palaan kotosalle. tämä on tätä kateutta ainakin...))"
No, mulla ainakaan ystävän odottamiseen lomamatkalta ei liity kateutta, vaikka päiviä joskus laskenkin. Odotan ystäviäni, koska mulla on IKÄVÄ heitä! :)
sinulla voi olla ystävääsi ikävä, mutta minun ystävälläni tai niinsanotulla ystävällä ei ole ikävä minua.tietäisitpä vaan kaikkea muutakin juttua hänestä, että onko hän ystävä vai ei))