onkos kokemuksia kyseisitä..ensin kaukosuhteesta ja sen jälk.suomeen muutosta...käsittääkseni kaikki lupaavat mutta harva tulee...pitääkö luottaa vai ei...miten olette selvinneet kulttuuri eroista?eivätkö kuitenkin ole melko hyviä puhujia tarkoitan että ei tarvitse tapella jos itsellä ei hermot mene...onko nainen muka aina niin alhaalla ja manipuloitavissa mitä puhutaan ja jos mies on valmis ottamaan ulkomaalaisen perheensäkkin uhalla niin eikö silloin ole rakkautta...
minä ja turkin kurdi
caronna
182272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jokainen ole yksilö. Ensin on tietysti selvitettävä kuinka vakaalla pohjalla suhde on (kaukosuhteessa aikas vaikeaa). Kulttuurierojahan tietysti on, ja niistä selvitään kärsivällisyydellä ja molemminpuolisella kunnioituksella. Kunnioitus kaiken a ja o, muuten suhteesta ei tule mitään.
melko vakaalla pohjalla,suomeen tulossa...en itse keksi muuta kuin poikien ympärileikkaus ja ylenpalttinen siisteys...ja tietysti miehellä saa olla nais puolisia kamuja mutta naisilta se on kielletty...jos on jotakin muuta tiedossa kertoisitko..on hyvä tietää mitä on tulossa koska olen päättänyt selvitä läpi kulttuuri vaikeuksien...
onhan se hyvin miesvaltainen kulttuuri. Minulle tehtiin hyvin selväksi, että jos petän, pääsen hengestäni..(ei ole pelkoa, ja en lähde myöskään kokeilemaan, toteuttaisiko...). Tämähän on aika yleistä kurdeilla (en sano kaikilla). Mies joka tulee Kurdistanin sydämestä, omaa varmasti kaikki konservatiiviset tavat, ja vaimon tulee tietysti huomioida nämä arjessa. Mies on perheen pää (mutta nainen kääntää sen pään :)), ja hänellä on vastuu taloudesta. Mikäli mies ei pääse tätä toteuttamaan, voi tulla vaikeuksia. Kyllä sinä selviät, kun pidät tuntosarvet herkkinä. Lykkyä tykö.
Moi!
Minä tutustuin reilu puoli vuotta sitten turkin kurdiin. Mies on asunut 4 vuotta Suomessa.Aluksi näytti, että hän olisi länsimaalaistunut, mutta kun on oppinut enemmmän tuntemaan huomaa, että kulttuurierot ovat huikeat. Olen lukenut aika paljon islamista,kurdeista ja olen pikkuhiljaa oppinut ymmärtämääm häntä paremmin.Hän ei ole halukas länsimaalaistumaan.odottaa, että minä sopeutuisin hänen kulttuuriin.
Hän on erittäin huono puhumaan asioista.hän osaa kyllä suomea ihan hyvin eli kyse ei ole etteikö hän osaisi ilmaista itseään,vaan siitä, että se ei kuuluu heidän kulttuuriinsa. haluaisin keskustella islamista, kurdi kulttuurista,hänen kokemuksistaan kotimaassaan mutta hän ei halua niistä puhua. Hän ei kerro suunnitelmistaan,ongelmistaan, tunteistaan eli ei jaa sisintään millään lailla.Olen "tuntenut" nyt hänet siis kohta seitsemän kuukautta, mutta en tiedä hänestä kovinkaan paljon.ystäväni on seurustellut turkin kurdin kanssa vuoden ja mies on pysynyt hänelle mysteerinä.
kannattaa tutustua islam ja kurdi kulttuuriin.heidän kanssaan oleminen vaatii paljon ymmärrystä ja joustamista. ja siihen pitää varautua, että mikään ei ole koskaan selvää. Et koskaan saa tyhjentäviä vastauksia, varsinkaan jos puhutaan parisuhteesta. tulee vähän sama tunne,kun sanotaan että "emmä tiedä miten asiat täällä menee, mä oon vaan töissä täällä". Eli olet kurdin kanssa, mutta et tiedä mistään mitään.
Miespuoliset sukulaiset ja ystävät ovat miehelle kaikki kaikessa.nainen tulee aina viimeisenä ja naisen tulee tähän sopeutua.nainen hoitaa lapset, kodin, mies elättää.Mies kontrolloi mm. naisen sosiaalista elämää. naisen tulee ilmoittaa hyvin tarkkaan miehelle menonsa ja tulemisensa ja silti voi tulla usein riitaa jos nainen viettää liikaa aikaa ystäviensä kanssa.miehen ei tarvitse ilmoittaa menoistaan mitään ja jos niistä rupeaa kyselemään, tivaamaan mies suuttuu, että se ei kuulu naiselle.Tässä nyt muutamia asioista, jotka minulla tullut vastaan.En tarkoita, että kaikki kurdit käyttäytyvät näin, mutta jos eivät ole länsimaalaistuneet,kulttuurierot ovat todella suuret!
joo no noi ei kyllä vaikuta tutulta..omani tykkää puhua tunteistaan ja myös minun tunteista olemme puhuneet myös suomessa asumisesta ja olen tehnyt selväksi että yksin ei ulos mennä,myöskään hän ei minua päästä mutta kamujen kanssa kahvittelu on kuulemma sallittua ja myös perheeni ja kavereiden luona yöpyminen,hän on asunut suomessa 9kk kaksi vuotta sitten ,onneksi on varmasti taka raivossa hieman jo kulttuuriamme...töissäkin saan käydä jos haluan ja haluanhan minä...pelottaa hieman että muuttuuko kaikki sen jälkeen kun esim menemme naimisiin tyyliin että ensin valloitetaan ja sen jälkeen ei niin väliksi...en oikeen vielä tiedä olenko löytänyt maailman rehellisimmän vaiko valehtelevaisimman miehen...hieman pelottaa koska eihän ole reilua taipua hänen tahtoonsa joka asiassa....
Älkää nyt ruvetko rakkauden sokaisemina elämään omassa maassanne (=Suomessa) kenenkään miehen ehdoilla, joka määrää, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä hänen kulttuurissaan !
Järki käteen tytöt ! Ihania miehiä on muuallakin jopa ihan länsimaissa. Antakaa noitten takapajulasta kotoisin olevien miesten olla. Pelkkä seksi ei pitkälle kanna, jos pitää loppuelämä elellä miehen rakentamassa vankilassa. Rakkaus on paljon enemmän kuin tottelemista.
näin on...en ole tyhmä sokea enkä kovin tyttönenkään enää...olen valmis kompromisseihin mutta en alistamiseen...sitä hieman ajankin takaa että ovatko miehet todella niin kovia että haluavat pitää oman kulttuurinsa päällimmäisenä vai suostuvatko kultaiseen keskitiehen...
Sanoit että olet valmis kompromisseihin. Hyvä niin, pitääkin olla jos haluaa suhteeseen eri kulttuuritaustan omaavan ihmisen kanssa. Mutta tasapainoinen suhde vaatii että MOLEMMAT ovat valmiita kompromisseihin. Kannattaa tämä tehdä selväksi miehelle heti ja läpikotaisin. Että sinä et ole ainoa joka joustaa ja katsoo läpi sormien, vaan myös miehen on joustettava ja sallittava sellaista mitä ei sallisi kotimaassaan.
Toinen yhtä tärkeä asia on ottaa selville onko mies herkkänahkainen kritiikille itseään ja kulttuuritaustaansa ja uskontoaan kohtaan. Jos on liian ehdoton mielipiteissään eikä itsekritiikkiä löydy, tulee sopeutuminen Suomeen olemaan hyvin heikkoa, ja päinvastoin: omat näkemykset voivat muuttua vaan radikaalimpaan suuntaan.
koska tuohan törkeetä miten mies sua kohtelee ! Kulttuurierot in my ass sanon minä. Mieshän on täysi kusipää. Uskomatonta, miten sitä vielä katselet.
Olet todella tavannut erään näistä kurdeista jolla varmaankin on monia muitakin naisia sinun lisäksi kun kerran menoista ei mitään puhuta. Joten mieti haluatko tuhlata elämäsi ihmiseen joka ei sinua arvosta?
Itse olen ollut avioliitossa kurdin kanssa kohta on 10v hääpäivä enkä koskaan olisi moista käytöstä hyväksynyt mutta näitä idiotteeja on joka maassa, valitettavasti.
Olen naimisissa Turkin kurdin kanssa.
Itse asuin Turkissa yhteensä kaikki ajanjaksot laskettuna reilun vuoden. Mieheni mietti suomeen tuloa n.9kk:den yhdessä olon jälkeen ja vaikka kuinka sitä olisin halunnut niin sanoin että ei vielä, ihan vain siksi että halusin mieheni olevan täysin varma tulostaan ja että hän tietäisi mihin olisi ryhtymässä. Suomeen hän tuli reilun kahden vuoden yhdessä olomme jälkeen. Nyt olemme naimisissa ja onnellisia. Itse kritisoin välillä paljonkin hänen kulttuuriaan mutta onneksi hän on niin avarakatseinen ettei moisesta hätkähdä :)
Hän antaa minun olla täysin oma itseni eli saan mennä niinkuin haluan. Esim. käyn tyttöjen kanssa baarissa siinä missä muutkin ;) Tein hänelle erittäin selväksi jo tavattuamme että minua on turha yrittää muuttaa ja hänen on hyväksyttävä mielipiteeni ja kunnioitettava myös minun kulttuuria. Me ollaan ainakin löydetty kultainen keskitie joten se on mahdollista.
Tässä oli meidän pieni tarina joka toivottavasti kannustaa ja myös auttaa harkitsemaan tilannettasi.Tie voi olla pitkä ja kivinen mutta jos todella rakastaa on se sen arvoista.
kiva kuulla toolastakin kommenttia...yleensä kerrotaan vain kauhu tarinat...suomeen on tulossa,en varmasti jaksais kahta vuotta odottaa...hän on kuitenki aikasemminkin ollut suomessa,sikäli helpompaa varmasti...niin se ulos meno onkin vähän kaks piippunen juttu,itse en sitä kaipaakkaan mutta ihan perjaatteen vuoksi haluaisin kokeilla mitä käy jos yksin haluaisin lähteä...luulenpa ettei onnistuisi...oletteko puhuneet esim poikien ympärileikkauksesta??ja onko hänellä myös kurdi kamuja täällä suomessa?menetkö paljonkin yksin ja hän myös...luotatko tosiaan että perjantai baari illan jälkeen hän tulee kiltisti kotiin?näillä tummilla kun on täällä maassa hyvä kysyntä...
Itse asiassa mieheni ei niinkään välitä baareissa käydä ja työnsä puolesta ei hänellä siihen aikaa olekaan ja ei sen puoleen vaikka menisikin niin kyllä luotan häneen. Olen jo Turkissa tottunut naisten iskuyrityksiin häntä kohtaan mutta samoin minuakin lähestyivät miehet. Niistä ajoista kun selvisimme niin luottamus on aikas kohdallaan :)
Ympärileikkauksesta sen verran että en tiedä sinun kantaasi asiaan mutta olemme me jonkin verran siitä puhuneet. Itse en sitä niinkään vastusta, pitäähän se paikat puhtaampinakin ;)Mutta tästä voi moni olla eri mieltä.
Kyllä minä yksin aikas paljon menen mutta aina vain kun aikamme antaa periksi ni teemme kyllä kaiken mahdollisen yhdessä. Ainakin minulle parisuhde on sitä että toisen kanssa haluaa olla ja tehdä. Kiva että hän on ollut suomessa, tällöin hänellä on jo käsitys maastamme :)
Miehelläni on täällä kurdi ystäviä kuten myös Turkkilaisia ystävinään. Täytyy vielä sanoa että vaikka mieheni tuolla jossakin viipottaa ilman minua niin hän aina ilmoittaa pienimmätkin käänteet että mihin on menossa ja kenen kanssa jne. Samoin teen minäkin, onhan se yksi ehto luottamukselle.
Toivon teille kaikkea hyvää ja muistakaa puhua kaikesta mahdollisesta ettei synny väärinkäsityksiä.
kirjoittaa milloin milläkin avauksilla ja toisillakin palstoilla.
Mikä hiton sana tuo aikas oikein on?
Pissiksiä!
Enpä taida olla sama aikas tyyppi :D
Kiva sana muuten mun mielestä!
Eihän se ole miehen vika jos suomalaiset naiset tuppaavat suuhun,se on naisten naisten häpeä.
Kun minä olen esim.tanssimassa mieheni kanssa,on naisten tuijottaminen ja haahuilu aivan ymmärtämöntä.
Sillä he osoittavat sen että eivät kunnioita yhtään tätä miestä,vaan tyrkyttävät itseään,kuten meille käy,mies menee ostamaan juomaa tai vessaan,on joku jo tarjoamssa seuraa,johon hän kyllä sanoo olevansa jo varattu.Ikäänkuin mies ei olisi jo valintaansa tehnyt.
On toki miehissäkin niitä jotka tarttuvat joka tilaisuuteen,jos haluaa harrastaa irtoseksiä.
Siksi ulkomaalaiset miehet saavat käsityksen suomalaisista naisista,että ovat helppoja nakkeja.
Kenen on syy,naisten itsensä.
Luota vain kultaasi,kyllä,jos hän sinua rakastaa osaa kieltäytyä hetken huumista.
Olen huomannut saman asian, että jotkut naiset tyrkyttää itseään varatuillekkin miehille, mikä on mielestäni ikävä asia. muutaman kerran mullekkin tapahtunut sama juttu, itse mennyt vessassa käymään, kun jo joku nainen pyydellyt miestä mukaansa tai sitten oltu vain tanssimassa, kun jotkut tullut itseään siihen tyrkyttämään tai tullut keikistelemän. Mies tietty vähän hämmenty, mutta mä vain nauroin.
Mutta kummiskin mä olen sitä mieltä, että miestenkin täytyy ymmärtää se että kaikki suomalaiset naiset ei ole samanlaisia.
Että en pelkästään syyttäisi naisia ja kummiskin miehet itsekkin käyttäytyy niin, että naiset luulee et kaikki miehet on helppoja.
Sellanen kuva mulle on tullut kanssa miehistä.
Kirjoitit kyllä niin osuvasti oikein, että voisi olla mun kynästäni tuo... Olen kurdimiehen entinen vaimo, todellakin olemme eronneet koska arki muuttui painajaismaiseksi juuri kuvailemiesi syiden vuoksi. Ja sanon, että tuon voi todellakin yleistää! Tunnen exän sukulaismiehiä ja kavereita kymmeniä, ja vain kaksi niistä on ns.normaaleja, tasa-arvoisesti ajattelevia miehiä. Toki heillekin se oma kulttuuri merkitsee.
Mutta en suosittele kokeilemaan, jos nyt kuitenkin olet varma asiastasi ja miehestäsi, niin onnea teille! Muista kuitenkin pitää pää kylmänä ja olla varovainen.
Kuulosti niin tutulta toi puhumattomuus! Ollaan kohta oltu 3v yhdessä, mieheni on muuten tosi länsimaistunut ja antaa mun mennä ja tulla ja bilettää, hoitaa osansa kotihommista jne. mutta puit sanoiksi tuon ongelman..kun en tiedä miten sen ihmisen sisälle näkisi..kyllähän jotain voi päätellä ja oppia tuntemaan sivulauseista ja käyttäytymisestä jne. mutta itse kun kaipaisin ns."syvällisiä keskusteluja"..Esim. kun kysyn vaikka "mistä sä unelmoit?" tai "mihin sä mussa ensin ihastuit?" niin vastaus on jotain tyyliin "jau, emmä tiedä" ihmettelevän hymynkareen kanssa. Kyllä tää näinkin menee, meidän arjessa on paljon hyvää jonka voimalla jaksaa, mutta joskus tää asia paisuu ja asia tuntuu epätoivoiselta.Miten pääsisi "oikeasti lähelle" tota ihmistä? Jos jollain on kokemusta miten tällaista solmua avata niin kertokaa..