Tuntuu hemmetin nololta ruikuttaa täällä, mutta kun en vain pysty tekemään mitään asian eteen. Olen korviani myöten ihastunut (jopa salaa rakastunut?) yhteen naiseen. Luulen että jotain tunteita on myös toisella puolella, mutta en millään osaa saati uskalla ottaa niistä selvää. Ongelmani on, että hän on todella välitön miesten seurassa ja osaa pitää heidän kanssaan hauskaa, muttei minun kanssani. Nytkin ihan muuten vain surffailin netissä ympäriinsä ja satuin törmäämään kuviin, joissa hän on todella iloinen ja huoleton mieskaveriensa kanssa. Minulle tuli siitä tavattoman paha olo ja tälläkin hetkellä silmistäni valuu melkoisesti kyyneleitä. ;...( En ole varsinaisesti mustasukkainen, vaan minusta tuntuu pahalta nimenomaan se, ettei hän ole samanlainen minun kanssani. Ei ole koskaan ollut. Alusta asti hän on ikäänkuin "vältellyt" seuraani.
Miksei hän pidä samalla tavalla minun seurastani? Minä pelkään ettei hänellä tule koskaan olemaan tarpeeksi hauskaa minun seurassani ja siksi pelkään ottaa häneen kunnollista kontaktia, vaikka haluaisin niin kovasti.
Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Mä kuolen aina kun mä näen hänet muiden miesten seurassa tai kuulen joltain kaveriltani siitä. Jo se helpottaisi suunnattomasti, kun hän ottaisi minut huomioon samalla tavalla kuin muut mieskaverinsa, mutta kun ei... *rypee itsesäälissä* Okei, toki mä tiedostan, että olen tylsä heihin verrattuna, mutta kun mä olen niin ujo varsinkin hänen seurassaan.
Miksei hän pidä samalla tavalla minun seurastani? Minä pelkään ettei hänellä tule koskaan olemaan tarpeeksi hauskaa minun seurassani ja siksi pelkään ottaa häneen kunnollista kontaktia, vaikka haluaisin niin kovasti.
Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Mä kuolen aina kun mä näen hänet muiden miesten seurassa tai kuulen joltain kaveriltani siitä. Jo se helpottaisi suunnattomasti, kun hän ottaisi minut huomioon samalla tavalla kuin muut mieskaverinsa, mutta kun ei... *rypee itsesäälissä* Okei, toki mä tiedostan, että olen tylsä heihin verrattuna, mutta kun mä olen niin ujo varsinkin hänen seurassaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hmm, mie itse olen huomannut, että olen välitön ja huoleton vain sellaisten miesten kanssa jotka ovat vain ystäviä ja joita kohtaan en tunne muuta. Jos taas tunnen, en ole lainkaan samanlainen. Voisiko hänen tapauksessaan olla kyse samasta?
Toisekseen, aina pitää yrittää. Jos ei yritä ei mitään saakaan. Kokeile, voit yllättyä iloisesti. Ja vaikka asiat eivät menisi mielesi mukaan, ei sinun ainakaan tarvitse sitten enää epäröidä. Silloin voit aloittaa toipumisprosessin. Onnea!
Joo,m inäkin luulen, että kyseessä vois olla tilanne, että hän aristelee sua kiinnostuksensa takia. Pelkää näyttää tunteitaan jostain syystä.
Omakohtaista kokemusta mullakin on. Itsestäni voisin kertoa just sen että sitä tiettyä ihmistä välttelen niin kauhiast vaikka mitään muuta en toivo kuin että tulis mulle puhumaan! Hassua, eikö? Huono itsetunto taustalla vaikuttamassa ja ujous, mistä itsekin mainitsit.
Kehottaisin kyllä tekemään ensimmäisen askeleen.. ja toisen ja kolmannen :) Meille kun on yhteistä se, että meille täytyy vääntää rautalangasta ja saada käsittämään, että joku tosiaan VOI olla kiinnostunut just musta!
Ajattelehan asiaa siltä kantilta!
Tsemppiä metsästykseen!
Tietenkin siksi, että on kiinnostunut Sinusta, pöhkö. Tstäväni ovat suurelta osin miehiä ja läppä on rentoa, mutta auta armias jos seuraan liittyy ihminen johon olen ihastunut..menen hiljaiseksi ja vaivaantuneeksi..en osaa heittää enää mitään järkevää juttua ja siksi olen hiljaa...tuntuu, että kaikki mitä sanon kuulostaa aivan idioottimaiselta..jos parasta välttelen vielä ko. henkilöä.... Voit uskoa kuinka monta väärin käsitystä on syntynyt..:)
Kiitos vastauksista, ne kyllä helpottivat oloani. Niinhän se saattaa hyvinkin olla, että hänelläkin on minuun jotain tunteita.
Kannattaisiko minun kertoa suoraan, että olen häneen ihastunut vai vielä odottaa? En haluaisi menettää häntä ystävänä ja jaksan kyllä odottaa häntä, jos on tarvis. Ainoo vaan että ihastun häneen aina vaan enemmän ja enemmän.
Pitää vielä kysyä että mitä mieltä olette tästä. Tämä on nyt varmaan jo kolmas kerta kun olen häneen ihastunut ja jokainen kerta on ollut entistä syvempi. Siinä välissä olen ehtinyt jopa vihata häntä, mikä on tavallaan aika hauskaa. Mutta eikös niin sanota, että viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä...
Mä oon 24 vuotias ja se nainen on 22 v. Me ollaan tunnettu kohta kaksi vuotta ja ensimmäiset puoli vuotta hän seurusteli kaverini kanssa. Sitä kautta häneen itseasiassa tutustuinkin. Sen puoli vuotta olimme sen verran hyvissä väleissä, että sentään juttelimme keskenämme, mutta hänen jätettyä kaverini, hän jäi minulle aika etäiseksi. Yritin tarjota hänelle lohdutusta ja olkapäätä ilman taka-ajatuksia, kun kuvittelin että ero olisi ollut hänelle kova paikka. Hän ei halunnut sitä, vaan sanoi (ihan nätisti) ettei tarvitse lohdutusta. Saattaahan olla että hän kuvitteli minun yrittävän käyttää hänen tilaansa hyväkseen ja loukkaantui siitä pahasti. Toinen mahdollisuus voisi olla, että välttely johtuisi siitä, ettei hän halua olla tekemisissä minkään ja kenenkään kanssa, joka liittyy hänen ex-mieheensä. Pelkään että tilanne on jompikumpi noista. :(
Ensiksikin kuulostat todella ihanan vilpittömältä mieheltä. En voi kuvitella naista, joka ei haluaisi tutustua lähemmin sinunlaiseesi.
Tää on jo noiden vanhojen kertausta, mutta mä uskon myös, että se kyseinen nainen välttelee sun seuraa, koska hän itsekin tuntee jotain sua kohtaan. Mutta uskon myös, että naisen päässä pyörii ajatus, että olet linkkinä eksään, jonka mahd. haluaa unohtaa. Mutta sillehän et voi taas mitään.
Kehottaisin sua vaan olemaan häneen yhteydessä ja välillä vääntää juttua tikustakin. Yritä olla kuin kaveri, vaikka ilmeisesti se tuottaakin ongelmia. Mutta ehkä tässä tapauksessa sinnikkyys palkitaan.
Toivottavasti saat sen mitä haluatkin...onnea matkaan!