Öhöm... Voisitteko hyvät ihmiset kertoa ihan oikeasti, millaisia suhteita teillä on ollut yli 50-v miehiin, siis silloin kun itse olette olleet (huomattavasti) nuorempia? Ja ihan nyt niinkin, että... mitenkä se seksi? Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, mutta tunnen itseni jotenkin avuttomaksi, kun en oikein tunne tuota vanhempien miesten elämää ja mielenliikahduksia... Kokemusta kun on vain näistä nuorukaisista...
Totuus vanhoista miehistä
hieman ymmällään...
152059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei mitään vaikeaa, seksi pelaa nautittavasti.
Ei ole enää hätähousu ja on oppinut mistä nainen tykkää.
Meillä ikäero 21v !
juttu, ja että ei heti tullut tuomiota tai jotain älytöntä vastausta. Tunnustan, että aina on ollut haave vanhemmasta miehestä ja nyt sitten sattui käymään niin, että kumpikin ihastuttiin toisiimme. En varsinaisesti mitenkään metsästänyt vanhaa miestä, vaikka sellaista toisaalta olen halunnutkin, nyt vain kävi näin. Meillä on ikäeroa reilu 20 vuotta. Kaikki on aika aluillaan, joten olisi kiva kuulla muitten kokemuksista!
Itsellä on kokemusta 21 v vanhemmasta miehestä. Ainakin tässä tapauksessa aika on tehnyt tehtävänsä (paha sanoa, koska en ole tuntenut häntä nuorempana...) niin että järki ja tunne-elämä on sen verran kehittyneempiä kuin nuorilla miehillä että vaikka ehkä fysiikka ei ole sama luokkaa kuin nuorella, on seksi laadultaan 100 x parempaa.
vaan paranee... Olen kuullut niin miljoonia kielteisiä juttuja ja varsinkin ulkopuolisten tuomioita nuorempien naisten ja vanhempien miesten suhteista, että en oikein itsekään osaa ajatella omaa juttuani... Siis kun tuntuu, että tulen NIIIIN paljon paremmin toimeen tämän "vanhan miehen" kanssa kuin ikäisteni miesten, että ei tosikaan. Jotkut ystävät, jotka tietävät tästä aluillaan olevasta jutusta ovat sitä mieltä, että vanhaan ukkoon ei kannata aikaansa haaskata ja tietäähän sen, mitä sekin vain nuoresta naisesta hakee jne. Itse toistaiseksi olen vain havainnut hyviä juttuja, jotenkin tuntuu, että on samalla aaltopituudella. Monesti ikäisteni miesten kanssa koen jonkinlaista kilpailuasetelmaa miehet/naiset, tämän vanhemman miehen kanssa koen olevani paljon enemmän nainen ja rennommin oma itseni, ikään kuin hän (iästään huolimatta) kunnioittaisi minua enemmän kuin ikäiseni miehet. Sitä vain mietin, että onko tämä vain jotain alkujuttua, mietin sitäkin, miten aitoa tämä sitten miehen puolelta kuitenkaan on.
Ihan totta mitä edelliset ovat kertoneet. Lisäisin vielä tämän: Varaudu siihen, että mies ei ehkä jaksa tai ei kiinnosta rakentaa tulevaisuutta kuten nuoremmat miehet. Hän on jo sen vaiheen elänyt. Jos lapsia on jo, niin ei välttämättä halua enempää. Homma on tienenkin kiinni siitä, että mitä sinä haluat tulevaisuudeltasi. Jos viidenkympin kriisi iskee, niin mies ei jaksa mitään, mikään ei kiinnosta, elämä eletty jo, kroppa krenkkaa, on pahantuulinen jne. Tämän vaiheen on olen kokenut ja voin kertoa että ei ollut mukava kokemus.
Meillä ikäeroa 17 vuotta.
En todellakaan hakenut suhdetta vanhempaan mieheen.. en hakenut suhdetta ylipäätään, mutta minkäs sitä tunteilleen voi.. ei auttanut räpistely.
Onnellista kyllä hän vastasi tunteisiini ja nyt liihottelen jalat tukevasti ainakin metrin ilmassa ;o)
Suunnattoman onnellinen olen siitä että tämä henkilö eksyi mun elämääni.
Sellaista välittämistä ja huolenpitoa en ole saanut koskaan aikaisemmin kuin nyt saan.
itseäni vanhemmasta miehestä on se, että hän on minulle ainut. Vaikka olosuhteitten pakosta emme olekaan yhdessä vakituiseen,vaan harvakseltaan, se riittää minulle. Hän peittoaa nuoremmat miehet monessa,eikä vähiten seksin saralla.
Kannattaako vanhaan mieheen panostaa? Mitä ihmettä panostaa. Elämä on todellakin elämistä varten; jos vielä seuraavan kerran pääsen hänen syliinsä ok, hienoa, jos en, minulla on paljon hyviä muistoja hetkistä jotka olin. Vanha mies saattaa kuolla, sanotaan, mutta niinhän saattaa kuolla nuorempikin.Jopa itse saatan menettää henkeni, ja menetänkin. Miksen siis ottaisi mitä elämällä on minulle annettavana.
Voin lämpimästi suositella vanhempia miehiä, omasta kokemuksesta. Oma rakkaani minua 23 vuotta vanhempi ja hyvä niin. Meillä kaikki toimii kiitettävästi.Suorastaan ihanasti. Asumme ensimäisiä kuukausia nyt yhdessä ja homma ei kun vaan paranee vanhetessaan. Uskomattoman paljon enemmän ottavat nämä varttuneemmat yksilöt naista huomioon elämän joka alueella, kuin nuoremmat kokelaat. Myös se paljon puhuttu erotiikka toimii...
Ainoana miinuspuolena voin kertoa kokeneeni ihmisten ykskantaiset mielipiteet suuresta ikäerostamme. Inhottavimmat ovat jopa kehdanneet väittää minun tavoittelevan vain hänen rahojaan. Läheisimmät kuitenkin ovat jo asian hyväksyneet.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja muistamaan, että rakkaus ei katso numeroita/ikää.Minä ainakin nautin miehestäni!!!!
50v mies on usein vielä kaikin puolin hyvä mies - mies parhaimmillaan, mutta kun ikää on 65-70v, niin silloin viimeistään tulee normaaliin vanhenemiseen liittyviä ongelmia, joita selvästi nuoremman (esim n. 50v) puolison saattaa olla vaikea kestää...Tietysti jos tarkoituksena ei olekaan pitkä suhde, niin mikään ei kai estä pitämästä nyt muutamaa vuotta hauskaa...
Kyllähän ne viiskymppiset naiset omat vanhempansakin yleensä itse hautaan hoitaa, eikä suinkaan hylkää kun vanhuus koittaa. Miksei siis myös miestään.
Olin itse 29v ja mies 51v (tästä aikaa reilu 10v). Puolisen vuotta seurusteltiin, mutta kyllä se ikäero oli liian iso - yksi sukupolvi. Näkyi mm.erilaisena asenteena ja suhtautumisena mm. naisten ja miesten rooleihin (hän enemmän perinteinen), musiikkimaussa. Ongelmana oli myös, etten pystynyt kertomaan hänestä vanhemmilleni, kun omat vanhemmat olivat melkein saman ikäisiä tämän miesystävän kanssa, jotenkin hävetti. Samoin vähän nolotti esitellä kavereille.
Sitten tuo seksipuoli - ei sujunut. Mies oli impotentti, se on aika yleistä tuossa iässä. Haluja olisi ollut vaikka kuinka, mutta kykyä ei. Ratkaisu tosin löydettiin lääketieteen piiristä, sitten sujui aikansa "teknisesti".
Mies sai tyydytystä ja itsetunnon kohotusta siitä, että oli onnistunut "iskemään" nuoremman naisen. Kuulema kaverit ja tuttavat olivat kateellisia, ja kelpasi minua esitellä. Itse näin sanoi. Siksi varmaan lahjoja ja kukkia tuli "tuutin täydeltä", ovet aukenivat edessä ja romanttisia kynttiläillallisia hyvissä ravintoloissa riitti.
Aika aikansa kutakin, ei siitä pitemmän päälle mitään tullut. Mukavaa oli, niin kauan kuin oli.
kun vanhempi52 mies piti kuin kukkaa kämmenellä.
Kaikki oli niin itsestään selvyyttä ja turvallisen tuntuista ennen kaikkea.
Pari vuotta ja homma alkoi tökkiä tosi pahasti.
Ensihuuma kait meni,ja vaikka asiat pysyivät varmaan samoina,niin ne ärsyttivät enemmän.
Vanhoillisuus tai siis erilainen arvomaailma.
Isällisyys,hän tietää kaikki paremmin,kun on kokemusta.
Seksissä hienotunteisuus,suuri minun ihailu,yök,pidemmän päälle.
Kun alkoivat ekat vaikeudet alkoivat myös suorituspaineet sänkykamarissa ja homma oli kokoaikaista ymmärtämistä plää plää.
Kyllä 50v.llä olis hyvä olla ainakin oman ikäinen puoliso tai mieluusti vanhempi.
Tosin jos hakee vaan seikkailua niin ok lyhyenä kokemuksena.
Ja suuri rakkaus ei ikäeroa katso.
... ei ole ollunna varsinaista seksisuhetta vanhempaan mieheen, mutta arvostin hänen elämänviisuttaa ja ymmäeeystään asioista. :-).Todella symppis tyyppi.
joo-o, mulla se suhde vanhaan mieheen jatkuu ja olen tyytyväinen. Pikku hiljaa ollaan edetty ja hyvältä tuntuu. Onhan meillä varmasti paljon eroja jo ihan iän takia, ja ehkä tähän vähän on tullut mukaan sellaista "isällisyyttäkin", mutta ei se tunnu haittaavan. Hitaasti ollaan edetty, pikkuhiljaa on luottamusta tuntunut tulevan ja tunteita tuntuu olevan paljonkin. Ja se seksi... siihenkään asti ei olla vielä edetty, mikä tuntuu itsestäni vain ja ainoastaan oikealta ratkaisulta. Mietin vain, että onkohan miehelläni vähän epävarmuutta seksin suhteen? Toisaalta taas ajattelen, että hänkään ei halua pilata tätä juttua hätiköinnillä (herrasmies, mikä herrasmies :) )
Minä olen kolmissa-, mies viisissäkymmenissä. Yhdessä ollaan oltu pari vuotta ja tunnettu vielä pitempään. Ympäristö ei vielä tiedä, kuten ei mun vanhemmatkaan; sen aika on vasta kun miehen vasta aikuistuneet lapset hyväksyvät asian. Annamme heille aikaa tottua ajatukseen, vaikka salailu onkin kuluttavaa.
En ole ollut vanhempien miesten perään, tämä suhde tuli mulle yllätyksenä. Kun aikoinaan kaverit kertoili kokemuksistaan viisikymppisten kanssa, ajattelin, etten minä mitenkään voisi... Mutta ikä on ihmisessä yksi ominaisuus. Monissa ihmisissä on joitain muitakin ominaisuuksia.
Seksi on kaikkein ihaninta! Mies käyttää aikaa ja näkee vaivaa.
Aiemmin, kun seurustelin ikäisteni kanssa, muistan tunteneeni hirveää painetta ulkonäöstäni, vaadin itseltäni paljon ja vielä kehtasivat klopit huomautella väistämättömistä vartalomuutoksista, varoitella lihomisesta ja rupsahtamisesta ja muuta hävytöntä, mitä tän ikäisenä en enää kuuntelisi. Tuntui, että ikäiseni miehet vaativat sänkyynsä Pamela Andersonia tai Angelina Jolieta, siinä oli mittapuu, johon verrattiin. Ja sitten seksin piti myös näyttää siltä kuin elokuvissa, kiimaista, hikistä kiihtoa ja joka kertaa varten olis pitänyt keksiä miehen mielenkiinnon säilyttämiseksi jotain uutta ja eksoottista asentoa, lelua jne.
Nyt saan sen sijaan NAUTTIA seksistä, ihan luomuna, hyvän miehen kanssa. Erektio-ongelmista ei tietoakaan (vaikka mies pelkää sellaisia iän myötä tulevan, mutta nykyisinhän on Viagra). Mies on löytänyt itsestään ihan uuden seksuaalisuuden, jota ei aiemmassa teini-ikäisenä aloitetussa normiavioliitossaan osannut edes kuvitella. Ja vaikken ole enää missi-ikäinen, ikäeromme tekee sen, että minä olen hänen mielestään aina vaan aivan ihana!
Kannattaa kyllä alussa kuunnella vaistoaan ja varoa, ettei tule hyväksikäytetyksi. Itse aloitin suhteen tosi epäileväisenä ja arvailin miehen motiiveja. Onnekseni hän paljastui vilpittömäksi ihmiseksi, jonka kanssa on kaikin puolin hyvä olla.