Tää seuraava on mun tarina. Eli tapasin naisen n. 1.5 vuotta sitten, tutustuttiin ja alettin seurustelemaan. Tuntui kuin olisi taivaassa, kaikenlaisia tuttavuuksia oli ollut tätä ennen mutta tämä vei mut mennessään. Oltiin seurusteltu noin 8kk, kun sain kuulla että hänellä oli "suhde" työkaveriinsa. Hän katui tapahtunutta, ja minä annoin anteeksi koska hän oli todellakin koko elämäni.
Muutettiin yhteiseen asuntoon kesällä, ja kaikki tuntui aivan mahtavalta, mikään ei voisi tätä tuhota. No, kuitenkin n. 3 viikkoa sitten hän sanoi ettei enää voi olla minun kanssa ja muutti takaisin vanhempiensa luokse. Tapahtuneen jälkeen ollaan puhuttu, ja olen yrittänyt saada häntä takaisin ja ehkä jossain vaiheessa siihen vielä olikin pieni mahdollisuus. Viimeisessä keskustelussa hän kuitenkin teki selväksi ettei enää tulisi takaisin kotiin.
Pari päivää sitten sain tietää että kyseinen nainen on jo kimpassa tämän "työkaverinsa" kanssa. Viimeiset pari viikkoa on ollut täyttä painajaista, ja tuntuu että nyt ainakin alkaa voimat loppua. Huomenna onneks lääkäriin että saa unilääkkeet muut mömmöt että sais edes nukuttua. Syöny en ole 8 päivään, viina on maistunu sitäkin paremmin. Vähän pelottaa että näinköhän tästä enää hengissä selviää.
Muutettiin yhteiseen asuntoon kesällä, ja kaikki tuntui aivan mahtavalta, mikään ei voisi tätä tuhota. No, kuitenkin n. 3 viikkoa sitten hän sanoi ettei enää voi olla minun kanssa ja muutti takaisin vanhempiensa luokse. Tapahtuneen jälkeen ollaan puhuttu, ja olen yrittänyt saada häntä takaisin ja ehkä jossain vaiheessa siihen vielä olikin pieni mahdollisuus. Viimeisessä keskustelussa hän kuitenkin teki selväksi ettei enää tulisi takaisin kotiin.
Pari päivää sitten sain tietää että kyseinen nainen on jo kimpassa tämän "työkaverinsa" kanssa. Viimeiset pari viikkoa on ollut täyttä painajaista, ja tuntuu että nyt ainakin alkaa voimat loppua. Huomenna onneks lääkäriin että saa unilääkkeet muut mömmöt että sais edes nukuttua. Syöny en ole 8 päivään, viina on maistunu sitäkin paremmin. Vähän pelottaa että näinköhän tästä enää hengissä selviää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi,
Kuuden kuukauden kuluttua oot taas omilla jaloillasi ja tää ihminen tuntuu vaan pahalta unelta. Nyt vaan sun pitää rutistaa siihen saakka, tyyli on vapaa mutta pakollinen. Voin kokemuksesta kertoa että jokainen edessä oleva sekunti on tunti, jokainen takana oleva tunti sekunti. Mutta se helpottaa, ja muista että meitä on ollut, on ja tulee olemaan paljon.
Ei kannata ottaa viinaa, se helpottaa vain hetkellisesti.. Iteltä lähti nainen toisen matkaan 2 vuotta sitten ja ei mennyt aikaakaan kun huomasin olevani aa-kerhossa ja katkasussa! Älä tee samaa virhettä, kyllä se siitä helpottaa..
ajattelen!!! Mulla on yks kaveri just samassa tilanteesa, ja tosi pahalta tuntuu kattoo vierestä.
Ja muuten kyllä se uni sieltä tulee, ku tarpeeks väsyttää, ÄLÄ TURVAUDU LÄÄKKEISIIN!!! Varsinki viinapäissään tulee kaikkee tyhmää mieleen...
Zemppistä, kyllä elämä voittaa!
Ja naisia on maailma täynnä ;)
Yks nainen
Hei, jossain vaiheessa aika parantaa haavat, ei kaikki naiset ole sellaisia. Itsellä kävi niin, että monen vuoden ,kipeän eron jälkeen uskaltauduin seurustelemaan ja pari kuukautta meni ihan kivasti suunniteltiin uusperheen yhdistämistä ym. ja kuinka ollakaan, viime perjantaina halattiin ja kaikkea ja sovittiin että lauantai vietetään yhdessä, sunnuntaihin asti kun molemmat sai lapset hoitoon, niin sain lauan.viestin, aikalisä, ihmettilin sitä ja menin katsomaan mikä sillä on, niin se olikin just sängyssä toisen naisen kanssa, vaikka olisi ollut helppoa pistää vain viesti, vaikka et uusi kehissä ei tavata enää, mutta piti loukata näin pahasti, tiesi että tulisin koska mulla oli avaimet sen kotiin.En lannistu vie aikaa vaan nuolla haavat ja toivoa uudesta paremmasta, yritä sinäkin, voimia sulle paljon.