olen siis hakenut au pairiksi ja tammikuussa olisi tarkoitus lähteä kauas pois vuodeksi.
Yhtäkkiä ihan puskista on tullut kamala tunne siitä, että teen virheen lähtiessäni. Olen odotellut josko tunne menisi ohi, mutta ei.. kun vain ajattelenkin lähtöä niin alkaa ahdistaa. En todella tiedä mitä teen? Perhe odottelee minua siellä ja kaikki on valmista, tuntuu kamalan suurelta hommalta ruveta perumaan kaikki. Toisaalta jos lähden sinne enkä viihdykään niin sittenhän siitä vasta kuluja koituu..
Eikä tilannetta helpota, että tapasin syksyllä ihanan miehen, joka jäisi tänne Suomeen tietysti. Pelkään, että vuosi menisi ikävöidessä.
Onko kellään kokemuksia tällaisesta?
Yhtäkkiä ihan puskista on tullut kamala tunne siitä, että teen virheen lähtiessäni. Olen odotellut josko tunne menisi ohi, mutta ei.. kun vain ajattelenkin lähtöä niin alkaa ahdistaa. En todella tiedä mitä teen? Perhe odottelee minua siellä ja kaikki on valmista, tuntuu kamalan suurelta hommalta ruveta perumaan kaikki. Toisaalta jos lähden sinne enkä viihdykään niin sittenhän siitä vasta kuluja koituu..
Eikä tilannetta helpota, että tapasin syksyllä ihanan miehen, joka jäisi tänne Suomeen tietysti. Pelkään, että vuosi menisi ikävöidessä.
Onko kellään kokemuksia tällaisesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Peruuta lähtösi ajoissa, jos todella tuntuu, että jäät kaipaamaan miesystävääsi. Varmaan kaikilla on "perhosia mahassa" ennen lähtöä. Se on normaalia, ja enemmänkin olisi outoa, jos ei yhtään jännittäisi.
Meille tuli tänä syksynä au pair, joka palasi Suomeen vain kahden päivän päästä. Kuluja tuli kummallekin taholle runsaasti. Oli erittäin ikävä tilanne molemmin puolin. Kyseinen tyttö oli myös pohtinut tilannetta jo Suomessa, muttei uskaltanut sanoa meille mitään. Ajattele asiaa hieman myös perheen kannalta. Esimerkiksi me jäimme ilman iltapäivähoitajaa koulunaloituspäivänä. Jouduin siis ottamaan heti alkuun pari viikkoa lomaa asioiden järjestelyä varten. Tämä tarkoittaa, että minulla ensi vuonna vähemmän kesälomaa, mikä puolestaan tarkoittaa, että lastenhoito hankaloituu entisestään. Juttele kaikille avoimesti asiasta, niin miesystävällesi, vanhemmillesi kuin perheellekin. Tsemppiä!
mulla on ollu kummallakin kerralla samanlaisia ajatuksia. olen siis ollut kerran aikaisemmin aupairina ja olen nytkin.. ensimmaisella kerralla tietenkin jannitti enemman. toisella kerralla kun tein oikeastaan paatoksen noin vaan yhtakkia kun ajattelin ettei ole "muutakaan" tekemista suomessa niin miksi en lahtisi ulkomaille.
perhe loytyi helposti aupairworldin kautta ja vasta myohemmin aloin miettia kun kaikki alkoi olla vakavempaa eli siis liput piti ostaa jne, ajattelin etta mita oon oikeen tekemassa. haluanko sita taas tosissaa.. muistelin kaikkea sita millasia kokemuksia se voisi tuoda mukanaa, vaikka maa olikin ihan eri, kulttuurista puhumattakaan.
no olin ostanut liput ja eparoin vielakin valilla vaikka olin lahdossa kuitenkin. mutta puhuin siita aaneen kotona. ja toitotin itselleni etta mita muutakaan tekisin, haluan silti ulkomaille. ja toisaalta tuntui etta katuisin varmasti myohemmin jos peruisin koko homman. sitten helpotti paljon myos se tieto etta olen vain 3 kk aluksi. siis niin oli perheen kanssa sovittu.
mutta heti kun tanne tulin paatin olla taalla pitkalle kevaaseen ainakin... ellen kesan yli.. nama ensimmaiset 2 kk on ollu elamani hienoimpia kuukausia ja mietin vain valilla etta enta jos olisin paattanyt jaada kotiin... en tietaisi tasta hyvasta mitaan!! tietysti on normaalia ikavoidakin valilla... ja jos tosissaan tuntuu silta ettet voi selvita ulkomailla ilman miesystavaasi niin ei kannata lahtea. mutta, mieti tarkkaan.. kuin kauan olet haaveillut aupairiksi lahtemisesta, voihan miesystavasi vierailla luonasi? ja puhu eparoimisesta paljon perheesi, miesystavasi, kaikkien laheisten kanssa...
toivottavasti osaat tehda paatoksen mahdollisimman "helposti", mutta kehotan kuitenkin sua punnitsemaan eri asioiden valilla.. se olisi kuitenki elamassasi lyhyt aika mutta todellakin rikas ja ikimuistoisin varmasti! millaisen sopimuksen olet tehnyt..? voisitko lahtea esim 3 kk vain aluksi ja katsoa sitten eteenpain uudestaan..? minusta ainakin oli helpompi aloittaa niin etta voin lahtea heti jos silta tuntuu... mutta kertaakaan ei ole kaynyt mielessani ettenko tulisi takaisin joulun jalkeen.. vaikka joulua odotankin ja sita etta naen perheen ja ystavat ja etta saan muutenkin olla suomessa, tehda tuttuja asioita jne.;) mutta kun sita on sitten aikaa tehda vaikka koko loppuelama.........
kesällä oikeastaan keksin haluavani au pairiksi. Hämmästytin kaikki läheiset, sillä en ole koskaan ollut kiinnostunut ulkomaille lähtemisestä. Tämä tuntui silloin hyvältä idealta.
Minulla on tosiaan sama tilanne sen suhteen, että noin muuten en tiedä mitä teen Suomessa jos poikakaveria ei lasketa. Opinnoissa on menossa välivuosi, töitä voisin tietysti jatkaa..
Minun kohdallani on kyse vuodesta, lyhyempi aika ei onnistu.. Menen tosiaan järjestön kautta, että kesken vuoden pois lähteminen tulee kalliiksi kaikille (takuusumma, lentoliput jne).
En tiedä, en tiedä.. Ja päätös pitäisi tehdä pikaisesti perhettä ajatellen, että he ehtivät hankkia uuden au pairin. Tuntuu vain niin typerältä jos joudun perumaan kaiken, omahan on elämäni, mutta myöntäisin sitten kaikille ettei minulla ollut rohkeutta (niin kuin kaikki jo epäilivätkin). Mutta toisaalta miksi kiusata itseäni. Lähtisin varmasti jos kyse olisi tosiaan esim kolmesta kuukaudesta. Vuosi tässä muuttuneessa elämäntilanteessa tuntuu niin pitkältä.
Voisinhan tietysti alkaa hakemaan perhettä Euroopasta vaikka ensi kesän ajaksi ns. kesäaupair.
Ihan normaalia on miettiä ja välillä kauhistua siitä lähdöstä. Minä sain viime syksynä idean pitää lukion jälkeen välivuoden ja lähteä aupairiksi, lokakuun lopulla laitoin ilmoituksen nettiin ja joulukuussa löytyi sopiva perhe, jonka luona kävin vielä helmikuussa tutustumassa. Tämän vuoden heinäkuussa lähdin ja vuoden olen. Kotiin jäi kihlattu.
Punnitsin asioita pitkään, keskustelin ihmisten kanssa ja tulin siihen tulokseen, että kadun, jos en lähde. Olen 4 kuukautta ulkomailla asunut ja tästä on tullut toinen kotini ja "kolmas" perheeni. Omaa perhettä on toki ikävä ja vielä enemmän meidän pientä kahden hengen perhettämme vielä enemmän. Ikävän olen oppinut pistämään sivuun, joten enää se ei millään tavalla häiritse. Luulen, että tuo tunteesi on vain jännitystä, joka purkautuu "negatiivisella" tavalla ahdistuksena. Et voi tietää viihtyväsi, muttet voi tietää varmaksi ylitsepääsemätöntä koti-ikävääkään. Anna asialle mahdollisuus. Tsemppiä!
ela itsellesi, ala muille!
mieti paljon plussia ja miinuksia. jos ainut miinus lahdossasi on poikaystavasi, mieti onko se liikaa kaikille plussille! jos poikaystavasi todella rakastaa sinua, han kylla kannustaa sinua toteuttamaan unelmasi ja odottaa kotona.
tietenkin jos tunnet jo nyt karsivasi peru heti koko homma!
toivon etta lahtisit... yrittaisit. koska jotenkin en usko siihen etta menisit myohemmin enaa kesaaupairiksiakaan. ikavoiminen on normaalia ja ei-ikavoiminen epanormaalia joten on hyva etta tiedat jo etukateen etta tulisi olemaa sellaisiakin paivia joilloin ikavoi kovasti... mutta olen aika varma etta yksikaan aupairi joka on ollut alusta loppuun sovitun ajan ei ole katunut paatostaan ikina.
on vain niin kovin vaikea tietää mitä päättää, että kumpi on oikea vaihtoehto. haluaisin olla satavarma, että pysyn siellä sen vuoden jos lähden. ja nyt tuntuu siltä etten siihen kykene, saas nähdä. annan itselleni vielä vähän aikaa miettiä.
on tullut paljon muitakin asioita, joita en ole ajatellut loppuun saakka kun hain au pairiksi. ne asiat tuntuivat silloin siltä, että kyllä ne kestää. nyt taas kaikki pienetkin asiat tuntuu kamalilta.. tai ehkä haen kaikesta vain syytä olla lähtemättä.
kamalaa tilitystä :) kiitos kaikille vastauksista, vetäydyn tästä ajattelemaan asioita vähän lisää.
Heipsan!Sain tiedon perheeltä, että ovat valinneet minut aupairiksi kesäkuussa.Elokuun puolessa välissä tulin tänne.Oma järkeni ja muut ihmiset toitottivat, että sitten et suomesta ketään miehen körilästä ota ennen lähtöä. Olihan sitä kesällä tietysti tapauksia, mutta ihanasti pahin tapahtui, kun viikkoa ennen lähtöäni tapasin ihanan "elämänmieheni".Vietimme tiiviisti aikaa yhdessä viikon ajan, hän oli vielä järkytteneempi lähdöstäni kuin itse.Mutta kumpikaan meistä ei halunnut että peruisin lähtöni, sillä tämä oli elämäni tilaisuus. Päätimme pitää yhteyttä ja katsoa miltä tuntuu, ja nyt hän on kerran täällä luonani käynyt.Nykyään on onneksi meset ja skypet, mahdollisuus pitää tiiviimpää yhteyttä kuin ennenvanhaan.Meillä on suhde vain syventynyt.Olemme keskustelleet, että jos tulee halu deittailla muita, siitä voi toiselle sanoa, mutta sydän sanoo molemmilla ilmeisesti toista, ei halua muiden kanssa olla.Virallisesti emme seurustele, mutta yhteenkuuluvuuden tunne on syvä.Olen itsekin miettinyt, että millaista olisi pyöritellä täällä miehiä, että jätänkö nyt jotain väliin..ja että mitä jos ensi kesänä kotiin palattuani, meistä ei tulekaan mitään, olenko missannut miesrintaman täällä. No, never know, tämä mies tuntuu kuitenkin niin uskomattomalta.
Itsella oli lahes sama tilanne, ja lahdin. Ahdistus on ollut valilla tosi pahaa, mutta nyt parin kuukauden jalkeen alkaa jo elama hymyilla :)
Sita ei tieda, miten sinulle ja poikaystavallesi kay. Monet parit kestavatkin au pair-vuoden, joten ei se mikaan "tappotuomio" ole. Ja riippuu tietysti ihan ihmisesta, jattaako sitten lahtematta sen suhteen takia vai ei... Mutta ennen kaikkea, tama on SUN elama. Suhde voi kaatua myohemminkin, muihinkin asioihin kuin au pair-vuoteen. Kaduttaisiko sitten, ettet lahtenyt? No, sita ei voi tietysti tietaa, mutta kannattaako ottaa sita riskia ;)
Itse ajattelin niin, etta olen nuori, nyt on mun paras ellei ainut tilaisuus lahtea nain ulkomaille ennen kuin asiaa on sotkemassa viela vakavammat sitoutumiset, vuokrasopimukset, opiskelut, mitka vaan - ja olihan tama ollut vuosien unelma. Ja nyt tiedan, etta tein oikean ratkaisun, en missaan nimessa kadu paatosta lahtea.
Mutta paatostasi ei voi tehda kukaan muu kuin sina itse. Omasta vinkkelista ehka kehottaisin tarttumaan harkaa sarvista, laittamaan vahan pilketta silmakulmaan, lahtemaan, ja katsomaan, mita elama tuo tullessaan. Siita se au pair-vuoden kasvaminen jo alkaa.
Minusta kirjoituksiesi perusteella olisi varmaan parempi ettet lähtisi. Taidat olla lähdössä jenkkeihin?? Voithan aina lähteä eurooppaan ja lyhyemmäksi ajaksi. Itse olin 2 kertaa au pairina ja suosittelen kyllä, mutta ehkä lyhyempi aika olisi sinulle parempi jos noin kovasti epäröit ja euroopasta on halvempi tulla kotiin jos et viihdykkään.