Pakko saada purkaa tätä johonkin.
Rakastan poikaystävääni ja hän minua.
Mutta: alkuaikojen ihanuuden ja kunnioituksen tilalle on nyt ilmaantunut paljon ei-niin-ihania luonteenpiirteitä ja epäkunnioittavaa käytöstä.
Hän tuntuu aina ja joka asiassa haluavan olla oikeassa ja tietää muka paremmin kuin minä.
Ja sitten hän ilkeilee minulle kun en tiedäkään tarpeeksi hyvin jotain, mitä minun ammattini puolesta kuulema pitäisi tietää.
Mies ei korjaa jälkiään eikä tiskaa.
Tuntuu että minä olen kaikessa se antava osapuoli ja hän ottava, myös seksissä.
Alkaa todella ahdistaa. Tuntuu että hän vie minulta tilan ja itsetunnon. Tukahduttaa.
Silti hän usein kehuu minua ja sanoo kauniiksi ja tärkeäksi jne.. Silti yhä uudestaan loukkaa.
Välillä myös tuntuu että hän on liiankin hyvä kaveri exänsä kanssa, mutta vain kaveri. Saanko ahdistua siitä?
En usko että toista ihmistä voi muuttaa. Mutta voisinko itse muuttaa suhtautumistani jotenkin? Tiedän että pitäisi keskustella, ennemmin tai myöhemmin, ja mieluummin ennemmin.
Ja pitäisi oppia asettamaan omat rajat paremmin.
Tuntuu ettei suhteestamme voi tulla pitkäaikaista, mutta en ihan vielä tahtoisi päätyä eroon..
Mikä neuvoksi?
Rakastan poikaystävääni ja hän minua.
Mutta: alkuaikojen ihanuuden ja kunnioituksen tilalle on nyt ilmaantunut paljon ei-niin-ihania luonteenpiirteitä ja epäkunnioittavaa käytöstä.
Hän tuntuu aina ja joka asiassa haluavan olla oikeassa ja tietää muka paremmin kuin minä.
Ja sitten hän ilkeilee minulle kun en tiedäkään tarpeeksi hyvin jotain, mitä minun ammattini puolesta kuulema pitäisi tietää.
Mies ei korjaa jälkiään eikä tiskaa.
Tuntuu että minä olen kaikessa se antava osapuoli ja hän ottava, myös seksissä.
Alkaa todella ahdistaa. Tuntuu että hän vie minulta tilan ja itsetunnon. Tukahduttaa.
Silti hän usein kehuu minua ja sanoo kauniiksi ja tärkeäksi jne.. Silti yhä uudestaan loukkaa.
Välillä myös tuntuu että hän on liiankin hyvä kaveri exänsä kanssa, mutta vain kaveri. Saanko ahdistua siitä?
En usko että toista ihmistä voi muuttaa. Mutta voisinko itse muuttaa suhtautumistani jotenkin? Tiedän että pitäisi keskustella, ennemmin tai myöhemmin, ja mieluummin ennemmin.
Ja pitäisi oppia asettamaan omat rajat paremmin.
Tuntuu ettei suhteestamme voi tulla pitkäaikaista, mutta en ihan vielä tahtoisi päätyä eroon..
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa kokeilla keskustelua asioista ja kerrot hänelle miltä sinusta tuntuu kun hän käyttäytyy tuolla tavalla.
Itsekin haluan aina olla oikeassa mutta en minä puolusta kantaani hirveällä tarmolla.Yleensä kinaan asiasta vaikka tiedän että vaimoni on oikeassa ja teen sitä ihan kiusallani.Tämä on siis sellaista huumorilla höystettyä leikkimistä eikä mitään vakavaa.
Sinun kirjoituksestasi sain sellaisen kuvan että puolisosi kohtelee sinua ilkeämielisesti.On myös muistettava että parisuhde ei ole sellainen jossa toinen joutuu aina antamaan eikä saa ikinä mitään takaisin.
Hei Alkuperäinen, kuulostaa samalta kuin minunkin avomieheni: hän on siis mies! Normaali, hieman epävarma itsestään ja samalla pitää sinusta yli kaiken. Haluaa välissä kiusoitella, ym. Tosin, se VOI loukata välillä!!! Siitä kannattaa kertoa, ettei se sovi. Sillä vielä vanhemmallakin iällä, naiset tätä maailmaa pyörittää, ja miesten tapoja joutuu oikomaan ja koulimaan.Rohkaisuterkuin, Nainen, 38 avosuhteessa samanlaisen "Wagnerin" kanssa kuin Sinäkin!
tuo on kuule joka suhteessa esiin tuleva asia.
tuntuu olevan oikeassa. no ehkä hän on?
älä sinäkään. kyllä se jossain vaiheessa rupeaa mieli siivoomaan. ihan yhdessä.
no ota?
väni väni.. sitä se on kuule ihmissuhde. kukaan ei ole täydellinen. et sinäkään.
et voi muuttaa toista ihmistä haluamaksesi. et mitenkään. jos edes yrität. on suhteesi tuhoon tuomittu. keskustelu on hyvästä.
puhu asiasta hänen kanssaan. älä luovuta!
hellyys ja kauniit sanat vähenee ja kuukahtaa ennen kuin ollaan edes naimisiin asti päästy. tuntuu, että seksistä tulee väline, jolla sitä saisi vastineeksi.
alkanut vastailemaan, että "ei kiinnosta" tai "en jaksa kuunnella" vaikka minulla olisi tärkeääkin asiaa. päivä/ilta siinä on sitten pilalla. ei naiset tuollaisen letkautuksen jälkeen ole kuin mitään ei olisi ikinä sanottu, minä ainakaan.
ei kestä vastaansanomista, ei ole kuunaan kestänyt. ei myönnä virheitään ihan perus-hyveissäkään, ei ennenkuin saa minut itkemään.
ei sitä tuollaisten törmäysten jälkeen pysty näkemään tulevaisuutta yhdessä, vaikka molemmat haluttaisiin. sitten sitä pyörittelee mielessään, että olisikohan jossain joku itselle sopivampi ihminen vai muuttuuko AINA parisuhde näin vaikeaksi. yksinkään ei ole hyvä olla.
onneksi kuitenkin "joka toinen päivä" menee ilman myrskyjä ja ollaan umpi-rakastuneita jolloin murheet taas unohtuu. mutta onhan se kuluttavaa tällainen tunteiden vuoristorata.
voimia sinulle! pitää muistaa, et maailmassa on paljon naisia joita alistetaan ja käytetään oikeasti hyväksi parisuhteessa, jonka kuuluisi olla vaikeuksien pakopaikka. siihen nähden ainakin meillä on mahtavat miehet. ja pitää yrittää itse rakentaa jos toinen ei siihen pysty. onpahan ainakin jompi kumpi silloin yrittänyt tehdä töitä parisuhteen, tärkeän asian eteen.
Selvästi yrität asettaa itsesi poikaystäväsi yläpuolelle. Tämähän on selvää jo sen perusteella, miten hän muka tuntuu olevan joka asiassa oikeassa ja tietää asiat paremmin kuin sinä. Eli pitäisikö sinun olla koko ajan oikeassa ja määrätä kaapin paikka?!
Etkö siis hyväksy poikaystävääsi sellaisena kuin hän todella on? Jos et hyväksy, niin mikset jätä häntä? Tosin sekin vaikuttaisi ehkä hieman raukkamaiselta, jos hän todella pitää sinusta huolta ja välittää sinusta.
Sen verran on kokemusta parisuhteista, että ikävä sanoa tämä sulle. Jos et muuta asennettasi, niin en voi nähdä suhteellenne jatkoa. Entä miten seksielämänne? Tekeekö mies koskaan sulle juttuja vai teetkö sinä ainoastaan hänelle? Itse esim tykkään siitä, että sängyssä mies tietää mitä on tekemässä. Häiritseekö tämä sinua?!
Ilmeisesti olet myös aavistuksen mustasukkainen hänen exästään? Onko exä kauniinpi kuin sinä vai miksi koet hänet uhaksi? Jos he ovat vain kavereita, kuten itsekin sanoit, niin kai hänellä saa olla myös kavereita? Ei toimiva parisuhde tarkoita sitä, etteikö kummallakaan saisi olla omia ystäviä.
Tsemppiä sulle!