Ikäistään nuoremman näköinen

sitä sun tätä, ei niitä kukaan ota todesta ...

minkä ikäiseltä näyttää, aamuisin (varsinkin baari-illan jälkeen) tuntuu olo tosi vanhalta ja peiliin ei enää tässä iässä uskalla heti vilkaista. =D
Ja se että miehet iskumielessä arvailee 10v nuoremmaksi... uskoo ken tahtoo, mutta kyllä se joskus piristää mieltä, ei pieni flirtti ole pahasta. (oikea ikä 46)

Minua on 13-vuotiaasta asti luultu kolme - viisi vuotta vanhemmaksi. Nykyään olen 21v., ja viimeksi noin viikko sitten eräs henkilö kysyi ikääni. Kerrottuani sen, hän oli vähän hämmästyneen näköinen ja sanoi luullensa minua 25-vuotiaaksi. Silloin joskus 13-16-vuotiaana asia häiritsi minua kovasti, muttei enää nykyään juurikaan (paitsi silloin, kun itseäni selvästi 5-10 vuotta vanhempi henkilö, viimeksi lääkäri, teitittelee minua.

Ikäkysymyksiin liittyy juuri myös tuo uskottavuusongelma: jos on oikeasti vanhempi kuin miltä muidenkin silmissä näyttää, niin ei sekään hyvältä tunnu. Pääntaputus ja "niin niin tyttöseni" (kuvaannollisesti sanottuna siis) ärsyttää suunnattomasti. Sanoo entinen pikkutyttö, nyt onneksi? rypistymässä. Ikä oli melkein 37, alkaa näyttää jo 35:selta omasta mielestään.

Heh heh :D (otsikolleni hekotan)

Eli 22 olen. Kun katsoo muutaman vuoden takaisia kuvia, niin kyllä siinä kieltämättä jotain eroa on eli nyt piirteet jonkun verran aikuismaisemmat.

Viime vuonna olin aina vaan tyytyväinen, kun kysyttiin papereita. Olisikohan tänä vuonnakin kysytty kerran (kun ostin miehelle olutta, sattuneista syistä kun omat siideri puhumattakaan tupakkaostoksista ovat jääneet) Papereita kysyttäessä mietin että jes, kunpa kysyivät vielä 30veenäkin :D ..toki se ikä alkaa näkyä mutta hauskaahan se on jos näyttää ennemmin nuoremmalta kuin vanhemmalta.

Pukeutuminen vaikuttaa myös. Jos menee alkoon jakkupuku päällä papereita tuskin kysytään, mutta jos on rock-henkisen näköinen (mulle siinä riittää ne tummat vaatteet, vaikkakin ihan tavalliset) ne saa melko varmasti näyttää.

Eli näytän sekä ikäiseltäni että nuoremmaltakin. Riippuu tilanteesta ja katsojasta.

Ikää on 35 ja useiden ihmisten (miehiä ja naisia) arvion mukaan

Kiitos vastauksista. Niinpä vaan näyttää täälläkin olevan enemmmmistö niitä ikäistään nuoremman näköisiä:)

Parista asiasta pitää kyllä palauttaa maan pinnalle:

Ensinnäkin jos alkoa ostaessa tai baariin mennessä joskus kysytään papereita, niin ei se tarkoita että ihmiset keskimäärin arvioisivat niin nuoreksi. Jollain myyjällä tai pokella vaan on tiukempi linja eikä jätä mitään arvailun varaan. Ja jos joku arvioi iän väärin toiseen suuntaan, niin eipä sitä saa itse koskaan tietää, koska ei ainakaan täälläpäin esim. baareissa ole mitään yläikärajaa. (Korkeintaan ovella neuvotaan ystävällisesti menemään johonkin muualle:) Minuakin on 28:na pyydetty lähikaupassa olutta ostaessa näyttämään paperit, enkä varmasti suurimman osan mielestä silti miltään teiniltä näyttänyt.

Toiseksi miehet naisen ikää arvatessaan eivät koskaan ole rehellisiä. Naisethan rakastavat kauniita valheita ja ihan pelkästä kohteliaisuudesta sanotaan naiselle tämän olevan nuoremman näköinen kuin onkaan. En sitten tiedä miten naiset keskenään toistensa ulkonäköä ja ikää ruotivat.

Kolmanneksi peiliinkään ei voi luottaa, koska omaa pärstäänsä tulee nähtyä jatkuvasti eikä sitä pysty arvioimaan objektiivisesti ulkopuolisen silmin.

Olen 21v. Minulta kysytään aina paperit kun käyn baarissa ja alkossa ja neuvolassa vanhat tädit kauhistelivat kuinka nuorena lapsia hankin. Olin 20v kun tulin raskaaksi.
Minua veikataan yleensä 15veeksi. Tuntuu välillä todella kurjalta, kun ei oteta tosissaan "noin nuori varmaan joku 15v"!
Noh.. Vanhempana olen varmaan onnellinen, jos nuoremmaksi luulevat kuin olen.

nuorena n yli kakskymppisenä tuli ovi-kaupustelija jotain myymään, ja kyseli että onko äiti kotona?

Kerroin sitten että olen tämän perheen "äiti"

toisaalla, kerran kirpputorilta kun meinasin ostaa turvaistuimen nuorimmaiselleni, niin myyjä sanoi että: Minähän en trokarille myy.

Komensin sitten lapseni riviin, (eiväthän he kaukana juoksennelleet) Myyjä oli silmin nähden järkyttynyt.

Joskus nuorena olimme myöskin menossa leirintä-alueelle juhannuksena, ja kyselin juhannuspaketin hintaa, ja sitä minkä ikäisestä se menee. Myyjä sanoi että kyllä (olet) olen niin vanha että sinusta se menee.

Kysyin hiljaa siltä että entäs noi lapset tuolla autossa? hetken toivuttuaan se pyysi anteeksi.

Nykyisin jo yli 4-kymppisenä siitä ei suoranaista elämää rasittavaa haittaa ole, vaikka työskentelen miesvaltaisella alalla johto-tehtävissä...
(ei ole tytötelty, eikä pantu halvalla.)

että näyttäisi nuoremmalta kuin on. Mutta miltä itsestä tuntuu... Joskus sitä tuntee näyttävänsä ihan eri ikäiseltä suuntaan tai toiseen, riippuu mielialasta. on tuo ulkonäkö niin muutettavissa, vaatteilla, tms.
Ajatuksissani olen aina hieman vanhempi kuin todellisuudessa, tiedä häntä vaikka se heijastuisi ulkonäköönkin? Varmaan ensimmäistä kerta tällä palstalla ihmetellään että naiset näyttää nuoremmilta, kun lähinnä täällä poditaan vain sitä, että 30-kymppinen on jo ikäloppu ja rupsahtanut.

Ruumiinrakenne vaikuttaa naisen nuorekkuuteen tässä maassa älyttömästi. Suurin osa naisista levähtää jo melko varhain, joten laihuus/sirous yhdistetään alitajuisesti nuoruuteen. Sirokroppainen 30-vuotias näyttää näinollen huomattavasti nuoremmalta kuin tyypillisesti keskivartalolihavoitunut 30-vuotias nainen.

Vastaavasti lihava nuori näyttää usein ikäistään vanhemmalta. 13-vuotiaskin voi mennä jopa aikuisesta, jos ruumiinrakenne on hyvin kookas.

Mitä tästä opimme? Kilojen määrä on suoraan verrannollinen kropastasi loistavien vuosien määrään.

Kyllä miehiinkin pätee tietysti osaksi sama, mutta miehillä ikä paistaa enemmän kasvoista ja hiusten määrästä kuin kropasta. Kuitenkin myös mies voi "vähentää" vuosiaan selvästi, kun hankkiutuu liikakiloista eroon, etenkin kun muistetaan, että liikakilot näkyvät usein myös kasvoissa.

Kansakunnan lihavoitumisesta on siis se "hyöty", että me terveydestä huolta pitävät saamme tavallaan etulyöntiaseman muihin verrattuna, ja näytämme nuorekkailta suhteessa valtaväestöön. Jos kaikki olisivat hoikkia, ei etulyöntiasemaa olisi, vaan jokainen näyttäisi suurin piirtein ikäiseltään. =)

tulee sitä..vanhemmalta näyttää!

Muistan, että parikymppisenä minua aina luultiin vanhemmaksi. Muistan kuitenkin myös kaksi ilon päivää kun joku poke kysyi papereita, olin tuolloin 28 ja kerran eräs tyttö pyysi näyttämään papereita ostaessani tupakkaa, olin täyttänyt 30 tuolloin..

Nyt onnellinen 34v ja suupielessä ja silmäkulmissa on ne omat juonteensa, kai niitä voisi kutsua rypyn aluiksi..Luulisin, että näytän ikäiseltäni..

vaatteet tietysti vaikuttaa paljon, ja muutenkin elämänasenne, siihen miltä näyttää ja minkä ikäiseltä...hyvää ystävääni puolitutut ja tuntemattomat luulevat aina nelikymppiseksi..hän täytti kesällä 51.

Joku näissä vastauksissa kirjoittikin liikunnan tärkeydestä, kuntoilu ja itsestään huolehtiminen on tosiaan tärkeää, myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Olen 20v ja näytän 16-vuotiaalta kun puen päälleni rennohkot vaatteet, enkä meikkaa taikka laita hiuksia.

Baariin tai muualle laittauduttua ja puettua olenkin sitten noin ikäiseni tai vanhemman näköinen. Jostain syystä kyselemme aina kavereiden kanssa miehiltä, minkä ikäisiksi he meitä arvelevat ja silloin minun ikäni menee yleensä yläkanttiin, 22 tai 23 - kerran jopa joku sanoi että 26 :D :D No ei se mitään, tykkäänkin vanhemmista miehistä, niin hyvä jos on mieleen!

Täytän kohta 30 ja vielä kaikki tytöttelee. Sitten kun tulee puhetta iästä ovat äimänkäkenä, että voinko todella täyttää jo 30. Yleensä luullaan noin 20-25 vuotiaaksi, reilu puoli vuotta sitten kysyttiin paperit 18-v. ikäraja baariinkin. :D Ikää ovat ihmetelleet niin samanikäiset miehet, kuin sekä vanhemmat ja nuoremmatkin naiset.

Ensi kerralla sanon kuten ryppymainoksessa, "kyllä, se on ikäni, minulla ei vaan ole ryppyjä jotka paljastaisivat sen" ;)

No, jaa. Nuorempana (olen nyt 28) olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta. Ei mitenkään erityisen hyvällä tavalla, sillä en ole koskaan ollut kaunotar. Satun vaan olemaan sirorakenteinen, ääneni kuulostaa nuorelta ja taidan antaa itsestäni jollain tavalla epävarman ja hauraan vaikutelman. Minua on aina luultu nuoremmaksi, ujoksi pikkutytöksi, ja 18-vuotiaanakin minua luultiin 14-vuotiaaksi, mikä oli silloin olevinaan loukkaavaa. Jos pukeuduin asiallisesti, näytin jotenkin naurettavalta, kuin leikkisin äitini vaatekaapilla. Jos pukeuduin seksikkäästi, näytin lähinnä groteskilta. Niin se vaan oli. Hupparipukeutuminen ja lievä akne korostivat sellaista mitäänsanomattoman nuoren tytön ulkonäköä.

Vuosi sitten koin paljon surua, ja nyt koen näyttäväni ikäistäni vanhemmalta. En ole oikein varma, mikä sen aiheuttaa, sillä mikään ryppyinen tms. en ole. Tunnen vaan surun ikäännyttäneen minua fyysisesti, mikä tuntuu vähän pelottavaltakin. Ihoni ei tunnu enää raikkaalta ja kimmoisalta, ja kasvoihini suru piirsi väsyneemmän, vanhemman ilmeen. Lienee vain ajan kysymys, kun alan rypistyä, sillä käteni tuntuvat jo erittäin kuivilta ja "mosaiikkimaisilta", vaikka rasvaankin niitä. Nivelet naksuvat, selkä on vähän kumarampi. Hiukset näyttävät elottomilta, ja huomasin muutama päivä sitten päässäni hiuksia, jotka ovat joko todella vaaleita (sekaruskean seassa) tai sitten harmaantuneita.

En usko, että näytän enää kenenkään silmissä itseäni nuoremmalta, tuskin ikäiseltänikään. Tavallaan surettaa, tavallaan en jaksa välittää. Olisin kuitenkin halunnut olla joskus ns. nuoren naisen näköinen, eikä niin, että piti hypätä aran pikkutytön näköisestä vanhan ja väsyneen näköiseksi.

Meillä naisilla on monia apukeinoja näyttää nuoremmalta, joskin jos kaikki näyttävät ikäistään nuoremmalta, eivätkö he näytä silloin ihan ikäiseltään. Olen 50 ikäinen ja saan jatkuvasti kuulla olevani 35 - 40 näköinen. Mutta vain silloin kun olen laittautunut ja pukeutunut nuorekkaasti. Todellisuudessa esim. aamuisin olen ihan itseni ja ikäiseni näköinen, seluliittia löytyy sieltä sun täältä (enemmän kuin nuorilta) ja iho on aikuisen naisen iho, samoin maan vetovoima on päässyt voitolle.

En ymmärrä tätä vouhotusta siitä, että pitäisi näyttää nuoremmalta ja en koe kohteliaisuudeksi tai yli päätään miksikään, jos minua ihastellaan "nuoremman näköisenä". Haluan olla minä ja juuri sen ikäinen ja näköinen kuin olen. Olen mielelläni aikuisen, kypsän naisen näköinen.

että yli 50 vuotiaana ei ole oikeastaan lainkaan ryppyjä, eikä posket roiku, eikä tukka ole yhtään harventunut. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minulle on alettu vihjailemaan, että olen käynyt kasvojen kohotuksessa, vaikka en ole. Lomamatkalla eräs paikallinen mies kysyi minulta, onko minulla peruukki. Kun olin 40 vuotias opettaja 17 vuotiaat poikaoppilaani epäilivät minun käyneen kasvojen kohotuksessa. Mistä lie sellaisenkin ajatuksen keksineet. Omakehuksihan tämä kommentti luokitellaan, ja tiedän, että minun pitäisi ajattaa potkukelkkoja naamani päällä tai muuten vaan yrittää näyttää kuluneemmalta.

Kuten huomaat näistä vastauksista, että lähes jokainen olettaa olevansa nuoremman näköinen mitä oikeasti on... Mitäpä tästä voimme päätellä? No sen, että ihmiset ovat naiveja eivätkä tahdo uskoa todellisuuteen että he ovat sen ikäisiä ja turha sitä peitellä sillä että joku on joskus heittänyt ilmoille kohteliaisuuden tai että on ollut pimeää, eikä ole nähnyt päivänvalossa toista.

Mutta on kiva että porukalla on näin hyvä itsetunto tuon ikäpuolen kanssa, kuhan se ei leviä käsiin vaan eräänä kauniina päivänä ;D

Eräs naislääkäri sanoi minulle kerran, että hänen on vaikea suhtautua minun vaivaani, koska en näytä sen ikäiseltä kuin olen.

Olen kolmekymppinen ja näytän kaksikymppiseltä. 23-vuotiaana minua luultiin vielä kevyesti 16-18-vuotiaaksi. Nuoren näköinen siis. Ja kaikki luulevat nuoremmaksi, miehet ja naiset, eri ikäiset, että ei ole omaa kuvitelmaa eikä vain muutaman mielipide. Aika rasittavaa välillä.

MInä kuulu niihin jolta kysytään aina henkkarit jokapaikassa ja joskus joku mies sanoi kun olin 19 ettei kehtaisi välttämättä kulkea kadulla kanssani koska näytän 16 vuotiaalta :D. Mies oli 26 v. Nyt olen 21 ja luullaan aina nuoremmaksi (yleensä 18 vuotiaaksi) ja ihmetellään sitä.

Nyt olen onneksi alkanut pääsemään jo "kolmekymppisten kerhoon" iästä puhuttaessa. Vielä vuosikin sitten minua puhuteltiin parikymppisenä. Välillä se raivostutti, välillä lämmitti sydäntä. Riippuu puhujasta ja äänen sävystä.

Papereita kysyttiin viimeksi joulukuussa. Siinä häkellyin ja niin häkeltyi portsarikin ajokortin nähtyään.

Oikeasti 46v. Meikkattuna oletetaan nuoremmaksi. Luonnontilaisena olen ikäiseni näköinen. "Luulin kymmenen vuotta nuoremmaksi!" todetaan isku- tai imartelumielessä. Lääkäreiden olen huomannut käyyttävän samaa kommenttia tunnelman keventämiseen.

Kaikki naiset eivät ole kauniita, eikä suurin osa naisista edes ajattele noin. Naisilla on niin kovat kriteerit täyttääkseen kauneusihanteet, että vain kaksi prosenttia naisista pitää itseään kauniina ja vain yksi prosentti pitää itseään seksikkäinä. Tai ainakin noin on jonkun brittitutkimuksen mukaan.

Ja mitä tulee tuohon nuorempana itseään pitämiseen, niin se voi hyvinkin johtua siitä että sukupolvi - pari taaksepäin kun menet ja kuvia katselet, niin eikö vain neli-viisikymppiset ihmiset ole ryppyisiä kuin rusinat. Nykyään kun ainakin naiset hoitavat ihoaan ja syövät hyvin, niin ero on aika selkeä esim. omiin vanhempiin, kun olivat saman ikäisiä, saati isovanhempiin verrattuna.

Mutta ,oman kokemukseni mukaan ne ovat kuitenkin enimmäkseen miehiä jotka elävät siinä harhassa, että olisivat ikäistään selvästi nuorempia.

Mielestäni sillä ei ole niin suurta väliä näyttääko ikäistään nuoremman näköiseltä, tärkeintä on että voi hyvin, on sinut itsensä kanssa, olen 48 vuotias nainen, 165 cm ja painan 55 kg, olen aina ollut hoikka, ja haluan myös pysyä hoikkana, koska se saa minut voimaan hyvin, vaatteet näyttävät hyvältä päällä, kun ei ole vatsamakkaroita jotka pursuavat. Olen kiitollinen, kun kroppa toimii yhtä hyvin kuin nuorena, tunnen itseäni nuoreksi.
Uskoakseni elämäntavat vaikuttavat todellakin paljon siihen, miltä ikäiseltä näyttää, toki minullekin sanotaan, että näytän nuoremmalta, ja tuntuuhan se ihan kivalta, mutta tärkeintä on kuitenkin, että itse voin hyvin itseni kanssa, hyväksyn itseni täysin sellaisena kuin olen. Kun katson itseni peiliin sieltä kastoo elämäniloa täynnä olevaa nainen, jolla on tähtisilmät eikä pahemiin ryppyjä.

Mulla on ikää melkein saman verran kuin tuolla edellisellä vastaajalla. Omasta mielestäni näytän ikäistäni vanhemmalta kun katson omaa naamaa peilistä ja valokuvistakin sen huomaa etten enää mikään ikiteini ole. Aika on tehnyt mun kohdalla tehtävänsä. Sen vanhenemisen huomaa jo siitäkin ettei kukaan mies pahemmin mua enää katsele :). En mä nuorena mikään kaunis ollut ja nyt vanhempana se rumuus on entisestään lisääntynyt. Kerran alle 40v.,laihduttuani, yks saman ikänen tuttava sanoi mulle ettei meidän ikäisten kannata enää vartalonmyötäsiä vaatteita käyttää. Hupaisaa ett just se entinen tuttu on itse laihduttuaan ruvennut suosimaan vartalonmyötäsiä vaatteita ja ikää hällä on jo reilusti yli 40v. Mummuikäseksi nuo nuoremmat naiset ovat mua sanoneet, ehkä olenkin. Mutt syvällä sisimmässä on yhä se nuori joka ihmettelee ett miten se aika meni näin äkkiä ohi ja mitään ei jäänyt elämästä käteen. Te jotka voitte ja jaksatte, iloitkaa elämästä ja nauttikaa siitä.

Sinulla on ruskea kieli.

Ei musta ruskeakieliseks,perseen nuolijaksi ole. Jos olis niin mun asiat olis paremmin, työt jatkuis ja kuuluisin niihin jotka muista puhuu paskaa heidän selän takana ;). Mutt ei mieli ja kieli taivu moiseen joutavuuteen. Ja toisten kusettaminenkaan ja toisista hyötyminen ei kuulu mun periaatteisiin. Nuole sinä kun sulla on siihen hommaan sopiva mieli ja kieli

Olen 24-vuotias ja näytän mielestäni vanhemmalta... varmaan joltain 26-30-vuotiaalta, edellisen yön unista ja laittautumisesta riippuen. Tupakoin 13-vuotiaasta 21-vuotiaaksi, hankala sekaiho on jättänyt naamaan jälkensä, olen ollut hyvin ylipainoinen ja laihtunut sittemmin runsaasti, ja ollut aina huono nukkuja -> tämä kaikki näkyy ihossa. Liikakiloja on edelleen muutama, ja ne varmaan vanhentavat. Minua vanhentaa myös se että olen laiska meikkaaja (monissa tilanteissa ripsari riittää), en seuraa trendejä ja hiusteni suhteen olen konservatiivinen eli mitään kovin "uutta" tai "piristävää" ei pehkostani löydy, perustyylikäs leikkaus ja perusruskea sävy, ei mitään shokeeraavaa. Siitä huolimatta, vaikkei tuolla pohjustuksella siltä kuulostakaan, olen tällä hetkellä ihan sopusuhtainen ja nätti, en vain ehkä ihan ikäiseni näköinen.

Tosin minua on luultu ikäistäni vanhemmaksi siitä lähtien kun sain 11-vuotiaana rinnat, niin olihan tämäkin vaihe odotettavissa että "ikäistäni kypsempi" ei enää olekaan vain positiivista :)

Olen 21-vuotias, mutta minua luullaan lähes aina 16-18 -vuotiaaksi. Ainakin täällä Suomessa.

Viime kesänä taas olin muutaman viikon Tokiossa ja siellä ihmisten yleisin arvaus oli, että olen 25-vuotias. Japanissa tosin ihmiset tuntuivat näyttävän paljon nuoremmilta. Jos yritin arvioida paikallisen ikää, niin yleensä hän oli n. 5 vuotta vanhempi kuin mikä arvaukseni olisi ollut. :D

..on todella jännä huomata, kun kerron jollekin lapsistani ja mainitsen vanhimman iän, niin 99% ihmisistä kysyy seuraavaksi ikääni tai syntymävuottani.. ja ensimmäisen lapsen syntymän aikaisia kuvia kun katsoo, niin ei helkkari uskoisi itsekään, että oli 23 vuotias, kun tuolta viereiseltä yläasteelta löytyy aikuisemman näköisiä poikia kadun varressa tupakalta.

Itse olen 22- vuotias naikkonen ja tosiaan jos liikun ilman meikkiä, niin ihmiset luulevat n. 13-15 wee ikäiseksi. Paperit kysytään aina, jopa silloin kun ostan arpoja...(!!!) Tämä ei aikaisemmin haitannut, mutta nyt yli 20 vuotiaana se alkaa pikkaisen häiritsemään lähinnä koska olen sinkku ja haluaisin itseäni vanhemman kumppanin. Tässä iässä itseään niin paljon nuoremmalta näyttäminen ei ole eduksi, epäilen ovatko minua lähestyvät miehet pedofiileja vai mitä :D:D onneksi meikillä ja vaatetuksella pystyn näyttämään edes melkein täysikäiseltä :D

Mä täytän heinäkuussa 28 eikä tunnu miltään..ihan samalta tuntuu ku täyttäis 15w..

Olen 38-vuotias ja - kaikesta klisheisyydestä ja tämän ketjun kommenteista huolimatta - näytän ikäistäni vähintäänkin 4-5 vuotta nuoremmalta. Vähintään. Jos on tälläytynyt ja baarissa, joissa on aina kirkasta päivänvaloa hämärämpää, minua luullaan kolmikymppiseksi. Yleisimmillään minua luullaan tuolloin 28-33-vuotiaaksi. Paras oli, kun hetki sitten 34-vuotias mies tituleerasi itseään vanhaksi mieheksi ja epäili, ettei kaltaiseni nuorempi nainen voi olla hänestä kiinnostunut.

Tästähän on siis se ongelma, että minua yrittävät houkutella treffeille itseäni reilusti nuoremmat. He haluavat lapsia, ovat vasta aloitelleet työelämää ja elävät muutenkin erilaista elämänvaihetta kuin itse. Lapsia tosin minullakaan ei ole, ja olenkin niiden hankkimiseen jo liian vanha mielestäni (ikä min. pari vuotta tutustumista raskaus --> reilusti yli 40).

Sitten taas huomaan selvästi, miten jotkut itselleni mainiosti sopivat nelikymppiset ajattelevat olevansa minulle liian vanhoja. Että sillä lailla.

Tilanne varmaankin korjaantuu parin vuoden sisään, kun ryppyjä alkaa (ehkä) tulla. Nyt, jos tuijotan peiliin 15 sentin etäisyydeltä tai irvistän, jotain juonteita saa jo näkyviin. Otsassa ei ole mitään.

No, en sinänsä valita. Nykyinen miesystäväni on itseäni vain noin vuoden nuorempi, joten ihan hyvä näin.

Töissä sen sijaan aloitan esittelyn tähän tyyliin "olin firmassa x 12 vuotta ja muutaman vuoden firmassa y ennen kuin tulin tänne", jotta kuulijat varmasti tajuavat olevansa konkarin kanssa tekemisissä.

42 vuotias ja edelleen kysytään paperit tupakkaa/ viiniä ostettaessa. Työyhteisössä tytötellään ja sanotaan "sä oot niin nuori vielä", vaikka myöhemmin selviää, että olen 5-10 v vanhempi kuin nämä tytöttelijät. Olen hieman pyöreä, poltan (12 vuotiaasta asyi), käytän alkoholia, 12 v alkanut meikkaamaan ja edelleen päivittäin. Kasvot pesen suihkusaippualla ja pyyhkäisen halvimmalla kasvovedellä mitä kaipasta löytää. Ei voiteita käytössä ikinä. En ota koskaan aurinkoa enkä käy ulkomailla paahtumassa. Aurinkoa tulee toki normaaliulkoilussa/ uidessa, mutta vältän 12-15 väliä kesällä ulkoilussa.