Seurustelimme melkein 10 vuotta, joista yhdessä asuttiin 5v. Meille tuli ero pari vuotta sitten kun ihastuin toiseen mieheen. Nyt olen olut toisen miehen kanssa tämän pari vuotta ja meillä menee ihan hyvin ja tulevaisuuttakin suunnitellaan. Ongelmana on vaan se, että en voi antaa itselleni anteeksi! En voi unohtaa exääni (vaikka hän asuu tätänykyä Helsingissä) ja sitä että hän oli kaikinpuolin TÄYDELLINEN ihminen... Hän ei koskaan ollut minulle inhottava tai muutenkaan paha, mutta suhteemme vaan jotenkin väljähtyi (aloitimme seurustelun 16-kesäisinä). Joudunko miettimään koko loppuikäni tätä asiaa? Olen jo epätoivoissani miettinyt että jos lähtisin Helsinkiin niin pääsisinkö takaisin exäni luokse... Miksi on niin vaikea päästää irti vaikka tuntuu että ei enää välttämättä rakastakaan? Onko muilla samanlaisia kokemuksia vai olenko hullu?
Auttakoot ken voi
Kuopion Pia
111372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saattaa olla liian myöhäistä, mutta sitähän emme voi tietää, jos päätät jäädä uuteen suhteeseesi.
Aika usein tuntuu käyvän noin, kun siirtyy suoraan vanhasta suhteesta uuteen jonkun toisen kainaloon. Alussa se houkuttaa, eikä sitä uutta voi vastustaa, mutta lopulta kuitenkin huomaakin kaipaavansa sitä vanhaa.
Et kerro mitään uudesta suhteestasi, mutta rivien välistä on luettavissa, ettei se ole kovinkaan tyydyttävä. Onko miehesi ilkeä sinulle? Kohteleeko huonosti? Siinä tapauksessa sinun on lähdettävä suhteesta, sillä se nakertaa sinut muuten rikki. Uudesta suhteesta lähtemisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa paluuta entisen luo. Hyviä miehiä on muitakin.
minne äsken kirjoittamani juttu katosi...
Senhän tässä hulluinta onkin kun nykyinen mies on melkeinpä täydellinen (ystävällinen, kiltti, kohtelias, huomioonottava yms.yms.) ja rakastan häntä. Syyllisyys se on vaan mikä sekoittaa pääni! Työpaikkapsykologi sanoi että kärsin kiltin tytön syndroomasta. Olen aina tehnyt niin kun minun on odotettu tekevän, menestynyt koulussa, saanut hyvän ammatin jne. jne. ja nyt kun tein yhden ns. pahan asian en pääse siitä yli enkä ympäri.
Oletko puhunut uuden miehesi kanssa asiasta ja ajatuksistasi? Kumma kyllä nimittäin, että vaikka tuollaiset keskustelut pelottaa, ne kun voivat satuttaa toista, ne voivatkin yllättäen lähentää puolisoita toisiinsa, kun vihdoin huomaa voivansa olla rehellinen kumppanilleen. Sinuna ottaisin asian esille miehen kanssa - tietysti mahdollisimman hienovaraisesti ja hänen tunteitaan säästellen.
Ei kai liene mitään järkeä siinä, että alkaisit seilata kahden miehen väliä, kun tuntisit huonoa omaatuntoa ensin yhtä, sitten toista kohtaan.
ja nimenomaan hienovaraisesti ja hyvin on ymmärtänytkin... Ymmärtää että 10 vuoden jälkeen on vaikea päästä eroon ja yrittää kyllä tsempata ja piristää... Välillä olenkin ihan OK, mutta sitten alkaa ajatukset taas junnata samaa rataa ja ehkä tällä syyspimeydelläkin on osuutta tähän miinusmerkkiseen mielialaan aina aika ajoin.
Mutta hei, mikä se sun ongelmasi loppujen lopuksi onkaan? Mahdatko edes itse tietää? Sanot, että entisesi on täydellinen, ja että nykyisesikin lähes täydellinen. Rakastatko kumpaakaan tai kumpaakin? Onko sinusta vain kivaa (no joo, provosoin, älä loukkaanu) olla onneton suhteessasi ja kaivata jotakin muutakin? Ensimmäisessä suhteessasi kun ilmeisesti kaipasit nykyistäsi ja nytkyisessä entistäsi... Jossain vaiheessa se lopullinen päätös on tehtävä, et voi olla onnellinen ennen sitä.
On ihan normaalia, että joskus tulee entiset rakkaudet ja ihastukset mieleen.
Ei ole normaalia lähteä hyvästä suhteesta ja toimia noiden ajatusten pohjalta.
Eli kun ajatus tulee, leikittele sillä ja hautaa se.
Keskity siihen mitä sinulla on nyt, tai voi käydä niin, että parin vuoden päästä haikailet nykyistä miestäsi takaisin.
Kukaan ei ole täydellinen, ei yhtään kukaan.
onneton on niin kiva olla!
lohdutuksesta! Kiva, että on joku joka ei pidä hulluna. Tämä on vaan niin kinkkinen juttu ja tunneasiat on aina vaikeita. Täytyy opetella tuo ajatusten hautauksen taito. Kiitos piristävästä viestistäsi!
se on varmaan uudella miehelläs siinä ymmärtämisessä. Voi hetken olla ymmärtäväinen ja kannustava mutta älä liikaa pyydä häntä ymmärtämään. Jos vatvot entistä miestäsi kovin kauan ja taajaan, pistät uuden miehesikin vatvomaan saattaa olla että olet kohta yksin. Minusta on outoa, että vaivaat miestäsi exälläsi.
ei ole niin suuri etteikö siitä pääsisi eroon lemppaamalla stressiä aiheuttavat ihmissuhteet yli laidan ja antamalla sossun hoitaa loput.
En voi auttaa mutta tutulta kuullostaa. Itsekin ihastuin joskus muinoin toiseen mieheen kun elin jo ties miten monennetta vuotta avoliitossa. Se johti sitten suhteeseen ja avomiehen jättämiseen. Sitten kun sen uuden kanssa sai vihdoin olla niin paljon kuin sielu sietää niin ei se ollutkaan niin mukava kuin silloin ihastuksen alussa tuntui. Tajusin vasta silloin että olin etsinyt hänestä sellaista mitä olin avomiehessäni kaivannut. Hänellä ei tosin sitten ollut niitä avomieheni ominaisuuksia joihin olin avomiehessäni aikanani rakastunut. Vain liioiteltuna ne joita avomiehelläni ei ollut.
Aloin miettiä paluuta. Ei siitä enää mitään tullut, mutta tämä näin esimerkkinä sinulle siitä että usein käy juuri niin että kun omassa suhteessa on asioita joihin ei ole tyytyväinen ja törmää niihin ominaisuuksiin jossain toisessa niin tulee usein illuusio että se toinen on juuri se mitä on aina etsinyt. Siksi suoraan toisesta suhteesta toiseen hyppääminen usein epäonnistuu. Plus tietysti sitten se että tuntee syyllisyyttä ja se uusi mies muistuttaa olemassaolollaan siitä miten toimi silloista kumppaniaan kohtaan.
Itselleen voi antaa anteeksi. Se oli minulla tiedossa mutten suonut sitä itselleni. Nyt olen antanut itselleni anteeksi. Toimin väärin ja yritän olla tekemättä sitä uudelleen.
Suosittelen sinullekin sitä että koittaisit antaa itsellesi anteeksi. Ja sitten miettisit että onko nykyinen miehesi sellainen jonka kanssa haluat loppuelämäsi viettää. Vai onko vanhalla miehelläsi jotain jota uudella ei ole. On olemassa sitten vielä muitakin miehiä kuin nämä kaksi. Ja minkä päätöksen sitten teetkin niin onnea sille tielle!