..olla ihmeellisiä.
mitäköhän pitäs ajatella kun 4 vuoden seurustelun jälkeen. ( yli pari vuotta asuttiin yhdessä, vaikka kummallakin oli kyllä omat kämpät-- mahtavaa amk-opiskeluaikaa). ja sitte reilu vuos etäsuhdetta = minä töissä, ja xxx koulussa/töissä, välimatkaa 100-200km)
helvetin hienoo aikaa oli..toi etäsuhdeaikakin.. aina mahtavaa kun nähtiin. välillä enemmän ja välillä vähemmän. joka päivä soiteltiin ja kumpiki rakasti ja tykkäs ja vaikka mitä.
yhteisestä kämpästä haaveiltiin jo ties kuinka kauan.
suhteen aikana ei kummallakaan mitään säätöjä tms. eikä kauheita riitoja. (tosin en nyt enää oo varma xxx:n säädöistä..)
no tän kuun alussa sitte saatiin oma kämppä. xxx sai jatkoa työpaikassaan ja kämppä etittiin siltä suunnalta. no minä sitte etin kanssa töitä samalta suunnalta..eli xxx:n perässä 200 kilsan päähän.
kaikki näytti hyvältä: vihdoin kauheen pitkän odottelun jälkeen saatiin oma kämppä, kummallekkin töitä ja suhde tuntui olevan hyvässä kunnossa. .... puoltoista viikkoo yhteenmuuton jälkeen xxx meni työporukkansa kanssa laivareissulle ja ihastuipa sitte siellä johki työkaveriinsa. xxx:n mukaan se olis ite ollu heti valmis eroon, mutta ihastuksen kohde vähän jarrutteli..heh.
viikko tapahtuneen jälkeen sain tivattua xxx:ltä että mikä on, kun se oli niin omituinen. (tämän yhdessäelon aikana ei muuten juurikaan nähty toisiamme = jompikumpi töissä..)
sinä iltana ku se sitte asiasta kertoi, niin sanoi että haluaa miettiä mitä tahtoo.. yön nukuttuaan sanoi tahtovansa vielä yrittää mun kanssa.. päivä siinä sitte oltiin.. illalla nukkumaanmennes kysyin, että ootko ihan varma asiasta. no sitte se sanoi jo tahtovansa, että muutetaan ainaki joksi aikaa erilleen. ( mahtavaa!)
ei kuulemma enää rakasta mua niinku ennen.. lisäselityksinä tuli vielä että on ollu jo koko kesä vähän "tyhmää" tai jotain semmosta.. ( mä en kyllä käsitä sitä, mutta pitäähän jotain selityksiä kertoo..kai? )
mitäpä sitten muuta, soitin töihin etten oo enää tulossa, nappasin vaatteet kassiin ja lähin meneen.
kyllä on meitsiä kusetettu pahemman kerran, mutta oon vaan ollu niin umpirakastunu..
xxx:kin sanojensa mukaan välittää musta kauheesti ja oon ihana yms. mutta.. olinko sitte liian varma..? että hyvin voi tässä kokeilla jotain toistaki..se kummiski aattelee että otan sen kyllä takas.
eli ei varmaan saa olla liian "ihana" suhteessa. vitusti vaan kaikkea säätöä päälle ainaki kerran kuussa ettei naiset pidä liian varmana.
nyt meillä tais olla asiat ihan liian hyvin.
ja aluks todellakin olin valmis antamaan anteeks ja jatkaan suhdetta, mutta enää en kyllä tiedä.. vituttaa niin paljon toi toiminta. mielenkiinnolla ootan xxx:n soittoa, että mitä se nyt sitte loppujenlopuks tahtoo. kuinkahan kauan se vaan kestää..?
onkohan toi jotain sitoutumiskammoa tms. vai vaan typeryyttä..no ihan sama, vituiks se jo meni.
ei tästä kukaan mitään selvää varmaan saa, mutta saipahan nyt avautua näinkin.
mitäköhän pitäs ajatella kun 4 vuoden seurustelun jälkeen. ( yli pari vuotta asuttiin yhdessä, vaikka kummallakin oli kyllä omat kämpät-- mahtavaa amk-opiskeluaikaa). ja sitte reilu vuos etäsuhdetta = minä töissä, ja xxx koulussa/töissä, välimatkaa 100-200km)
helvetin hienoo aikaa oli..toi etäsuhdeaikakin.. aina mahtavaa kun nähtiin. välillä enemmän ja välillä vähemmän. joka päivä soiteltiin ja kumpiki rakasti ja tykkäs ja vaikka mitä.
yhteisestä kämpästä haaveiltiin jo ties kuinka kauan.
suhteen aikana ei kummallakaan mitään säätöjä tms. eikä kauheita riitoja. (tosin en nyt enää oo varma xxx:n säädöistä..)
no tän kuun alussa sitte saatiin oma kämppä. xxx sai jatkoa työpaikassaan ja kämppä etittiin siltä suunnalta. no minä sitte etin kanssa töitä samalta suunnalta..eli xxx:n perässä 200 kilsan päähän.
kaikki näytti hyvältä: vihdoin kauheen pitkän odottelun jälkeen saatiin oma kämppä, kummallekkin töitä ja suhde tuntui olevan hyvässä kunnossa. .... puoltoista viikkoo yhteenmuuton jälkeen xxx meni työporukkansa kanssa laivareissulle ja ihastuipa sitte siellä johki työkaveriinsa. xxx:n mukaan se olis ite ollu heti valmis eroon, mutta ihastuksen kohde vähän jarrutteli..heh.
viikko tapahtuneen jälkeen sain tivattua xxx:ltä että mikä on, kun se oli niin omituinen. (tämän yhdessäelon aikana ei muuten juurikaan nähty toisiamme = jompikumpi töissä..)
sinä iltana ku se sitte asiasta kertoi, niin sanoi että haluaa miettiä mitä tahtoo.. yön nukuttuaan sanoi tahtovansa vielä yrittää mun kanssa.. päivä siinä sitte oltiin.. illalla nukkumaanmennes kysyin, että ootko ihan varma asiasta. no sitte se sanoi jo tahtovansa, että muutetaan ainaki joksi aikaa erilleen. ( mahtavaa!)
ei kuulemma enää rakasta mua niinku ennen.. lisäselityksinä tuli vielä että on ollu jo koko kesä vähän "tyhmää" tai jotain semmosta.. ( mä en kyllä käsitä sitä, mutta pitäähän jotain selityksiä kertoo..kai? )
mitäpä sitten muuta, soitin töihin etten oo enää tulossa, nappasin vaatteet kassiin ja lähin meneen.
kyllä on meitsiä kusetettu pahemman kerran, mutta oon vaan ollu niin umpirakastunu..
xxx:kin sanojensa mukaan välittää musta kauheesti ja oon ihana yms. mutta.. olinko sitte liian varma..? että hyvin voi tässä kokeilla jotain toistaki..se kummiski aattelee että otan sen kyllä takas.
eli ei varmaan saa olla liian "ihana" suhteessa. vitusti vaan kaikkea säätöä päälle ainaki kerran kuussa ettei naiset pidä liian varmana.
nyt meillä tais olla asiat ihan liian hyvin.
ja aluks todellakin olin valmis antamaan anteeks ja jatkaan suhdetta, mutta enää en kyllä tiedä.. vituttaa niin paljon toi toiminta. mielenkiinnolla ootan xxx:n soittoa, että mitä se nyt sitte loppujenlopuks tahtoo. kuinkahan kauan se vaan kestää..?
onkohan toi jotain sitoutumiskammoa tms. vai vaan typeryyttä..no ihan sama, vituiks se jo meni.
ei tästä kukaan mitään selvää varmaan saa, mutta saipahan nyt avautua näinkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä mä kyselin tuolla kaukosuhdepalstalla, jotta tuleeko siitä oikeasti yhtään mitään sitten kun päästään muuttamaan yhteen.
Onhan koko suhde muotoutunut sille,että kaivataan ja ikävöidään suurin osa ajasta, ollaan,ja unelmoidaan, eikä varsinaisesti olla toistensa vaikutuspiirissä kuin hyvin pienet ajat, nekin tietty juhlaa, kun pääsee viimein. Mutta se arki sitten kun jompi kumpi on muuttanut toisen perässä.. mitä sitten käy. Sun stoorisi valitettavasti kertoo sen minkä epäilinkin; ei siittä mittään tule.
Elimme mieheni kanssa 3 vuotta etäsuhteessa, kunnes muutimme yhteen asumaan. Olemme nyt asuneet yhdesä lähes 3 vuotta ja naimisiin menimme muutama kuukausi sitten. Eli se voi toimiakin, riippuu ihan ihmisistä ja siitä, miten realiteetit on omassa päässä kunnossa.
Ap:lle: ei ehkä kannata kirvestä kaivoon kokonaan heittää. Näitä juttuja ja loukkaamisia tapahtuu kaikille ja koko ajan! Ihmiset pettyy ja petetään, mutta parhaiten selviävät ne, jotka onnistuvat jonkinlaisen luottamuksen elämään säilyttämään.
en tajua vaan sitä, että me ei ees päästy kokeen sitä, että millasta se yhteinen arki olis. tosiaan minä olin päivät töissä ja xxx oli iltavuorossa sen ajan, ku tossa nyt ehitiin oleen. pari iltaa oli semmosta ku purettiin muuttolaatikoita yms. muuttohässäkkää. ja nukkuminen samassa sängyssä ei kai voi aiheuttaa eroa ( ku en edes kuorsaa tms. =)
eihän tossa ajassa voi mitenkään kyllästyä toiseen, kun ei tehty juuri yhtään mitään yhdessä, eikä paljon erikseenkään. vai riittääkö se pelkästään tuhoamaan suhteen, kun soitetaan maistraattiin ja ilmotetaan muuttavamme saman katon alle?
noh ehkäpä se uusi ihastus oli semmonen pelimies että tämmönen tavallinen mies vaan jäi heti jalkoihin.
nyt on kyllä jo semmonen olo että melkein naurattaa yhtä paljon ku vituttaa. ei oikeen tiedä mitä pitäs ajatella mistään asiasta.
se etenki vituttaa että nyt ei oo töitä.. no,pari viikkoo syyslomaa ja sitte uus elämä. perkele.
että lähisuhde ei kaukosuhteen jälkeen toimikaan, kaveripiirissä on ollut sellaisia. Tosin ne ovat kyllä testanneet ainakin puoli vuotta tuota yhteisasumista, ennen kuin ovat päättäneet erota. Joskus ei vaan elämäntavat natsaa ja joskus ei luonteet. Ja joskus on sit näitä, että tekohengitetään muuten kuollutta suhdetta muuttamalla yhteen.
Joillekin on kai helppoa kuvitella kumppani sellaiseksi unelmatyypiksi kaukosuhteessa, ja sitten ne ei kestäkään arkielämää ja toisen jatkuvaa läsnäoloa, kun sitten ei olekaan mahdollista ylläpitää sitä illuusiota. Jos kyseessä oli tällainen unelmoija-ihminen, niin hyvä että pääsit tässä vaiheessa eroon.
Summa summarum, tulipa ainakin testattua, että toimisko. Ei toiminut syystä tai toisesta, ja parempi kuitenkin havaita tässä vaiheessa kuin lasten laittamisen jälkeen. Sopivampi löytyy varmasti ennen pitkää.
Paskapuhetta että olisi ihastunut vasta siellä laivalla. Ei kai edes nainen kerralla noin hurahda, kyllä se vie pidemmän ajan. Ja kun vielä koska koko kesä on ollut niin just joo, onhan se selitys sekin.
Paska nakki, mutta sellaista sattuu.
mutten jaksanu lukea loppuun, ei voi kommentoida. tsori hei.