Hei, mitä mieltä te muut ootte..
Mun miehen äippä asuu satojen kilometrien päässä ja on viimevuosina jo useasti ollut yökylässä meillä: milloin yksin, milloin miesseuralaisensa ja joskus jopa yhden aikuisen lapsensa (eli mieheni sisaruksen kanssa joka asuu vielä kauempana perheineen)..
Ne vierailut tännepäin (varsinkin muulloin kuin kesäisin) tuntuu olevan ihan siitä kiinni että onko juuri meillä tarjota majapaikkaa muutamiksi öiksi ja päiviksi!
Nyt alkanut tuntumaan etten enää jaksais sitä kun tuntuu että siitä on tullut jo "tapa".. Vaikka anopillani kyllä on tässä lähistöllä tuttuja ja sukuakin (missä vierailee aina meiltä käsin), niin en ymmärrä miksi aina meille tahtoo "asumaan" ja kiusallista on aina sikälikin ollut kun meillä on vielä aika pieni tää asuntomme!
Minun sukulaisista ei yksikään ole yöpynyt/"saanut yöpyä" meillä koskaan lähinnä ahtauden vuoksi, ja anopinkin tykönä olemme olleet vain parisen kertaa yötä.
Vaikka olen tullutkin anoppini kanssa ihan hyvin tähän saakka toimeen, niin silti tuntuu aina että jotenkin pitää olla aina hänen seurassaan valpaan "varovainen", ettei hän tyhjästä suutu (ja samoin on miehestänikin tietääkseni tuntunut aina/ikänsä)..
Miltä teistä tää vaikuttaa? Argg, pitääkö aina vaan sallia noi ilmaiset majoittumiset meille..
Mun miehen äippä asuu satojen kilometrien päässä ja on viimevuosina jo useasti ollut yökylässä meillä: milloin yksin, milloin miesseuralaisensa ja joskus jopa yhden aikuisen lapsensa (eli mieheni sisaruksen kanssa joka asuu vielä kauempana perheineen)..
Ne vierailut tännepäin (varsinkin muulloin kuin kesäisin) tuntuu olevan ihan siitä kiinni että onko juuri meillä tarjota majapaikkaa muutamiksi öiksi ja päiviksi!
Nyt alkanut tuntumaan etten enää jaksais sitä kun tuntuu että siitä on tullut jo "tapa".. Vaikka anopillani kyllä on tässä lähistöllä tuttuja ja sukuakin (missä vierailee aina meiltä käsin), niin en ymmärrä miksi aina meille tahtoo "asumaan" ja kiusallista on aina sikälikin ollut kun meillä on vielä aika pieni tää asuntomme!
Minun sukulaisista ei yksikään ole yöpynyt/"saanut yöpyä" meillä koskaan lähinnä ahtauden vuoksi, ja anopinkin tykönä olemme olleet vain parisen kertaa yötä.
Vaikka olen tullutkin anoppini kanssa ihan hyvin tähän saakka toimeen, niin silti tuntuu aina että jotenkin pitää olla aina hänen seurassaan valpaan "varovainen", ettei hän tyhjästä suutu (ja samoin on miehestänikin tietääkseni tuntunut aina/ikänsä)..
Miltä teistä tää vaikuttaa? Argg, pitääkö aina vaan sallia noi ilmaiset majoittumiset meille..
Vastaukset 7
Vanhimmat
No-eipä ole hääviä tuollainen kyläily.
Minä kyllä sanoisin-tai kylläkin paremmin vihjaisisin asiasta. Ei ole omalle kohdalle noin pahasti kylläkään sattunut,mutta ymmärrän tunteesi anoppia kohtaan-Voisit vihjata sopivasti,että on noi tilatkin ahtaat. Tai sanois suoraan,että "milloinkahan vieraat olis kotona,jos nyt lähtis"...Hah...hah..
Ole onnellinen että hän vierailee vain muutaman kerran vuodessa vaikka kai niissäkin on kestämistä. Ajattele sitä hänen lähtöpäiväänsä aina ilonpäivänä! Hänhän asuu kaukana? Oma anoppini asuu 500m päässä meiltä ja käy meillä joka päivä. Tuntuu että kaikki menot ja tulot ja tekemiset rekisteröidään. Ärsyttää mutta koitan kestää koska lapset ovat heillä koulun jälkeen paljon hoidossa. Mutta silti.. Voin kuvitella tunteesi ja tuokin seikka vähän sama kuin meillä. Minun sukulaiseni eivät saisi käydä edes kyläilemässä ilman yöpymisiä. Mutta pyydän heitä silti käymään tosi usein vaikka kyllä sen huomaa etteivät he saisi käydä. Pyydä kuule joku kiva sukulaisesi yökylään huomaa miehesikin että mitä se on kun joku tulee yöksi. Ehkä se ei hänestä tunnu erilaiselta kun oma äiti kyseessä. Ja ajattele positiivisesti että hän pitää sinua hyvänä miniänä kun haluaa tulla juuri teille ja varmasti oletkin pitänyt hänestä hyvää huolta vieraana tuskin olisi aina teillä yötä.
...häntä vastaan niin usein kuin nyt sen teet, niin opettele pottuilemaan hienovaraisesti ja toivo, että se puree.
Esim kun tulevat ja menet avaamaan ovea, niin kysy "Hei-hei, mihin te olette menossa?".
Tai keksi etukäteen sananlaskuja, esim. "Kala ja vieraat alkavat haista vuorokauden kuluessa".
Ei kai tästä mitään apua ole, mutta yritin jotain keksiä. Monta kertaa hienovaraisen pottuilun ymmärtäminen vaatii, että on päässä jotain, joka tekee ymmärtämisen mahdolliseksi.
Myötätuntoni on sinun puolellasi.
kun tuntuu että anoppi omii/valtaa keittiönkin. Häärää ja kokkaa siellä kuin kotonaan...
Niin, jos harjoittaisit majoitus businesstä, ilmoittaisit siitä varmasti yleisesti mainoksin. Sallivia ihmisiä käytetään helposti hyväksi.
”pitääkö aina vaan sallia noi ilmaiset majoittumiset meille..”
Ala harjoittaa businesstä, ilmoitat taksat, moni pohjoisessa asuva ei ymmärrä elämä etelässä maksaa, siinä kuin muuallakin.
Jos yhteisolo suvun kanssa, on sallia majoittuminen ja elää kodissaan kuin kolhoosissa, pitäisi sen toimia molemmin päin vuoroin vieraissa.
Kuitenkin ihan mukavalta..Miksi jännität, ei hänkään ole ikuinen eläjä. Tuo sana ANOPPI on tosi p-mainen kun se herättää jo saman tien vastenmielisyyttä ja mukaville normaaleille ja ei sekaantuville anopeille ei jää mitään...Nykyaikana kun pitää pelätä niin kauheasti omaa äitiä ja sukua ja kaikkia. Jos hän laitaa ruokaa luonasi ota apu vastaan iloisena että joku tekee, hän ei kuullosta minusta ainakaan hyväksikäyttäjältä..Voi voi kun saat oman lapsen , et sinäkään halua luopua hänestä niin ettet häntä ja perhettään haluaisi tavata ja aina on tavallaan ikävä..
Kai anoppisi soittaa edes stukäteen, että ovat siloin ja silloin tulossa ? Sano puhelimessa, että olette matkoilla, teille tulee vieraita just silloin, valitettavasti ei mahdu. Näin kun teette muutaman kerran, eiköhän tajua jo. On olemassa myös toisin päin. Elikkäs: Nokka pystyssä kerrotaan muulle suvulle, jotta äiti/anoppi/sisko/veli tulevat AINA meille ja iseasiassa tämä nainen vaatiikin heille ENSIN tulemaan, jopa niin että vanha äiti (85 v.) valittaa toisille lapsilleen Tellervo kun vaatii aina Ailaakin ja Mattia ENSIN heille, tuntuu että Tellervo määrää missä kukin ja milloin käy. Hän onpi siis suvun matriarkka/kuningatarmehiläinen ! Omakohtainen komukseni oli: Tapasin tämän narsisistisen kälyni kaupalla ja tiesin, että hänen siskon oli tullut heilla 500 km:n päästä kylään, joten sanoin, että pyydäppä Ullaa meilläkin käymään (asuimme 5 km:n päässä heiltä!) veljeään tapaamaan, kun ei ole vielä käynytkään tässä uudessa asunnossamme. Vastaus oli: No, voi, ei se käy, kun on ne lapset ja muut, mutta käykää TE MEILLÄ: Arvaa, käytiinkö? EI takusti ! Itsekäs, ylpeä kuningatar !