kun rakkaasi lähtee ja jättää ja kenties on löytänyt uuden..miten kestät sen tuskan ja tyhjiön???
Miten kestät menetyksen
tuskan????
151822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
koska naiset huijaa aina ...
aluksi, mutta ajan kanssa alkaa varmasti helpottaa. Yritän ajatella, että tästä seuraa varmasti vielä jotain parempaa
Kun asiat ovat edenneet tuohon pisteeseen, ero tuntuu yleensä helpotukselta. Yksinäisyyden tuska on pientä verrattuna sairaan suhteen tuottamaan tuskaan.
salaa lähtöään kuukausia eikä kertonut kun ei voitu nähä eikä myöskään puhelimessa kertonut vaikka pueltiin useasti--- aavistin jotain, ja sain lopulta sattumalta muuta kautta tietää että muuttaa muualle! aika raadolliselta tuntui..
Siis mies salasi lähtöään - mistä? Ja minne mies muutti? Jos asuitte yhdessä, miksi ette nähneet kuukausiin? Mikä se semmoinen suhde on?
yhdessä vaan suhteessa olimme.
mistä tollasen vedit tähän?
Pikemminkin vapautuksen. En minä haluaisi olla sellaisen kanssa, jolle en ole ehdoton ykkönen. Sellaisessa tilanteessa on PALJON parempi, että tosiaan lähtee kuin että jäisi kärvistelemään ja parhaimmillaan pitämään salasuhdetta siinä sivussa.
Elämässä on paljon suurempiakin menetyksiä kuin rakastetun lähtö toisen luo...
eipä juuri muuta
Sanoisin, että riippuu vähän loppuneen suhteen kestosta.
Useamman vuoden suhteen jälkeen sitä alkaa kasvaa yhteen aika lujasti. Toinen on tavallaan mukana ajatuksissa kokoajan taustalla.
Että siinä mielessä toisen mukaan lähteminen tai ennen sitä toisen tapailu ottaa kyllä suhteellisen lujille ainakin alkuun. Menetys on menetys. Jos on nuoresta lähtien ollut yhdessä ja sitten tulee vuosien jälkeen tuollainen tapaus, niin menetyksen lisäksi voi tulla myös suhteellisen tiukka pettymys itseen, toiseen ja siihenkin, että parhaat vuodet meni aivan hukkaan.
Ylipääsyn kannalta tuo sun mentaliteetti on se ainoa ja oikea.
Ja vaikea siinä on hyvää jatkoa alkaa toiselle toivottelemaan, kun kamoja kannetaan ulos. Ainakaan sydämensä pohjasta, kohteliaisuussyistä ehkä, jos vaan kantti kestää.
Vaan on kestettävä tavalla tai toisella. Aikansa tuntuu vähän tyhjältä ja ankealta sit ne vaan on nieltävä ja jatkettava eteenpäin.
Asiaa ei kuitenkaan parane käsitellä ihan helpolla vaan kyllä sitä määrätyt vaiheet pitää käydä lävitse ennenkö on tasapainossa itsensä kanssa. Itsesääli, viha ja kaiken hyväksyminen on se oikea reiti.
Tilanteeseen tietysti vaikuttaa paljon mitkä olivat syyt tuohon tilanteeseen ja muutenkin suhteen tunnetila on ratkaisevassa roolissa.
..todennäköisesti sen tyhjiön täyttäisi aika pian työt ja harrastukset, jotka ovat jääneet sivurooliin vuosien saatossa. Siinä sivussa voisi yrittää unohtaa tuskan.
sillä hetkellä voi tuntua että maailma romahtaa... mutta vaikka tämä on klisee niin anna aikaa, aika parantaa haavat ja auttaa.. ja minua on ainakin auttanut kun on pystynyt ajattelee että ei se ollut sitten tarkoitettukaan niin ja hyvä että selvisi tässä nyt eikä myöhemmin. en tietysti tiedä kuinka pitkästä suhteesta oli kyse. ja sitten kun pistää omat elämän arvot järjestykseen että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää !! ja et voi tietää mitä kohtaat myöhemmässä elämässäsi. itse ajattelen että aina tulee parempaa. keskity omaan elämääsi kenenkään toisen kautta et onnea saa, itse pitää pystyä omasta elämästä se onni löytää ennen kuin sitä voi olla toisen kanssa. no menikö aiheen vierestä.mutta kyllä se siitä, ei ole aina helppoa elo täällä, mutta se on elämää silti. Jaksuja! ;)
siihen en ole vielä löytänyt vastausta, ja helevetti, minähän kestän mitä vain.... vaikka hammasta purren.......oikeesti se tekee kipeää ....mutta sillekkään ei voi mitään , jos ukko löytää "paremman"
parasta a-ryhmää....