Tein nuorena sen virheen että uskoin muuttavani samantyylisesti käyttäytyvän miehen, ikää mulla oli hurjat 16 vuotta.
Mitä siitä seurasi..se että nyt päälle kolmekymppisenä huomaan mikä typerä narri olen ollut. Koskaan en ole kyseiselle miehelle kelvannut sellaisena kuin olen, aina olen näyttänyt lutkalta ja huoralta ja käyttäytynytkin kuulemma niin, olen ruma ja kamala. Itsetuntoni ja kunnioitukseni on romuna, pyristelen päästäkseni pois tästä nöyryytyksestä, mutta se on niin helvetin vaikeaa.
Nyt olen täynnä vihaa, inhoa ja katkeruutta ja pahaa oloa vaikka haluaisin vain rakastaa ja olla rakastettu, tuskin pystyn siihen koskaan, ainakaan pitkään aikaan.
Väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen ei käsitä, mitä hän toiminnallaan pidemmän päälle aiheuttaa, tietyn määrän pystyy antamaan anteeksi, joskus se raja tulee vastaan, toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Itselläni on ollut mukana myös häpeä siitä, että en kehtaa kenellekään tunnustaa, mitä olen kestänyt. Sehän on samalla kuin tunnustus siitä että olen tyhmä, hyväksikäytettävä idiootti. jota voi kohdella miten vaan.
Monet pitävät minua fiksuna, iloisena ja aikaansaavana naisena, joka tekee mitä tahtoo, mutta totuus on aivan jotain muuta! Olen vain keksinyt itselleni roolin, jonka avulla olen selvinnyt tähän asti, mutta nyt tuntuu että en jaksa enää pitää kulisseja pystyssä.
Kuvitelkaa miltä tuntuu pelätä omassa kodissaan, kuunnella kuinka rumalta näyttää, että miten sitä on hullu ja sairas ja sen tietää kaikki muutkin ja että kuljen huoraamassa päivät pitkät, ja että miten on lattaperse ja olemattomat tissit. Ja kun se ei riitä, otetaan käyttöön fyysiset otteet, kiinni pitäminen, töniminen, riepottelu, kouriminen, kurkusta kiinni ja uhataan tappaa. Se on helppo sanoa että lähde, mutta vuosien väkivalta vie ihmiseltä voimat puolustautua, sitä vaan jotenkin sopeutuu kurjaan osaansa kuvitellen että on jotenkin ansainnut kaiken sen paskan mitä niskaansa saa.
Sitten kun toinen osapuoli osaa vielä seuraavana hetkenä muuttaa itsensä aivan toiseksi selittäen että kun ei voi itselleen mitäåän kun on niin mustasukkainen eikä oikeasti tarkoita sanoillaan mitään, alkaa todellakin itsekin uskoa siihen että minussa on jotain todella pahasti vialla, niinkuin kai onkin.
Mutta täten lupaan itselleni, että vielä koittaa päivä, jolloin olen vapaa, ja sitä samaa toivon kaikille teille jotka olette eläneet samassa tilanteessa kuin minäkin!
Mitä siitä seurasi..se että nyt päälle kolmekymppisenä huomaan mikä typerä narri olen ollut. Koskaan en ole kyseiselle miehelle kelvannut sellaisena kuin olen, aina olen näyttänyt lutkalta ja huoralta ja käyttäytynytkin kuulemma niin, olen ruma ja kamala. Itsetuntoni ja kunnioitukseni on romuna, pyristelen päästäkseni pois tästä nöyryytyksestä, mutta se on niin helvetin vaikeaa.
Nyt olen täynnä vihaa, inhoa ja katkeruutta ja pahaa oloa vaikka haluaisin vain rakastaa ja olla rakastettu, tuskin pystyn siihen koskaan, ainakaan pitkään aikaan.
Väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen ei käsitä, mitä hän toiminnallaan pidemmän päälle aiheuttaa, tietyn määrän pystyy antamaan anteeksi, joskus se raja tulee vastaan, toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Itselläni on ollut mukana myös häpeä siitä, että en kehtaa kenellekään tunnustaa, mitä olen kestänyt. Sehän on samalla kuin tunnustus siitä että olen tyhmä, hyväksikäytettävä idiootti. jota voi kohdella miten vaan.
Monet pitävät minua fiksuna, iloisena ja aikaansaavana naisena, joka tekee mitä tahtoo, mutta totuus on aivan jotain muuta! Olen vain keksinyt itselleni roolin, jonka avulla olen selvinnyt tähän asti, mutta nyt tuntuu että en jaksa enää pitää kulisseja pystyssä.
Kuvitelkaa miltä tuntuu pelätä omassa kodissaan, kuunnella kuinka rumalta näyttää, että miten sitä on hullu ja sairas ja sen tietää kaikki muutkin ja että kuljen huoraamassa päivät pitkät, ja että miten on lattaperse ja olemattomat tissit. Ja kun se ei riitä, otetaan käyttöön fyysiset otteet, kiinni pitäminen, töniminen, riepottelu, kouriminen, kurkusta kiinni ja uhataan tappaa. Se on helppo sanoa että lähde, mutta vuosien väkivalta vie ihmiseltä voimat puolustautua, sitä vaan jotenkin sopeutuu kurjaan osaansa kuvitellen että on jotenkin ansainnut kaiken sen paskan mitä niskaansa saa.
Sitten kun toinen osapuoli osaa vielä seuraavana hetkenä muuttaa itsensä aivan toiseksi selittäen että kun ei voi itselleen mitäåän kun on niin mustasukkainen eikä oikeasti tarkoita sanoillaan mitään, alkaa todellakin itsekin uskoa siihen että minussa on jotain todella pahasti vialla, niinkuin kai onkin.
Mutta täten lupaan itselleni, että vielä koittaa päivä, jolloin olen vapaa, ja sitä samaa toivon kaikille teille jotka olette eläneet samassa tilanteessa kuin minäkin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
koittaa tänään :) pakkaa laukkusi ja lähte. en tiedä miltä sinusta tuntuu. lähde tänään!
tsemppiä,:)
Opettele rakastamaan itseäsi! Ja kerää voimavaroja uuteen nousuun eli lähdet parisuhdehelvetistä pois ja aloitata uuden ihanan elämän!!! tulevaisuutesi on vielä avoin :) olet vasta 30v!!! ihania miehiä on maailma täynnä.
Ansaitset onnesi! mutta kaikki lähtee siitä, et alat pikkuhiljaa rakastaa itseäsi --> alat kunnioittaa itseäsi ja vaatia myös parempaa kohtelua!! eli lähdet sen paskakasan luota pois ja sanot adios! (hanki myös taustatukea viranomaisilta sekä mahd. terapiaa jotta pääset traumoista yli).
Onnea ja voimia!! t. kanssasisaret
Sitten tuli turpiin ja IHMETTELET MIKSI?? Ämmät on typeriä, kun ne ei käsitä että turpiin tulee SYYSTÄ!!! Kunnioita sitä miestä, älä yritä muuttaa HALUAMAKSESI!! (Turpiin tulee..syystäkin!)
hmmm..
tyypillinen naistenhakkaaja ei toivottavasti päässyt sun pinnan alle ( viittaa edelliseen kirjottajaan ). pistää kiehuttamaan tollaset sovinistisiat. joka tapauksessa, tiedän kyllä just mitä oot kokenut, ja miten vaikee semmosesta suhteesta on päästä pois. ymmärrän jos et oo vieläkään lähteny, mutta toivon että joku päivä siihen saat voimaa, mielummin vaikka heti. lähdin eräs päivä ja en ole sitä katunut hetkeäkään. elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa. itsekkäät naistenhakkaajasovinistit ansaitsee kaiken pahan mitä heille tapahtuu, älä kuuntele valitusta miten pahalta hänestä tuntuu ja kuinka hän muuttuu.. sinä voit muuttaa vain elämäsi, ota yhteys läheisiisi ja lähde. aina löytyy auttajia, vaikka tuntuu että on asiansa kanssa yksin ja hävettää myöntää mitä on ottanut vastaan, se mikään ei ole sinun vikasi. huono itsetunto paranee kun saat ihmisiä ympärillesi ja huomaat ettet ole yksin!!!! meitä saman kokeneitakin on todella paljon..voit ottaa yhteyttä jos haluat puhua asiasta ventovieraan kanssa (joskus se on helpompaa)..Voimia ja jaksamista!!!