Olen tällä hetkellä 25 vuotias ja ollut noin puolivuotta parisuhteessa.
Seurustelusuhteemme on minulle laatuaan ensimmäinen.
Kokemusta miesrintamalta on kyllä aikaisemminkin, mutta ei koskaan seurusteluasteelle edennyttä. Aiemmin olin aina yksi jätkistä, eli siis loistava kaveri, mutta ei soveltuva tyttöystäväksi. Tai sitten minut olisi kelpuutettu petikaveriksi ilman sitoumuksia.
Mietin pitkään, että mikä hemmetti minusta oikein puuttuu? Olen mielestäni hyvän huumorintajun omaava, sieväksikin kutsuttu tyttönen ja ehkäpä liiankin kiltti ihmisille joista oikeasti välitän.
Ei ollut myöskään kyse siitä, että vaatisin mieheltä liikaa. Huumorintajuinen, suurin piirtein samaa ikäluokkaa ja luotettava mies oli minulla kauan toiveissa.
Omani löysin sattumalta internetistä, jossa vaihdoimme puhelinumerot (ensimmäinen kerta kun näin tein) ja siitä alkoi päivittäinen viestittely. Ehkäpä se, että ensin oppi oikeasti kuuntelemaan toista, auttoi meillä suhteen kehittymiseen. Olin jo erittäin ihastunut mieheen ennen kuin olin hänet edes tavannut saati kuvaa hänestä nähnyt. Voitte uskoa kuinka paniikissa olin juuri ennen kuin viimein tavattiin, koska ei minulla ollut muuta tietoa hänestä kuin mitä hän oli minulle itse kertonut.
Kun sitten tapasimme viimein se oli menoa :) maailman kauneimmat silmät ja ihanin luonne, minulle sopivin mies. Vaikka vielä vastarakastuneita ollaankin, tiedostamme kumpikin, että ei se aina niin ruusunpunaista ole ja omat ongelmat tulevat kaikille, eikä niihin aina voi edes itse vaikuttaa.
Suurin pelkoni tässä tilanteessa onkin, että voiko ensirakkaus oikeasti säilyä koko loppuelämän?
Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia
Seurustelusuhteemme on minulle laatuaan ensimmäinen.
Kokemusta miesrintamalta on kyllä aikaisemminkin, mutta ei koskaan seurusteluasteelle edennyttä. Aiemmin olin aina yksi jätkistä, eli siis loistava kaveri, mutta ei soveltuva tyttöystäväksi. Tai sitten minut olisi kelpuutettu petikaveriksi ilman sitoumuksia.
Mietin pitkään, että mikä hemmetti minusta oikein puuttuu? Olen mielestäni hyvän huumorintajun omaava, sieväksikin kutsuttu tyttönen ja ehkäpä liiankin kiltti ihmisille joista oikeasti välitän.
Ei ollut myöskään kyse siitä, että vaatisin mieheltä liikaa. Huumorintajuinen, suurin piirtein samaa ikäluokkaa ja luotettava mies oli minulla kauan toiveissa.
Omani löysin sattumalta internetistä, jossa vaihdoimme puhelinumerot (ensimmäinen kerta kun näin tein) ja siitä alkoi päivittäinen viestittely. Ehkäpä se, että ensin oppi oikeasti kuuntelemaan toista, auttoi meillä suhteen kehittymiseen. Olin jo erittäin ihastunut mieheen ennen kuin olin hänet edes tavannut saati kuvaa hänestä nähnyt. Voitte uskoa kuinka paniikissa olin juuri ennen kuin viimein tavattiin, koska ei minulla ollut muuta tietoa hänestä kuin mitä hän oli minulle itse kertonut.
Kun sitten tapasimme viimein se oli menoa :) maailman kauneimmat silmät ja ihanin luonne, minulle sopivin mies. Vaikka vielä vastarakastuneita ollaankin, tiedostamme kumpikin, että ei se aina niin ruusunpunaista ole ja omat ongelmat tulevat kaikille, eikä niihin aina voi edes itse vaikuttaa.
Suurin pelkoni tässä tilanteessa onkin, että voiko ensirakkaus oikeasti säilyä koko loppuelämän?
Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän tuo suhde voi säilyä vaikka loppuelämän, jos molemmat sitä haluavat ja sitotuvat myötä- ja vastoinkäymisiin. Minäkin elän nyt 1,5 vuoden ikäistä, elämäni parasta suhdetta, olemme jo ehtineet naimisiinkin. En voisi kuvitella, että rakkauteni tästä vähenee mitenkään ellei toinen muutu niin paljon, että asiaa olisi pakko arvioida uudestaan (siis tyyliin väkivaltaa, uskottomuutta).
Sinä olet vielä nuori, joten kannattaa katsoa vähän aikaa. Hyvä merkki, että jo puolisen vuotta on mennyt hienosti.
Muutenhan täytyy vaan rakastaa ja uskoa ja toivoa. Ja paljon on maailmassa pitkiä kja kestäviä suhteita jos on erojakin. Juuri te voitte olla niitä kestävän suhteen ihmisiä : )
ps. Mekin tapasimme netissä ja se oli rakkautta melkein ensi silmäyksellä. Parempaa miestä en voisi toivoa.
Olet kuitenkin jo sen ikäinen, että varmasti olet sinut itsesi kanssa ja tiedät mitä haluat. Itse olin 24 kun rakastuin tulisesti. Avioliittoa on kestänyt jo hyvin kauan ja rakkaus on yhä voimakas.
Monesti vain taitaa olla niin, kun löytää jotain ainutlaatuista, pelkää menettävänsä sen.
Onnellista jatkoa sinulle.