Aloin tässä kelaamaan menneiden vuosien tapahtumia ja huomasin, että alettuani seurustelemaan vakavasti, menetin aika monta ystävää. Sinällään he ovat vielä iloisia kun minua näkevät, mutta ei heiltä oma-aloitteisia yhteydenottoja tule:(
Minä olen yleensä se, joka jaksaa muistaa tekstiviestein ja puheluin, mutta harvemmin kukaan oma-aloitteisesti sitä tekee. Tyttöjen iltoihin ei kutsuta, vaikka minäkin nauttisin kovasti yhdessä olosta kavereiden kanssa ilman miestä. Muutamia ystäviä on tippunut pois ihan siitä syystä, että heille on tullut joku hemmetinmoinen tarve riidellä kanssani ja vähätellä minua (kateutta ehkä?), sellaisia ystävyyssuhteita minä en suostu ylläpitämään, koska niistä ei mikään osapuoli saa mitään järkevää irti.
Onko teille muille seukkaaville käynyt näin? Itse en ainakaan haluaisi jäädä miehen varaan elelemään, vaikka hän onkin minulle myös rakas ystävä.Nainen tarvitsee muutakin elämässään.
Minä olen yleensä se, joka jaksaa muistaa tekstiviestein ja puheluin, mutta harvemmin kukaan oma-aloitteisesti sitä tekee. Tyttöjen iltoihin ei kutsuta, vaikka minäkin nauttisin kovasti yhdessä olosta kavereiden kanssa ilman miestä. Muutamia ystäviä on tippunut pois ihan siitä syystä, että heille on tullut joku hemmetinmoinen tarve riidellä kanssani ja vähätellä minua (kateutta ehkä?), sellaisia ystävyyssuhteita minä en suostu ylläpitämään, koska niistä ei mikään osapuoli saa mitään järkevää irti.
Onko teille muille seukkaaville käynyt näin? Itse en ainakaan haluaisi jäädä miehen varaan elelemään, vaikka hän onkin minulle myös rakas ystävä.Nainen tarvitsee muutakin elämässään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllähän se kolahtaa tiiviiseen kaveriporukkaan aika pahasti jos yksi alkaa seurustelemaan kun sitten pitää alkaa miettii että miten sen ajan jakaa miehelle ja kavereille...eikä se oo enää samanlaista völttämättä niiden kavareiden mielestä..ne voi miettiä että olet muuttunut tai jotain sellaista...
oma vinkki on vaan jatkaa eteenpäin ja pitää niistä kavereista kiinni ketä on vielä jäljellä koska tosi kaverit ei jätä seurustelun takia ystäviään...
Usein seurutelun aloittava henkilö ei tajua miten hän käyttäytyy. ja ihmettelee miksi ystävät kaikkoavat. Silmät loistaen puhuu vain ja kokoajan miehestään. Usein seurusteleva ei juurikaan vastaile puhelimeen, ja vähättelee muiden suhteita tai yleensä muita naispuolisia ystäviä. Usein seurusteleva nainen ylpistyy, varsinkin jos edellisestä suhteesta on pidempi aika. Nousee ikäänkuin päähän koko juttu. Ja se karkoittaa kaverit. Harvoin kateudesta on kyse, seurusteleva ei vain tajua, että muuttuu itse.
"Kolikon toinen puoli" sanoit asian juuri niin kuin se käytännössä menee.
Kannattaa tosiaan sen seurustelevan henkilön katsoa syvälle peiliin, jos sinkkuajan ystävät eivät jaksa enää pitää yhteyttä. Jatkuva paasaaminen tyylin "me sitä" ja "jaska/pirjo tätä" on niin rasittavaa kuunneltavaa, että herää kysymys mihin persoonan oma elämä hävisi.
Muistakaa hyvät immeiset suhteisiin alkaessanne, että tulee aina niitä päiviä, kun tarvitaan muitakin ystäviä kuin vain sitä puolisoa.
Älkää kadottako itseänne ja omaa elämäänne, siitä on alkanut monen suhteen alamäki ja loppu on tällöin edessä enemmin tai myöhemmin.
Onhan se selvää, että jossakin määrin mies vie aikaa ja myös hänestä puhutaan. Itse en oikein usko, että kyseessä olisi niin merkittävä olemukseni/käytökseni muuttuminen. Suhde on kestänyt kuitenkin monta vuotta, että ei tässä missään alkuhuumassa enää rusoposkisena leijailla, ihan tavallista arkea elän. Miehellä on myös omat ystävät ja menot ja niitä pitääkin olla. Minusta olisi mukavaa tehdä ystävien kanssa muutakin kuin mennä baariin, ihan tavallisia juttuja. Ehkäpä nämä sinkkuystävät, jotka ovat jättäneet yhteydenpidon vähemmälle ovat niitä, joita kiinnostaa ainoastaan baarit ja sen oikean etsiminen.Sehän on ihan ymmärrettävää, että olen eri elämänvaiheessa kuin he.Todellakin olen miettinyt, onko minun käytökseni sitten muuttunut, mutta en vain tuota vastausta kyllä itsestäni löydä.Hyvä pointti kuitenkin.
Juuri noin kävi että tavallaan menetin aika monta ystävää kun aloin seurustella. Ihan alussa kaikki kaverit kyllä soittelivat mutta kun aina olin sen poikakaverin kanssa enkä malttanut olla erossa hänestä, sanoin aina että nyt ei ehdi, tänään ei kerkeä, jnejne.. Että tavallaan syytän itseänikin siitä mutta minkäs sille ihastumiselle/rakastumiselle voi:/
Mutta sitten taas huomasin joissain kavereissani ihan omituista käytöstä sen jälkeen kun aloin seurustelemaan. Esim. yksi kaverini, miespuolinen, ei meinannut oikeastaan edes käsittää että seurustelen(aikaisemmin en ollut seurustellut vakavasti). Avokkini ei edelleenkään pidä tästä miehestä jostain syystä ja on myös kieltänyt tätä soittamasta minulle ja totta kai tämä kaverini sitten soitteli minulle koko ajan ja siitä tuli aivan kamala riita jaaaaa nyt hän ei soita minulle enää ollenkaan vaikka sanoin että totta kai minulle saa soittaa, sanokoon avokki mitä vaan. Siis ei soita edelleenkään vaikka tuosta avokkini antamasta "kiellosta" on jo varmaan pari vuotta.
Sitten se meni sellaiseksi että yhdessä vaiheessa varmaan kukaan ei enää soitellut minulle ja minä aloin jossain vaiheessa soittelemaan heille. Välillä näin kavereita, käytiin kahvilla MUTTA poikakaverini oli mukana. Sama oli jos poikakaverini näki omia kavereitaan, minä olin aina mukana.
Mutta nyt kun ollaan seurusteltu jo niin kauan(minulle hieman vajaa kolme vuotta on jo aika paljon), asutaan yhdessä, saan nähdä avokkiani ihan tarpeeksi (tai no, avokkini on aika paljon töissä mutta silti) niin tulee ystäviäkin nähtyä paljon useammin. Joka päivä itseasiassa nykyään.
Kaverini soittelevat nykyään aika usein minulle koska tietävät etten aina jaksa/halua olla kotona neljän seinän sisällä;) Olen monta kertaa pyytänyt heitä meille ja muutenkin suunnitellut kaikenlaista heidän kanssa joten tietävät kyllä etten ole enää läheskään niin "kiinni" avokissani kuin joskus aikoja sitten, jos ollenkaan;)
Sinun täytyy näyttää ystävillesi että tarvitset myös heitä, sano vaikka kun seuraavan kerran heitä näet, esim."onpas kiva nähdä teitä" jne. Eihän nyt seurustelun takia saa ystäviään menettää vaikka niin tuntuu käyvän aika monelle mutta kyllä ne hyvät ystävät jossain vaiheessa alkaa kaipailemaan.. ;)
Vieläkin koitan kovin että saisin sen miespuolisen ystäväni takaisin koska olen tuntenut hänet todella monta vuotta ja hänen kanssaan on aina ollut hauskaa. Harmittaa että seurusteluni takia menetin hänet tavallaan kokonaan vaikka näen häntä edelleen joskus, kuitenkin erittäin harvoin.
...että en minä sentään noin kiinni ole koskaan ollut miehessä, siis että ottaisin kavereiden kanssa sovituille tärskyille mukaan jne. Toki alussa vietin luonnollisesti paljon aikaa hänen kanssaan ja se on ihan luonnollinen asia. Myös ulkoillessa meillä oli alussa iso lauma, hänen ystäviään ja minun, menimme kaikki porukalla ravintolaan.Tämä vaihe on kuitekin eletty jo 3 vuotta sitten. Nykyään liikun sitten mieheni ystävien kanssa,kun seurani ei näytä omille kelpaavan.
Mutta helpottavaa kuulla, että tosiaan omalla aktiivisuudella voisi saada jotakin aikaan.Itseä välillä harmittaa soitella ihmisille,laittaa viestiä, koska tunnen itseni tunkeilijaksi, kun eivät he oma-aloitteisesti ota kontaktia.
niin täytyy myöntää että olin "hieman" liian paljon avokissani kiinni silloin.. ;) tai meilläkin se meni aika usein niin että oltiin isolla porukalla mutta myös usein kävi niin että jos sovin jonkun kaverini kanssa jostain että mennään kahville niin aina avokkini tuli mukaan. Ja toisinpäin.
Mutta nyt sellaista ei ole ollut enää piiiitkään aikaan, ihan hyvä niin. Ehkä en edes enää ottaisi omaa miestäni mukaan esim. kahville tmv. kun on niin paljon tyttöjen juttuja;)
Mutta juu kyllä jos itse on aktiivinen soittelemaan kavereille ja ihan näyttää että kaipaa kavereita ja tahtoo olla myös heidän kanssaan niin kyllä varmasti tilanne "normalisoituu" vielä, uskoisin niin sinunkin kohdallasi:)
Entinen paras ystäväni lopetti yhteydenpidon (asumme eri kaupungeissa) heti kun aloin seurustella. Siis sanottakoon, että ex-ystäväni seurustelee itsekin, joten todella ihmettelen hänen käytöstä. Kun edellisen kerran aloin seurustella, muutama vuosi sitten, kävi aivan samalla tavalla.
En todellakaan puhu pelkästään poikaystävästäni koko ajan, joten ei se nyt siitäkään voi olla kiinni. Kateuttako sitten?
Minun mielestäni tosi ystävä ei käyttäydy tuolla tavalla, joten pitänee pitää kiinni niistä ystävistä joita on jäljellä.
Menetin kaksi ystävää alettuani seurustelemaan nykyiseni kanssa.Muistan että tekosyitä oli monia,joskus ei ehtinyt ja joskus oli töitä.Vasta myöhemmin huomasin että minuahan ei enää kutsuta tyttöjen iltoihin ja muutenkaan en enää tiedä kaikkien ystävien kuulumisista,ystävät eivät pitäneet yhteyttä.
Olisi pitänyt vaalia enemmän ystävyyssuhteita ja ei se mies oikea olisi jos ei kestäisi tyttöystävän menoja.
Minä olen kanssa nähnyt kavereitani vähemmän kuin ennen. Ensiksi menin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, näin kavereitani kuitenkin aika usein viikonloppuisin. Sitten piti tehdä töitä viikonloppuisin ja aloin seurustelemaan, niin eihän sitä aikaa kavereille paljoa jäänyt. Nyt kun opiskeluni loppuivat olen suurimman osan ajasta iltaisin ja viikonloppuisin töissä, joten en taaskaan oikein ehdi nähdä kavereitani tai ylipäätään tekemään mitään muutakaan.
Yritän kyllä pitää kavereihin aina silloin tällöin yhteyttä, mutta aikaa vain on niin vähän. Huomaan että aika harvoin nykyään kaverini minulle soittelevat koska minulle harvoin kävisi nähdä samaan aikaan kuin heille, olisi kuitenkin sitä sitä seurustelukumppaniakin nähdä välillä.