Kiltti vai tuhma?

Saattaisi olla virkistävää kokeilla olla ihan oma itsensä...

...oma itsensa. Esitämällä jotain muuta löukkaat vain toista ja raskaaksihan se käy sinulle muutenkin.

Itse pidän siitä että nainen on aktiivinen eikä mikään avuton "pikkutyttö", mutta kannattaa olla seksuallisesti sellainen kuin on. Nautitko seksistä jos joudut vetämään sen roolilla? Tunnut olevan miellyttämisen haluinen ja epävarma. Tuolla asenteella suhteesi ovat tuhoon tuomittuja.

Mies haluaa olla metsästäjä eikä saalis. Ovela nainen siis heittäytyy metsästettävän rooliin mutta ei tee itsestään liian vaikeaa tavoitettavaa.

Ja kaikenlainen tunkeminen ja tuppautuminen aiheuttaa aina torjuntareaktion.

Mutta pikkuisen tuhma saa olla.

...jos kokeilisit vastavuoroisuutta? Kun mies ottaa yhteyttä, niin vastaat. Sinäkin voit vuorostasi ottaa yhteyttä, mutta odota, että mies on sitten vuorostaan aktiivinen.

Luulisi jokaisen aistivan petikumppanistaan, miten tuhma sopii olla. Tosin olen tuon edellisen vastaajan kanssa yhtä mieltä, että kannattaa olla vaan oma itsensä. Muuten saattaa tulla dumpatuksi, kun maski putoaa.

Parasta on jos nainen on aktiivinen ja tuhma, mutta ei ripustaudu.

Vastaan vaikka olenkin nainen, sillä juuri viikonloppuna tuli mieheltä yllättävä asiaan liittyvä kommentti!

Olen tässä nelisen kuukautta tapaillut erästä miestä. Kesän hän asui täällä samalla paikkakunnalla, mutta koulujen alettua muutti takaisin opiskelupaikkakunnalleen, nähdään kuitenkin yleensä viikonloppuisin. Kesällä nähtiin tietenkin enemmän kuin nyt ja yhteydenpitokin oli aktiivisempaa. Itse aina pyrin sen suhteen vastavuoroisuuteen, ja sellaista se kesällä olikin, ainakin enemmän kuin nyt. Joka tapauksessa yritän välttää itseni tyrkyttämistä ja sitä että miehelle tulisi olo, että koko ajan vongun hänen peräänsä.

No, sen jälkeen kun hän vaihtoi paikkakuntaa, on yhteydenpitokin hänen osaltaan suorastaan kuollut! Ennen viikonloppuja kyllä kuuluu ja sovitaan viikonlopun ohjelmista, mutta ei hänellä koskaan tunnu mitään asiaa muuten vain olevan. Ja jos minä otan yhteyttä, eihännellä silloinkaan juuri yhtään enempää tunnu asiaa olevan. Tämä on tietenkin vienyt siihen, etten itsekään juuri yhteyttä muuten vain ota, vaikka kovasti haluaisinkin kuulla hänen tekemisistään ja kertoa omistani. Yksipuolisesta yhteydenpidosta tulee vain niin hölmö olo. Hänen muuttaessaan sovittiin että "ei tehdä välimatkasta ongelmaa" (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin :D) ja hän valitti että on kyllä kurjaa että joudutaan nyt "eroon" ja että tulee kyllä kova ikävä. Itse olin tietenkin ihan samaa mieltä. Viikoilla olenkin kuin kissa pistoksissa kun ihmettelen miksei hänestä koskaan voi kuulua mitään. Tämä mies ei yhtään ole puhujasorttia, mutta aina kun nähdään, kyllähän hän olemuksellaan ja teoillaan sen sitten osoittaa, että minusta välittää ja on kaivannut.

Mutta tosiaan viime viikonloppuna hänelle jostain syystä iski ihmeellinen puhumistarve, ja sieltä tuli myös että "kun tuntuu niin epävarmalta kun susta ei koskaan kuulu mitään"! Tuli kyllä todella surkea olo. Ensimmäistä kertaa valitti myös sitä että kun tuntuu niin pahalta asua niin kaukana. Olin kyllä todella yllättynyt, koska itse olin ajatellut etten _voi_ ottaa yhteyttä, kun ei hänkään sitä koskaan tee. Ja muutenkin olin luullut, että minä se ikävöin enemmän. Noh, sanoin tietenkin että itsestäni tuntuu kyllä ihan samalta, ettei sinustakaan koskaan kuulu. Ihmeteltiin siinä sitten vähän aikaa ja sanoin että ehkä meidän pitää alkaa sitten vaain soittelemaan. En kyllä usko että asia vieläkään muuttuu, edelleen se yhteyenpitäjä olen minä, mutta tiedänpähän ainakin että kyllä mies haluaa että pidän yhteyttä. Olisi pitänyt vielä painottaa, että nyt pitää hankkia yhteydenpitovuorokirja.

Eli siis,pitkän tarinan yhteenveto: edelleen uskon, että vastavuoroisuus on paras vaihtoehto, mutta itseään ei kai pidä tyrkyttääkään, jos toinen ei tule vastaan. Mutta sitten löytyy näitä kummallisiakin tapauksia, jotka odottavatkin että nainen tekee kaiken ja nainen on se innokas ja aktiivinen. Ja sitten ihmetellään edellistä. Hoh, että ottaapa siitä sitten taas selvän.

Niin, ja sängyssä varmastikin saa olla ihan vapautuneesti oma aktiivinen itsensä :)

Jos nainen on hiukankin passiivinen, mun kiinnostus lopahtaa heti tai pikkuhiljaa, riippuen kuin kiinnostunu itse olen. Jos mulle tulee tunne, että nainen vähänkin yrittää leikkiä vaikeasti tavoteltavaa prinsessaa, jätän vastuun yhteydenpidosta naiselle. Leikkiköön prinsessaa yksin, mua ei kiinnosta.

Naisen täytyy olla sopivasti tuhma. Täysin kiltit naiset on tylsiä, eikä herätä mitään seksuualista mun mielessä.

Hankalaahan tuo aina on pähkäillä, mitä kulloinkin tehdä ja miten toimia, koska sekin riippuu paljon vastassa olevasta miehestä. Mielestäni viisaasti kirjoitti joku tuolla alemmassa ketjussa, että nainen on yhteydenotoissaan ripustautuva sellaisen miehen mielestä, joka ei halua oikeaa suhdetta vaan seksiä, tai ei muuten ole oikeasti kiinnostunut.

Siispä itse ainakin pyrin juuri sellaiseen kultaiseen keskitiehen ja vastavuoroisuuteen. Laitan varmasti oma-aloitteisesti viestiä tai soitan, mutta en ole liian päällekäyvä, vaan mieluummin vihjaan jotenkin kiinnostuksestani ja jätän seuraavan siirron taas miehelle. Sitten, mikäli saan vastakaikua, niin voin taas tehdä oman siirtoni, vuorostani. Jos tämä ei toimi, niin sitten ei voi mitään. En ala esittämään ja leikkimään mitään vaikeaa prinsessaa. Jos mies sellaisen haluaa, niin ei halua minua.

Ja mitä tuohon seksiin tulee, yhdyn useiden muiden sanoihin: ole oma itsesi. Tietysti sekin riippuu vastapuolesta, millaista seksi on. Toisten kanssa on vaan helpompi olla vapautuneempi omassa riettaudessaan kuin toisten ;)

aktiivista naista. Jos aloitteellisia naisia pelkää niin paljon, ei ole kovinkaan äijä.