Jos Ruotsi siirrettäisiin nyt Yhdysvaltoihin niin se olisi neljänneksi köyhin osavaltio ja kansalaisten ostovoimalla mitattuna köyhin.
Kaikista OECD maista (35kpl) Ruotsissa ja Suomessa talouskasvu synnyttää vähiten uusia työpaikkoja.
Kaikista OECD maista (35kpl) Ruotsissa ja Suomessa talouskasvu synnyttää vähiten uusia työpaikkoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinun ratkaisusi ongelmaan on laskea rikkaiden veroja ja kieltää ammattiliitot ja muuta porvaripaskaa?
että sinun ratkaisusi olisi siirtyminen onneliseen sosialismiin kuten neuvostoliitossa, pohjoiskoreassa ja kuubassa.
Käyppä kuitenkin ensin paikan päällä katsomassa sosialistista hyvinvontia.
Suomessa ja Ruotsissa hyvinvointia tavoitellaan maailman kovimman verotuksen avulla ilman investointeja ja uusia työpaikkoja.
Kehittyvissä maissa se taas luodaan uusien investointien ja uusien työpaikkojen avulla.
Voidaan siis valita että otetaanko yhteiskunnan tarvitsemat tulot heti kovalla verotuksella tehdystä työstä vai käytetäänkö tulot ensin investointeihin jolloin tarvittavat lisätulot saadaan uusista työpaikoista jolloin myös työttömyyskulut vähenevät.
Kaikkein vähiten siirtolaisia lähtee maista joissa ostovoima on hyvä. Kärjessä on yhdysvallat.
kuvaamassa sitä ostovoimaista väkeä ja hyvinvointia, totesi:
"I saw hundreds of thousands live in homes inferior to those we lived in in the middle ages in Denmark - homes I in my childhood had only seen in our open air museums. I was even more shocked that nobody were photographing these inhuman rotten shacks."
http://www.american-pictures.com/gallery/usa/index_rural_indoor.htm
http://www.american-pictures.com/gallery/usa/index_apathy_1.htm
http://www.american-pictures.com/gallery/usa/index_urban_indoor.htm
http://www.american-pictures.com/gallery/usa/index_homeless_1.htm
on yhtä paha asia kuin äärikommunismi. Molemmat ismit jättävät huomioimatta ihmisen fanaattisuudessaan.
Aina kun joku tuo esille äärikapitalismin mahdottomuuden, vetävät nämä markkinaliberalismi uskovaiset esiin Pohjois-Korea tai/ja Neuvostoliitto korttinsa aivan kuin vasta-argumentoija olisi niiden totalitarismia kannattamassa. Kiina on näiden uskovaisten mielestä hieno ja kilpailukykyinen maa, koska se polkee työntekijöiden oikeuksia ja ammattiliitot on kielletty.
"Ruotsissa ja Suomessa talouskasvu synnyttää vähiten uusia työpaikkoja." ?
Onko tämä korkean tuottavuuden maissa ihmeellistä? Jos esim. Suomessa yksi henkilö tuottaa 100kpl/h ja toisessa maassa yksi henkilö 50kpl tunnissa. Mitä ihmeellistä tässä on, että syntyy vähemmän työpaikkoja?
Lauseesi voi kääntää myös toisin päin. Suomalaiset ovat kilpailukykyisiä korkeantuottavuuden maita. Korkeammankaan tuottavuuden saavuttamista, ei esim heikennä monipuolinen peruskoulutus (atk, eng, matemat, fys, kem,..), eikä julkinen terveydenhuolto.
sitä että molemmissa maissa on keskimääräistä OECD-tasoa reilusti enemmän kurjuudessa eläviä työttömiä mutta he joutuvat elämään edelleen työttöminä voimakkaan talouskasvunkin aikana.
Muissa maissa sen sijaan investoidaan enemmän ja työttömät pääsevät paremmin töihin.
Suomessa tai Ruotsissa tuottavuuden ja koulutuksen taso ei ole merkittävästi korkeampi kuin muissa OECD maissa.
Lisäksi investointien taso itäeuroopan ja aasian maissa sekä intiassa on huimasti korkeampi kuin heikon ostovoiman Suomessa ja Ruotsissa.
Ruotsissa on asuinalueita joissa juuri aikuiseksi tullut nuori ei ole koskaan tuntenut yhtään ihmistä joka lähtisi aamulla töihin.Siirtolaisten määrä on korkea näillä alueilla eikä talouskasvu auta näitä köyhiä yhtään.
Työn tuottavuus on kuitenkin Ruotsisssa ja Suomessa korkea koska työn tuloksilla maksetaan ennätysmäärä yhteiskuntamaksuja,eläkemaksuja ja veroja. Kuitenkin ihmisille jää käteen niin vähän että ostovoima on heikko.Samoin yritysten kannattavuus on heikko ja ne investoivat ainoastaan ulkomaille.Näin pitkäaikaistyöttömyys on tullut jäädäkseen.
Usko siihen että koulutuksemme tai terveydenhuoltomme olisi muita parempaa on harhaa.
Ammattikorkeakoulut ja julkinen terveydenhuolto on ollut kriisissä jo pidempään.
Etenkin Ruotsia kadehditaan kansainvälisesti köyhyyden torjunnassa, kun taas Suomi on onnistunut tässä asiassa ehkä hieman heikommin.
Amerikan mallissa on siirrytty "palveluyhteiskuntaan", joka ei käytännössä tuota mitään. Se tuskin luo minkäänlaista hyvinvointia, jos yksinhuoltaja-äiti juoksee kolmen huonosti palkatun työpaikan välillä. Tällaisesta ei voi olla muuta kuin vakavia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia seurauksia.
Suomi ja Ruotsi ovat sijoittuneet kaikissa koulutusvertailuissa aivan maailman kärkeen, Yhdysvaltojen heiluessa samassa sarjassa kolmannen maailman kanssa. Tämä yhdessä lapsikuolleisuuden, tuloerojen, valtavan viennin ja valtiotalouden alijäämän, velkaisuusasteen yms. indikaattoreiden kanssa ennustaa lähes väistämätöntä tuhoa kyseiselle talousmallille. Kaikki yhteiskuntamallit, joissa pääosa ihmisistä on saanut elinkeinonsa tuottamalla "pääomalle" palveluja(lakimiehet, kirjanpitäjät, palveluammatit yms)ns. tuottavan ja konkreettisen työn sijaan, ovat romahtaneet ennemmin tai myöhemmin. Ajatus, että meidän pitäisi adoptoida tuo malli tänne on sekä typerä että lyhytnäköinen. Yhdysvallat on alijäämänsä kanssa ennennäkemättössä kriisissä, jonka oireita on näkyvissä mm. Lähi-Idässä ja Kaukaasiassa. Energian avulla koetaan kontrolloida muun maailman taloutta, joka auttamatta lipuu Yhdysvaltojen käsistä. Äärimmäisellä alijäämällä varustettu maa on ns.lirissä, jos dollarin asema maailman valuuttana vapisee. Eli mallimaaksi USAsta ei ole ollut sitten 70-luvun.
Jos puhut keskitulosta, niin siihen lasketaan myös ns. ylin 5% mukaan. Parempi kysymys olisikin, kuinka iso osa kansasta sinnittelee köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Mitä iloa on sellaisesta talouskasvusta, jonka hyöty valuu 5% kansasta lopun elintason heikentyessä.
että olet pohjoismaisen hyvinvointipolitiikkapropakandan ja sosiaalidemokraattisen propakandan uhri.
Köyhiä ja köyhyyttä on Euroopassa paljon enemmän kuin usa:ssa.Muistele vaikka Ranskan rotumellakoita
Kannattaisi lukea mm. viimeisimmän KANAVA-lehden
Ruotsin yhteiskunnan mädännäisyyttä käsittelevä artikkeli.
Ruotsi on joskus ollut hyvinvointivaltio mutta ei ole sitä enää. Köyhät ja työttömät
muuttavat sieltä paremman elämän toivossa mm. Englantiin ja Irlantiin.
Ruotsin talous ui syvällä, työttömyys on korkealla ja investointeja ei juuri sinne enää tehdä.Ruotsin hyvinvointimaineesta on enää rauniot jäljellä.
Väitätkö todella, että Eurooppassa olisi USA:ta suurempi köyhyysaste?
Tässä kuvetta muistille mitä nyt tähän hätään löytyi:
"Köyhyysasteita 1990-luvun puolivälissä
...........Tulonjako: Köyhyysaste: Lapsiköyhyys:
Suomi..... 22,6 ..... 3,2 ........ 3,4
Ruotsi ... 22,1 ..... 2,9 ........ 3,7
Norja .... 23,8 ..... 3,1 ........ 4,5
Tanska ... 23,6 ..... 4,9 ........ 5,9
Pohjoismaiden
keskiarvo. 23,0 ..... 3,5 ........ 4,4
Viisi suurinta
EU-maata.. 30,8 ..... 11,8 ....... 15,4
USA ...... 37,2 ..... 20,7 ....... 26,3
Lähde: Luxembourg Income Study."
>>Köyhiä ja köyhyyttä on Euroopassa paljon enemmän kuin usa:ssa.>>
"Euroopan ja USA:n työttömyystilastot eivät ole vertailukelpoisia. Yhdysvaltojen entinen työministeri Robert Reich on todennut, että jos Yhdysvalloissa työttömyys tilastoitaisiin samalla tavalla kuin Euroopassa, niin työttömyysprosentit olisivat sielläkin eurooppalaista tasoa. Yhdysvaltalaisen MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) kansantaloustieteen professori Lester C. Thurowin arvioiden mukaan Yhdysvaltojen työttömyys on selvästi LänsiEurooppaa pienempi vain tiettyjen tilastojen valossa.
Thurow on osoittanut, että Yhdysvaltojen työvoimasta noin 14 prosenttia muodostaa alityöllistettyjen työvoimareservin yhtä suuren osan ollessa todellisuudessa työttömiä. Virallisesti työttömiä oli syksyllä 1995 noin 5,7 prosenttia. (Nyt vajaa viisi prosenttia.) Lisäksi maassa oli 56 miljoonaa ihmistä, jotka ovat vailla työtä, mutta joita ei lueta aktiivisen työväestön joukkoon. Lisäksi tulevat 4,5 miljoonaa osapäivätyöntekijää, jotka etsivät lisää töitä.
Amerikkalaisista 8,1 miljoonaa työskentelee "tilapäisissä" töissä. Kaksi miljoonaa ovat työssä "puhelinsoiton" jälkeen ja 8,3 miljoonaa määritellään epämääräisesti keikkatyöntekijäksi omissa yrityksissä. Yhdysvaltoihin on syntynyt noin 23 miljoonaa "working poor" työläistä, jossa kokopäiväisen työntekijän markkinaehtoinen palkka on niin alhainen, että hän joutuu turvautumaan köyhäinapuun tai joutuu tekemään pakosta myös iltatöitä. Osapäivähommissa työskentelevät voivat joutua tekemään kolmeakin eri työtä, jotta pysyisivät hengissä.
Yhdysvaltojen harjoittaman politiikan seuraukset ovat monella muullakin mittarilla arvioituna kaikkea muuta kuin kadehdittavia. Edellä mainittujen ryhmien lisäksi 5,8 miljoonaa työikäistä Yhdysvaltojen kansalaista on vain väestörekisterissä, mutta ei työttömyystilastoissa. He ovat kodittomia, rikollisia, järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita. Niiden lisäksi tulevat meksikolaiset ja muut pimeästi maassa asuvat siirtotyöläiset, jotka ovat kaikkien tilastojen ulkopuolella.
Yli 16vuotiaista amerikkalaisista 40 miljoonaa ei osaa lukea kunnolla. Kaikkien terveyspalveluiden ulkopuolella on 36 miljoonaa ihmistä. Lapsikuolleisuus on kehitysmaatasoa. Kolme miljoonaa amerikkalaista on riippuvaisia huumeista. Joka yö 600 000 amerikkalaista koditonta etsii roskalaatikoista ja porttikongeista yösijaa. Tässä vapauden valtakunnassa tehdään yli 30 000 murhaa vuodessa. Joka kymmenes lapsi kantaa asetta koulussa, jne.
Tulo ja varallisuuserot ovat sitävastoin kasvaneet USA:ssa hillittömästi. Viimeisten kymmenen vuoden aikana vain viisi prosenttia amerikkalaisista palkansaajista on kasvattanut tulo ja varallisuustasoaan. Tälle pienelle ryhmälle varallisuuden kasvu on ollut sitäkin rajumpaa.
Vuosina 197789 Yhdysvaltain perheiden rikkaimman yhden prosentin keskimääräiset reaalitulot nousivat 78 prosenttia, samalla kun köyhimmän 20 prosentin reaalitulot laskivat 10,4 prosenttia. Siten köyhimmät USA:ssa eivät köyhdy vain suhteellisesti, vaan myös absoluuttisesti. Kaiken lisäksi ne, joiden ansiot laskivat, tekivät myös vuonna 1989 pidempiä työpäiviä kuin vuonna 1977, ja paljon useammissa perheissä molemmat vanhemmat työskentelivät kokopäiväisesti.
Yhdysvaltain perheiden vähätuloisimman 60 prosentin keskuudessa edes pidemmät työpäivät ja vaimon palkkatyöhön ryhtyminen eivät estäneet tulojen laskua. Palkoissa ylimmän ja alimman kymmenesosan tuloerot ovat levähtäneet lähes 200 kertaiseksi."
http://www.helsinki.fi/agora/vara/talous/amerikkakritiikki.html
>>Muistele vaikka Ranskan rotumellakoita >>
Wilhelm Hankel, taloustieteilijä/Der Spiegel 17.2.97:
"Spiegel: Liittokansleri Kohl haluaa yhdistää Euroopan eurolla. Hankel: Minä en pidä euroa dynaamisena voimana, vaan yksinkertaisesti dynamiittina. Tähän astinen integraatio vaarannetaan ja sosiaaliset konfliktit sekä yhteisöjen sisällä, että yhteisöjen välillä tulevat rajusti kasvamaan."
"EMUN MYÖTÄ EUROOPPA VALITSEE VÄÄRÄN TIEN
Me allekirjoittaneet (kaikki hollantilaisia taloustieteilijöitä) odotamme kasvavalla huolestuneisuudella hetkeä, jolloin Euroopan talous- ja rahaliiton kolmas vaihe alkaa. Maastrichtin sopimus, joka astui voimaan 1 marraskuuta 1993 merkitsi monessa mielessä kehityksen loppua, erityisesti mitä tulee demokratiaan, työllisyyteen, tulonjakoon, ympäristöön sekä köyhyyden poistamiseen sekä unionin sisä- että ulkopuolella. Kaiken lisäksi sopimus perustuu epäilyttäviin taloudellisiin oletuksiin.
Mikään ei ole muuttunut paremmaksi sen jälkeen. Päinvastoin Emuun valmistautumisella on ollut kova hinta mukaanlukien lisääntynyt työttömyys ja sosiaalinen levottomuus."
Milton Friedman, Nobel-palkinnon saaja The European 20-26.11.97
"Euro tulee kärjistämään poliittisia tunteita ja johtamaan hajottaviin ristiriitoihin aiheuttamalla poikkeuksellisia taloudellisia shokkeja, joita olisi voitu muuten korjata muuttamalla vaihtokursseja. Eurooppa on hyvä esimerkki alueesta, joka on epäedullinen yhteisen valuutan kannalta."
Vivianne Forrester, ranskalainen kirjailija, kirjoittanut Ranskan vuoden -96 bestsellerin "The Economic Horror" Newsweek 3.2.1997
"Eurooppa oli mainio poliittinen idea, josta ei ole tullut mitään muuta kuin taloudellinen valtapeli: tyypillinen anglosaksinen tapa tehdä bisnestä. Kaikki tarkoittaa joustoja, säätelyn purkamista ja alijäämien leikkaamista. Ajattelen, mitä tämä tarkoittaa inhimillisinä käsitteinä, ja tiedän, että alijäämät edustavat monen ihmisen kohdalla terveyden huoltoa, koulutusta - elämää.
Voimme taistella sitä Eurooppaa vastaan, jota ollaan kehittämässä. Vastarintaa tulee nousemaan - niin eliitin kuin muidenkin piirissä. Ja kun he sitten huomaavat, että ovat samalla aaltopituudella, heistä tulee todellinen poliittinen voima. Niin, sillä tavalla alkoi loppujen lopuksi Ranskan vallankumous."
Yhdysvaltain kauppataseen vaje nousi syyskuussa kaikkien aikojen ennätykseen, kun se puhkaisi 70 miljardin dollarin rajan. Amerikkalaisten "noususuhdanne" on rahoitettu ulkomaisilla lainoilla ja rahaa pumpataan Yhdysvaltoihin yli kahden miljardin dollarin päivävauhdilla. Merkille pantavaa on, että velkaantuminen kohdistuu pääosin kotitalouksiin.
Työntekijöiden palkat ovat jääneet jalkoihin. Palkkojen osuus on bruttokansantuotteesta pienempi kuin kertaakaan vuoden 1947 jälkeen. Teollisuuden työpaikkojen määrä on myös vähentynyt, ja uusia työpaikkoja on syntynyt lähinnä huonopalkkaisiin aputöihin.
Yhdysvaltojen keskuspankki on lamaa torjuakseen pudottanut rajusti korkoa, ja yritysten sijasta talouden vetovastuu on sysätty tavallisille kansalaisille. Halpa raha veronalennuksilla vahvistettuna toimii niin kuin piti eli amerikkalaiset lisäsivät rajusti kulutustaan.
Hyvässä kunnossa olevat yritykset ovat investoineet kotimaaperälle niukasti, kun suuntana on ollut Kiina ja muut Aasian kasvukeskukset.
Lähde: turun sanomien pääkirjoitus 22.10.
Amerikan talousbuumista,
"The myth of America's "booming economy"
You cannot escape it. You read it and hear it everywhere.
From every news medium, every politician -- the economy is
booming ... thriving ... soaring ... the leading economic
indicators are looking great ... stock market is going
through the roof ... "economy showed signs of continued strength
last month as Americans' personal income rose by a robust .7 percent"
... prosperity everywhere ... the world's richest country ...
But ... but what about ... what about ...
What's booming are soup kitchens and homeless shelters. And a
growing majority of those waiting in line for a meal or a bed
are actually employed."
http://members.aol.com/bblum6/booming.htm
Isokallion kolumni kertoo kaiken oleellisen tästä asiasta.
Työn hedelmät jakautuvat USA:ssa yhä epätasaisemmin.
Mika Horelli
New York Vaikka Yhdysvallat on elänyt viimeiset vuodet kohtuullisen talouskasvun kautta ja sen teollisuuden tuottavuus on noussut, amerikkalaisten palkansaajien ostovoima on tosiasiassa jo pari vuotta laskenut.
Yhdysvaltain kansantulosta palkkatulojen osuus on tällä hetkellä alimpana kuin koskaan vuonna 1947 alkaneen tilastoinnin alusta lähtien samalla kun yritysten voittojen osuus on korkeimmillaan sitten 1960-luvun.
Nyt kun talouden kasvun ainakin hetkellinen hiljentyminen näyttää väistämättömältä, sen pelätään iskevän erityisen raskaasti siihen työssäkäyvään alempaan keskiluokkaan, joka muutenkin keikkuu juuri köyhyysrajan tuntumassa.
Kun tällä hetkellä jo noin 37 miljoonaa amerikkalaista elää virallisesti köyhyysrajan alapuolella, tutkijat varoittavat että seuraava ryhmä on muutamassa vuodessa suuressa vaarassa liukua samaan kurimukseen.
Näitä, toistaiseksi köyhyysrajan yläpuolella sinnitteleviä mutta silti selvästi alle keskituloisia amerikkalaisia on noin 57 miljoonaa.
”Osa näistä amerikkalaisista on tällä hetkellä erittäin suuressa vaarassa pudota toimeentulorajan alapuolelle”, varoittaa sosiologi Katherine Newman Princetonin yliopistosta.
”Sen asemesta että he kaikesta raadannastaan huolimatta pääsisivät kiinni unelmoimaansa keskiluokan turvallisuuteen eli saisivat hankittua omistusasunnon, säästettyä eläkkeen ja koulutettua lapsensa, miljoonia heistä uhkaa täysin toisenlainen tulevaisuus.”
Varoituksia meneillään olevan kehityksen suunnasta on alkanut kuulua jopa yllättäviltä tahoilta. Keskuspankki Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke varoitti elokuun puolessa välissä, että seuraukset voivat olla vakavat koko amerikkalaiselle yhteiskunnalle, mikäli Yhdysvalloissa unohdetaan huolehtia globalisaation tuoman hyvinvoinnin nykyistä tasapuolisemmasta jakamisesta.
Asiantuntijoiden mukaan meneillään oleva kehitys, jossa yhtäältä yritysten voitot kasvavat kasvamistaan samalla kun palkansaajien ostovoima laskee, on johtamassa Yhdysvaltoja yhä syvempään kahtiajakoon.
”Tuloksena on useita kolmannen maailman maita muistuttava yhteiskunta jossa hyväksyttävästi toimeen tuleva, suorittavaa työtä tekevä alempi keskiluokka on kutistunut olemattomiin”, summaa sosiologi Mark Rank Washington University in St. Louisista.
Hän on vastikään julkaissut kirjan siitä, kuinka köyhyyden leviäminen muuttaa dramaattisesti koko amerikkalaista yhteiskuntaa.
”Näissä yhteiskunnissa on omiin oloihinsa suojautuva erittäin varakas yläluokka ja kasvava joukko köyhyysrajalla tai sen alapuolella eläviä ihmisiä, jotka eivät enää kykene elämään edes kädestä suuhun kuin tekemällä useaa alipalkattua työtä tai saamalla apua hyväntekeväisyydestä.”
Tutkijoiden mukaan keskeisiä syitä amerikkalaisten palkansaajien aseman heikkenemiseen ovat olleet yhtäältä monilla teollisuudenaloilla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan romahtaminen ja aivan viime vuosina voimakkaasti kasvanut teollisen tuotannon työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin lähinnä Aasiaan.
Myös istuvan hallituksen suuryritysten ja niiden omistajien etuja suosivalla politiikalla on ollut osuutensa kehityksessä. Moni tutkija kiteyttää nykyisen amerikkalaistodellisuuden siten, että lattiatason palkansaajien on tyydyttävä siihen mitä annetaan tai heitä ei enää tarvita.
Eli tässäkö nyt se on se tavoittelemisen arvoinen "onnela"?
ja moni kirjoittaja täälläkin kuvittelee kuuluvansa voittajiin, joita odottavat halvat palvelut, pienet verot ja suuremmat tulot. Jos unohtaa sen seikan, että tuskin tulette kuulumaan tähän ryhmään, odottaisi teitä silti huomattavasti turvattomampi yhteiskunta. Tässä mallissa vankien määrä kasvaa, koulutustaso tippuu ja turvallisuus vähenee räjähdymäisesti. Lopulta talouden romahdus ylettyy myös tähän ylimpään luokkaan.
Pieni vertaaminen taloushistorian(esim. pörssiromahdus -29) ja nykyindikaattoreiden kesken tulisi kertoa korutonta kieltään, mutta kun ei...samat virheet tehdään uudestaan ja uudestaan. Silloin Franklin D. Roosevelt teki "sosialistisen" New Dealin ja pelasti Yhdysvaltojen talouden. Asiantuntioiden mukaan vielä radikaalimpi malli olisi toiminut jopa paremmin. Mutta nyt markkinaliberalismia myydään kuin jotain uskontoa, jossa historian opetukset eivät päde. Kyse on kuitenkin aina valinnoista ja siitä mitä haluamme tulevaisuudelta.
Kun kaikenlisäksi tunnutaan olevan NIIN yrittäjien asialla. Ajatellaanko että monen yrittäjän tulokseen vaikuttaa myös ihmisten ostovoima tai kulutuskysyntä.
Mikäli nämä lyödään mahdollisimman mataliksi kuten monet tänne kirjoittavat tuntuvat haluavan niin tulee kyllä konkurssi eteen monelle yrittäjällekkin.
Näinhän se on aiemminkin mennyt(esim.1929), mutta tämä yritysmaailman "kaikki mulle ja heti" ajattelumalli ei huomio tätä. Suosittelisinkin Keynesin lukemista Sarasvuon sijaan.
"Kohti vuotta 1929? kysyy onko maailma juoksemassa kohti uutta taloudellista romahdusta. Samalla kirja pohtii sitä, millä tavoin taloudellisen kriisin vakavimmat seuraukset voitaisiin tällä kertaa välttää.
1920-luvulla työvoimaa vähentävä teknologia ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen kasvattivat työttömyyttä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suuri osa väestöstä menetti ostovoimansa ja syrjäytyi. Taloustieteilijät uskoivat, että työpaikkansa säilyttäneet ihmiset olisivat pitäneet talouden pystyssä.
Taloustieteilijät olivat väärässä."
http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/2001/kohti.html
"Pseudopsykologisen ilmakitaran maestrona Sarasvuo kannustaa herkkäuskoisia pilkkimään sielunsa syövereistä esiin "sisäistä sankaria". Ja tuntemaan empatiaa itseään kohtaan. Muista viis. Hyvä itsetunto on tällaisten mammonan messiaiden mukaan menestyksen, hyvinvoinnin ja terveyden salaisuus. Kumma kyllä, sarjamurhaajilla ja koulukiusaajilla on usein erittäin hyvä itsetunto. Ruotsissa Francis Wheenin kirja on ilmestynyt nimellä "Miten paskapuhe valloitti maailman".
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_kuinkahumpuukivalloittimaailman.asp