Seurustelin vuosia maailman ihanimman miehen kanssa. Ongelmia kuitenkin tuli: mustasukkaisuutta, riitoja ym. Ei kuitenkaan ollut pettämistä tai muuta sellaista. Tilanne kuitenkin kävi niin ylitsepääsemättömäksi, että minun aloitteestani, mutta yhteisessä mielipiteessä päätimme erota. Rakastimme (ja uskon, että rakastamme edelleen) toisiamme kaikesta huolimatta. Ajattelin, että jos hän on elämäni mies, tulemme palaamaan yhteen. Olimme kuukausia jopa puhumatta toisillemme. Nyt olemme kuitenkin puheväleissä.
Rakastan häntä niin paljon, että tuntuu mahdottomalta enää jatkaa ilmankaan häntä. Hän ei kuitenkaan uskalla minua pahemmin tavata, pelkää satuttavansa itsensä tms. Miten saisin ilmaistua, että tahtoisin hänet takaisin ja, että uskon yhä yhteiseen tulevaisuuteen. Toimiiko vanhan lämmittely? Voisiko olla, että olemme molemmat oppineet kunnioittamaan toisiamme eron aikana ja kaikki voisi toimia tällä kertaa. Vai onkohan hänen pelkonsa realistista itsensä suojelua?
Rakastan häntä niin paljon, että tuntuu mahdottomalta enää jatkaa ilmankaan häntä. Hän ei kuitenkaan uskalla minua pahemmin tavata, pelkää satuttavansa itsensä tms. Miten saisin ilmaistua, että tahtoisin hänet takaisin ja, että uskon yhä yhteiseen tulevaisuuteen. Toimiiko vanhan lämmittely? Voisiko olla, että olemme molemmat oppineet kunnioittamaan toisiamme eron aikana ja kaikki voisi toimia tällä kertaa. Vai onkohan hänen pelkonsa realistista itsensä suojelua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysy mieheltä kiinnostaisiko tavata vaikka kahvilla jossakin.Kai nyt kaksi aikuista tuommoisen pystyy selvittämään.Mies voi arastella yhtälailla kuin sinäkin.Tai lähetä joku kiva kuvaviesti jos et soita.
Kyllä vanhan lämmittely onnistuu.
Molempien pitää vain sitä haluta.
Jokainen parisuhde on yritys jonka onnistumisesta ei ole koskaan takeita,joten ei kannata kauheasti mietiskellä etukäteen onnistuuko vaiko ei.
Onhan teillä tullut lisää elämänkokemusta joten sillälailla viisautta on varmasti tullut lisää.
Kunnioitus on niitä asioita jotka ansaitaan,ei opita. Tuskin kunnioitus on siitä paljoa kasvanut mihin se jäi. Riidat vain on laimenneet joten sen takia tuntuu varmasti että kunnioitus on kasvanut.
Yritä ihmeessä! Jos ei yritä,ei mitään saa.
harkitsekaan yhteiseloa ennen kuin olet opetellut tulemaan toimeen ilman häntä. Mikään suhde ei kestä riippuvuutta eikä siä, että toinen pelkää satuttavansa itsensä.
Minulla oli 8 vuoden kokemus suhteesta jossa mustasukkaisuus rassasi koko ajan miehen puolelta ei minun....nyt olen eronnut hänestä meillä on 2 yhteistä lasta ja olen todella helpottunut tällä hetkellä kun ei tarvitse vääntää jokaikisestä asiasta. Viestissäsi ei käy ilmi miten mustasukkaisuus ilmeni ja kumman puolelta mutta kehotan miettimään tarkasti mitä haluat sen sanon vuosien kokemuksella että mustasukkaisuus ei parane ellei mene todella johonkin mistä siihen saisi apua ja itse haluaa sitä.