Hei vaan!
Mitä mieltä olette, mitä minun tulisi tehdä. Meillä oli sopimus isäntäperheen kanssa, että he maksavat puolet lentolipuistani (eli 250€), ja tulen heille töihin puoleksi vuodeksi.
Ehdin olla paikalla alle kaksi viikkoa, kun puhuin perheen kanssa ja he sanoivat haluavansa minun lähtevän. Palasin kotiin saman tien. Mistään lentorahoista ei puhuttu. Olin heidän ensimmäinen aupairinsa ja pelissä oli mustasukkaisuutta äidin puolelta, sekä väärinkäsityksiä työstä, tehtävistä yms. Pitkä juttu. Mutta onko muille käynyt näin ja mikä olisi teidän mielestänne oikein? Pitäisikö minun silti vaatia heiltä heidän osuuttaan?
Mitä mieltä olette, mitä minun tulisi tehdä. Meillä oli sopimus isäntäperheen kanssa, että he maksavat puolet lentolipuistani (eli 250€), ja tulen heille töihin puoleksi vuodeksi.
Ehdin olla paikalla alle kaksi viikkoa, kun puhuin perheen kanssa ja he sanoivat haluavansa minun lähtevän. Palasin kotiin saman tien. Mistään lentorahoista ei puhuttu. Olin heidän ensimmäinen aupairinsa ja pelissä oli mustasukkaisuutta äidin puolelta, sekä väärinkäsityksiä työstä, tehtävistä yms. Pitkä juttu. Mutta onko muille käynyt näin ja mikä olisi teidän mielestänne oikein? Pitäisikö minun silti vaatia heiltä heidän osuuttaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi et koittanut sopiva asiaa paikanpäällä sen sijaan että lähdit samantien pois? Asiat olisi hekä saatu ihan hyvälle mallille ja sinä myös osuutesi rahoista paljon luotettavammin kuin nyt.
Mitä sinulla on paperilla asioistanne? Onko sinulla isäntäperheen allekirjoittama sopimuspaperi, jossa otetaan kantaa myös korvauksiin ja sopimuksen katkaisemiseen / purkamiseen?
Aika ohuet ovat mahdollisuudet saada rahat näin jälkikäteen toisesta maasta käsin. Voit toki koittaa, jos teillä on yksiselitteinen sopimus mutta juridiikan pyörittäminen vaatii aikaa ja rahaa.
Mitä me muut opimme: sopimusrikkomukset kannattaisi puida paikan päällä. Vaikka sitten hostellissa kämpäten muutaman päivän kunnes pöly laskeutuu.
Olisitko muuten voinut tehdä töitä niin, että asuisit itse toisaalla?
koska toive lähtemisestäsi tuli perheen puolelta, niin mielestäni heidän kuuluisi maksaa osansa. jos olisit itse sanonut, että haluat heti kotiin vaikkapa koti-ikävän vuoksi, niin siinä tapauksessa tulisi sinun mielestäni kustantaa molemmat lennot.
työsuhteen (sovitulla) pituudella ei mielestäni ole tällaisessa tapauksessa väliä (vaikka selkeinhän ratkaisu löytyisi tietysti jos olette noudattaneet sopimusta ja olet ollut aupairina sovitun ajan). toki on ikävää, että 2viikosta tulee näinkin suuret kustannukset, mutta kirjoituksesi perusteella käsitin, että olet kuitenkin hoitanut hommasi ja ongelma lähinnä oli äidin mustasukkaisuus ("äidin vika?") ja väärinkäsitykset ("vikaa sekä äidissä että sinussa?") jolloin et ole yksin syypää lähtöösi (vrt. sopimattomat tavat, laiskuus tms jonka perusteella perhe olisi voinut haluta sinun lähtevän).
Riippumatta siitä kenen vika ja millanen sopimus, realistisesti voi olla sun tosi vaikeeta saada heiltä mitään rahaa, ja he ovat vieläpä ulkomailla. Jos he eivät maksa, he eivät maksa, mitäs sitten teet. Voit lähteä lakiteitse asiaa hoitamaan, mutta 250 euron arvosta lakimiehen palkkaaminen tulee sitäkin kalliimmaksi. Jos äiti oli susta mustasukkanen, aiheesta tai ei, hän tulee pitämään rahoistaan kiinni kynsin hampain eikä ainakaan sinulle niitä anna, mieluummin varmaan sitten omalle lakimiehelleen.
Taidat joutua ottamaan tuon takkiin yhtenä elämän epäoikeudenmukaisuuksista. Valitettavasti.