Vanha sanonta kerran pettää aina pettää on aikas
rankka.
Kaikki meistä tietävät tehneensä joskus elämässään
virheitä ja myös niistä voi jotakin oppia.
Itse aikoinani miestäni pettäneenä ja myös petetyksi tulleena voin vilpittömästi sanoa etten
enään petä.
Jos alan voimaan suhteessani niin huonosti aion
olla rehellinen itselleni ja tehdä asialle jotakin.
Jos ihastun toiseen mieheen ja haluan mennä tämän miehen kanssa on velvollisuuteni päättää nykyinen
suhde ennenkuin lähden pettämään.
Tätä toivon myös miehen puolelta.
Minä en tuntenut hyvää oloa pettämisen jälkeen.
Tunsin syyllisyyttä ja katumusta.
Sellainen ihminen joka tuntee tehneensä oikein pettäessään ja antaa luvan itselleen pettää on
sairas.
Sairaus saattaa parantua siinä kohtaa kun hän joutuu tilille teoistaan.
Menettää perheensä, puolisonsa ja itsekunnioituksensa.
Mikäli pettäjä ymmärtää syyt ja seuraukset.
Joskus käy niin että täässäkin kohtaa omaa osuttaan paetaan ja syyllistetään vain se toinen.
Kierre jatkuu..
Mutta kaikki ei ole sellaisia.
Mahdollisuus että kerran pettänyt ei aina petä
on kuitenkin olemassa.
rankka.
Kaikki meistä tietävät tehneensä joskus elämässään
virheitä ja myös niistä voi jotakin oppia.
Itse aikoinani miestäni pettäneenä ja myös petetyksi tulleena voin vilpittömästi sanoa etten
enään petä.
Jos alan voimaan suhteessani niin huonosti aion
olla rehellinen itselleni ja tehdä asialle jotakin.
Jos ihastun toiseen mieheen ja haluan mennä tämän miehen kanssa on velvollisuuteni päättää nykyinen
suhde ennenkuin lähden pettämään.
Tätä toivon myös miehen puolelta.
Minä en tuntenut hyvää oloa pettämisen jälkeen.
Tunsin syyllisyyttä ja katumusta.
Sellainen ihminen joka tuntee tehneensä oikein pettäessään ja antaa luvan itselleen pettää on
sairas.
Sairaus saattaa parantua siinä kohtaa kun hän joutuu tilille teoistaan.
Menettää perheensä, puolisonsa ja itsekunnioituksensa.
Mikäli pettäjä ymmärtää syyt ja seuraukset.
Joskus käy niin että täässäkin kohtaa omaa osuttaan paetaan ja syyllistetään vain se toinen.
Kierre jatkuu..
Mutta kaikki ei ole sellaisia.
Mahdollisuus että kerran pettänyt ei aina petä
on kuitenkin olemassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet täysi oikeassa!
T:Vaimoke
Kaikki vaan naimisiin, voihan ottaa eron jos sattuu ihastumaan toiseen!?
Niin sehän on aina mahdollista.
Kaikki vaan naimisiin, ei menettämisen pelko saa olla esteenä.
...puoliso voi yllättäen
kuollakkin.
Tai sinä itse.
Tai puoliso ihastua toiseen tai sinä itse.
Vaihtoehtoa ei ole kuin luottaa että toinen
sen rehellisesti kertoo jos johonkin
toiseen rakastuu.
Minä haluaisin sen tietää enemmin kuin elää
valheessa.
Sinä Bitter sweet oletko sitä mieltä että
siinä kohtaa liittoa pitäisi vaan jatkaa jos
kumppanisi on toiseen ihastunut?
Haluaisitko että puolisosi eläisi pahassa olossa
kanssasi ja pettäisi selkäsi takana siitä syystä
ettei "uskalla" ottaa eroa?
Vai oletko sitä mieltä että toiseen ei saa rakastua?
Kerro kuinka tunteita voi määrätä jos
näin sattuu käymään?
Tilanteita saattaapi tulla missä tapaa muitakin ihmisiä kuin oman puolisonsa.
Olisiko vaihtoehtona kumppanin sulkeminen kellariin?
Älä koskaan mene naimisiin ja anna lupausta myötä- ja vastoinkäymisissä, jos noin ajattelet. Ihastuminen on ohimenevää, rakkaus on pysyvää. Se kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi tahdosta kiinni.
Halusin kiinnittää huomiosi tähän kertakäyttösuhdekulttuuriin, joka vallitsee tänä päivänä maailmassamme. Miksi hylätä pitkä suhde ihastumisen takia? Miksi kaikki(?) pettävät? Miksi otetaan ja jätetään hetken mielihalujen mukaan? Missä on sitoutuminen? Missä on pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys? Missä on anteeksianto?
Kun nyt oikein raivostuttaa! Helvata että ottaa päähän tuo ottaminen ja jättäminen! Olisin onnellinen parisuhteessa, jossa puolisoni pysyisi rinnallani arkielämässä ja jos haluaa muita kokeilla niin kokeilkoon. Ei se siitä kulu! Kunhan pysyy arkielämässä kanssani. Rakastuminen ja ihastuminen on yhtä helvetillistä tunnemyrskyä. Se menee ohi, mutta Ystävyys ja Rakkaus säilyy. Niin monesti sen ymmärtää liian myöhään. Kaikki vain hakevat huumaa ja luulevat sen kestävän.
Juuri näin.
Eroamiseen tulisi aina olla painavat syyt. Kaikkensa antaneena voi todeta, että ei tästä mitään tuu. Täällä moni kirjoittaa yllätyserosta. Minkälainen ihminen voi hautoa eroa vuosia, ilmaisematta asiaa aviopuolisolleen??? Vaikka onko kyseessä tosiaan pikaihastuminen ja taas mentiin?
sun tekstis!!!!!!!!
Ei se aina tahdosta kiinni ole.
Jos toinen ajattelee eri tavalla ja tuntee erilailla , siis on eri aalltopituudella... ja itse olet nuorena (ja hölmönä) siihen lähtenyt mukaan ja sopeutunut vuosien varrella, niin mitä pitää tehdä jos eräänä päivänä törmäät toiseen ja huomaat että tuo toinen ihminen onkin samanlainen sielultaan kuin sinä?
Rakastut siihen toiseen sillä lailla kun olit ajatellut kauan, kauan sitten rakkauden olevan.
Kuitenkin nykyisessä ei ole perusteellista vikaa - oikea rakastamisen tunne on vaan aina puttunut.
En mä sitä hakenut, enkä halunnut joutua tähän.
Niin vain kävi.
En kannata minkäänlaista kertakäyttöajattelua.
Vaan juurikin itsensä kuuntelemista.
Eikä ihastus ole merkittävä syy eron ottamiseen.
Ihastumisen ei tarvitse johtaa pettämiseen.
Ajattelu eikä haaveilu ei ole pettämistä.
Itse pettäminen on tietoista toisen loukkaamista.
Vaikka se ei olisi merkinnyt mitään pettäjälle itselleen voi vakisuhteen perusta hajota siihen "hetkeen".
Se loukkaa oman kumppanin ihmisyyttä ja seksuaalisuutta syvästi.
Luottamuksen menetyksen hinta on hirvittävä.
Vaikka haluaisi antaa anteeksi voi käydä niin
ettei pysty.
Jokaisen olisi suotavaa tässä kohtaa pysähtyä miettimään onko valmis menemään pidemmälle.
Tehdä ratkaisu sen mukaan.
Miettiä mikä on tärkeintä.
Ihminen kuitenkin muuttuu ja kasvaa koko elämänsä ajan. Alttarilla annetut lupaukset eivät paina kymmenen vuoden päästä samalla tavoin kuin silloin
kun lupaus annettiin. Tai sitten painavat enemmän.
Inhimillistä?
Ihminen ei voi etukäteen tietää tulevasta.
Ihanne olisi kai että molemmat voisivat kasvaa parisuhteessa. Muuttaa mielipiteitäänkin koska
ne oikeasti muuttuvat.
Lupa olla eri mieltä tänään kuin eilen.
Lupa tehdä virheitä.
Tunneasioista puhumattakaan.
Ei voi luvata rakastavansa loppuelämää koska
ne tunteet eivät allekirjoita mitään.
Ympäristötekijät ovat merkittävä osa sitä
miten ihminen muuttaa ajatusmaailmaansa
ja muuttuu.
Niin monta ihmistä niin monta kulmaa katsoa
asioita.
Kenen on se oikea?
Arkielämä taitaa olla se parisuhteiden pahin vihollinen?
Olet oikeassa.
Eron myötä voi käydä niin että sen arkielämän
"ihanuuden" vasta tajuaa.
Kivun ja kriisin kautta opittuna.
Ikävää että siinä opissa on yleensä monta
oheiskärsiää.
Pettäjien miehet/vaimot ja lapset ja läheiset?
Ne rakastajat ja rakastajattaret?
Olen itse petetty. Asia on aika tuore, joten kieriskelen viela tuskassa, mutta tiedan, etta kylla taalta viela noustaan... Mieheni haluaa jatkaa, vaittaa tehneensa elamansa virheen ja toivoo, etta voin antaa anteeksi. En tieda viela, mita tuleman pitaa. Mutta joka tapauksessa oli positiivista kuulla ajatuksiasi pettamisesta. Etta kerran pettanyt ei VALTTAMATTA peta enaa uudelleen. Sita jaan pohtimaan...
Pattäminen loppuu sen kohdalla ketä rakastaa. Mulle kävi niin ja toivon että muillekin. Toivottavaahan on, että ensimmäinen suhde / avioliitto olisi se oikea rakkaus, mutta aina niin ei ole. Rakastuin vasta 38-vuotiaana kun olin eronnut kahdesti, oman pettämisen takia. Olihan niitä muitakin suhteita ollut, ja petin niissäkin. Tätä miestä en ole pettänyt. Olemme 52 ja 55 vuotiaita, eli muutaman vuoden kuluttua ollaan 20 vuotta eletty rakkaudessa. Se ei vuosien kuluessa kuole. Se muuttaa muotoaan, mutta sen tuntee sisällään. Senkin tuntee kun toinen rakastaa. Ongelmia on ollut ja tulee kai jatkossakin. Mutta ne ongelmat eivät koskaan erota meitä. Taistelemme niitä vastaan yhdessä, toisiamme tukien.
Älä menetä uskoa elämään, tai menetät itsesi.
Viestisi antoi toivoa tähän eroamisten ja lähtöjen syksyyn.
Että jollakin parilla menee hyvinkin ja jaksetaan pysyä yhdessä.
Elämänuskoaan kannattaa vaalia.