Moi,
lyhyesti: Olen tapaillut parisen vuotta ihanaa miestä. Alkuun (tietysti) oltiin hulluina toisiimme, eikä mies voinut olla erossa. Tekstiviestejä noin 50 päivässä ja puhelut päälle. Tavattiinkin usein, ja kaikki oli ok. Sittemmin erinäisten seikkojen takia homma meni jäihin, mutta pomppas taas takaisin pinnalle. Taas mies soitteli päivittäin, jos ei soittanut niin viesti tuli aina, sisällöltään aina paljon puhuva. No, hiljattain sitten taas annoin palaa, ja sanoin suoraan miehelle, että luovutan, annan periks. Etten enää jaksa tätä säätämistä, kun mistään ei tule valmista. Sitten parin päivän päästä kyselee viestillä, että vieläkö olen vihainen? Ei siis ymmärrä, etten ole vihainen, vaan kyllästynyt ja pettynyt!!!!!! En jaksa enää miettiä, olenko tärkeämpi kuin työkaverit yms, joiden seura on aina paljon halutumpi kuin omani. En vastannut, olin jo päättänyt, että enää en sorru. Nyt sitten tietenkin hiipii paniikki, kun pariin päivään en ole kuullut miehestä mitään. Teinköhän minä sittenkin hänelle palveluksen? Että näin hän pääsikin minusta helposti eroon? Vai odottaako hän, että minä otan yhteyttä? Kun pääsis toisen päähän edes hetkeksi.........
lyhyesti: Olen tapaillut parisen vuotta ihanaa miestä. Alkuun (tietysti) oltiin hulluina toisiimme, eikä mies voinut olla erossa. Tekstiviestejä noin 50 päivässä ja puhelut päälle. Tavattiinkin usein, ja kaikki oli ok. Sittemmin erinäisten seikkojen takia homma meni jäihin, mutta pomppas taas takaisin pinnalle. Taas mies soitteli päivittäin, jos ei soittanut niin viesti tuli aina, sisällöltään aina paljon puhuva. No, hiljattain sitten taas annoin palaa, ja sanoin suoraan miehelle, että luovutan, annan periks. Etten enää jaksa tätä säätämistä, kun mistään ei tule valmista. Sitten parin päivän päästä kyselee viestillä, että vieläkö olen vihainen? Ei siis ymmärrä, etten ole vihainen, vaan kyllästynyt ja pettynyt!!!!!! En jaksa enää miettiä, olenko tärkeämpi kuin työkaverit yms, joiden seura on aina paljon halutumpi kuin omani. En vastannut, olin jo päättänyt, että enää en sorru. Nyt sitten tietenkin hiipii paniikki, kun pariin päivään en ole kuullut miehestä mitään. Teinköhän minä sittenkin hänelle palveluksen? Että näin hän pääsikin minusta helposti eroon? Vai odottaako hän, että minä otan yhteyttä? Kun pääsis toisen päähän edes hetkeksi.........
Vastaukset 9
Vanhimmat
Te olette sairaita..
Ei tuo ole enää normaalia käytöstä. Mitäs ahdistelit miestä jatkuvalla viestittelyllä.
Ja 50 oli vaan heitto. Tarkoittaa, että paljon.
Olinpas tyhmä kun kuvittelin hetkenkään, että täältä saisi yhtään asiallista vastausta.
mitä sinä itse haluat? Haluatko seurustella kaverin kanssa, vai et?
Tee niin kuin itse haluat, jos haluat kaveria, kerro se sille.
Miksi aina pitää odottaa, että toinen tekee aloitteen. Kumpikin usein odottaa toiselta aloitetta ja seurauksena on, että koko homma kuivuu kokoon.
Jos kaveri ei ole aloitekykyinen, niin ole sinä.
Ihan noin yksiselitteinen. Haluaisin kyllä, paljonkin, mutta jotenkin olen äärettömän epävarma miehen pohjimmaisista tunteista. Pelkään, että jos olen liian suora tai itse häneen yhteydessä. olen ahdistava (niinkuin joku jo ehtikin tässä kommentoida). Onko niin, että kun tuo mies minua lähestyi tavallaan ollen pahoillaan, ja saadessaan minun tylyn vastaukseni (joka kuului lyhykäisyydessään 'ok') hän päättelee, että en halua kuulla hänestä enää? Ääh...en osaa tätä lyhyesti selittää, joten antaa olla. Pitää varmaan laittaa sille viesti.
minun tapauksessani tapasimme vuosi sitten, kiinnostus oli molemminpuolista, mutta aloitteen teki mies. Jo kuukauden päivät tapailtuamme alkoi ilmetä ettei hän ollutkaan niin irti edellisestä suhteestaan kuin oli minulle kertonut...
Se, että hän sanoi odottaneensa minunlaistani fiksua naista elämäänsä ei paljon lämmittänyt enää siinä vaiheessa kun tajusin mihin ihmissuhdesotkuun (helvettiin!) olin itseni laittanut..elämäni mies..heheh,niinpä niin...
no, ettei tästä tarinasta tule liian pitkää otetaan nopeasti lisämauste tähän jo melkein kylmenneeseen suhteeseen...Hänen keväällä alkanut juomisensa johti siihen, että minusta tuli se ystävä, joka auttaa ja huolehtii ja kyllähän hän "herkkinä" hetkinään oli minuun jo rakastumassakin! Selville vesille päästyään minun tukemana hän sitten keskitti jälleen kaiken energiansa työntekoon ja "oman pään selvittelyyn"...
Ilmoitin jo pari kk sitten, että voimme jatkaa ystävyyttä, mutta myöskin sen, että mielestäni hän on käyttänyt tunteitani hyväksi alusta alkaen. Mutta niinhän sitä kadullakin joskus saattaa astua koiranpaskaan kun ei katso missä kävelee! :)
Kerran pari kahdessa viikossa hän tekstailee, josko olisin munan tarpeessa!Seksi meillä olikin aivan loistavaa, mutta tuollaiseen suhteeseen tarvitaan melko kylmä sydän ja rautaiset aivot, että toimii! Ja itsestäni huomaan, että ei se upea seksikään tunteita tuo takaisin, mitä enemmän aikaa kuluu ja tunteet haalistuu sitä helpompaa on unohtaa koko mies ja antaa tilaa uudelle, ei sillä, että etsisin, nyt on hyvä keskittyä ihan muihin asioihin...
Hyvää syksyn jatkoa sinulle!Muista, että kaikkia suhteita ei ole luotu jatkumaan, näin se vain on..ja jos heti alussa jo mennään metsään mitä voi odottaa tulevaisuudelta?
Tarinasi on kuin suoraan minun elämästäni. Sillä erolla, että minun tapauksestani on kulunut enemmän aikaa. Tai niin no.. Ei siitä ole montaa päivää kun hän kännissä soitteli, oli jäänyt jonkin sortin putki päälle. Ennen tuota soittoa edellisestä oli kulunut reilut puoli vuotta.
Otin aikoinaan sen kannan, että minä en viesti tai soita. Ja se oli hyvä. Oli myös hyvä, että tajusin unohtaa miehen ja jatkaa elämääni. Vaikka se hieman sattuikin, koska seksi oli ihanaa ja tietyllä tavalla tykkäsimme toisistamme. Mutta totuus on että kaikkia suhteita ei ole luotu pidemmiksi. Ja tuosta suhteesta tiesi jo heti alunperin, että kyse ei ole mistään koko elämän kestävästä.
Pidä itselläsi hyvät muistot ja pidä myös sellaiset välit mieheen ettei sinua kalva mikään. Silloin on helpointa laittaa asia taka-alalle. Saat olla ylpeä itsestäsi ett' olet tehnyt oikean ratkaisun, kaikki eivät siihen pysty.
Oikein lämpöistä ja mukavaa syksyä sinulle!
sanomaan, mutta olen sitä mieltä että jos asiat vaan junnaa paikoillaan eikä etene (oma periaatteeni/tapani) niin ei tule mitään.. Jos pitää tollasta miettiä ja tulee välillä takapakkia jne..
Ehkä olisi parempi unohtaa ja antaa olla ku leikkiä..öh,kissa ja hiiri leikkiä..?
Jos mies on näyttänyt teoillaan ettei häneen voi luottaa, ja että hänelle on omat kaverit sun muut jutut tärkeämpiä kuin sinä, niin miksi edes mietit moista asiaa? Etkö sä just päättänyt, että et mene enää sortumaan, koska kohta se on taas vanhoilla teillään. Odota sä viestiä siltä, ja jos et viestiä saa, niin voit rauhallisin mielin kääntää sen uuden sivun elämässäsi.
uksessa lähtenyt lätkimään. Eli siinä mielessä on ihan sama, mitä mieltä sinä olet asiasta =)