Hyvä ystäväni oli ollut vuoden pari yhdessä poikakaverinsa kanssa, kumminkin kaksilahkeinen osoittautui kamalan omistushaluiseksi ja ystäväni joutui matkustamaan hänen vuoksensa melkein joka viikonloppu satoja kilometrejä, koska hän uhkasi jopa itsemurhalla. Mikään kamalan varakas ystäväni ei ole ja rahaa paloi aivan älyttömästi matkoihin. Ystäväni jätti hänet, koska ei jaksanut jatkuvaa uhkailua, mutta mies kinusi takaisin, tässä vaiheessa hän oli ottanut opikseen, ettei voisi vaatia tyttöystäväänsä joka viikko visiitille.
He olivat yhdessä toista vuotta, nuorukainen tuli siinä ajassa aivan naapurikuntaan kouluun, osasyynä, jotta voisi olla ystäväni kanssa enemmän. Muistan, että viime talvena hänen poikakaverinsa ehdotti kihloja, mutta ystäväni oli sanonut että jos kumminkin odottetaisiin, sillä he ovat vielä alle parikymppisiä, eikä halunut kiirehtiä asiassa.
Keväällä hän muuttui ystäväni mukaan hiukan omituiseksi, mutta se meni sitten välillä ohi. Sama jatkui syksyyn saakka, oli parempia ja huonompia kausia, kunnes herra puhtoinen pamautti pommin pöytään ja sanoi, että mitä jos pidettäisiin tauko, juuri pahimman syöpytyksen aikoihin ja kun tentteihin olisi pitänyt varustautua. Kylläpä jätkällä leikkasi hyvin ja hän sanoi, etteivät eroamisen syyt kuulu ystävälleni! Vähän aikaa siitä hän kertoi olevansa toisen naisen kanssa, ties kuinka kauan jo, mutta jankutti ettei ole pettänyt häntä. Toinen ystäväpiiristämme oli nähnyt kaverini poikaystävän tämän naikkosen kanssa jo kesällä, muttei uskaltanut sanoa mitään, sillä ajatteli että he ovat vain ystävinä liikenteessä ja kun ystävälläni oli vaikeaa ei kehdannut asiaan puuttua.
Eikö se ole eräällä tavalla pettämistä, kun asiasta ei ole voinut sanoa? Olivat jo heti yhdessä kun jätkä oli jättänyt kaverini. Ei voinnut odottaa edes kuukautta paria vaan heti piti syöksyä toisen syliin. Voin vain kuvitella kuinka ystävästäni tuntuu, sillä ei ollut minunkaan tuntemukseni mahdottoman mukavia, kun edelleen tunsin exääni kohtaan, vaikka oli kaksi vuotta mennyt ja hän aloitti seurustella toisen kanssa. Ja vielä uskaltaakin heittäytyä marttyyriksi! "Minä teen sen sinun vuoksesi, jotta voisit opiskella."
Jos se vielä tähän loppuisikin, mutta kun herra kusipää laittelee edelleen kaverilleni viestejä, kyselee kaverini kuulumisia, "välitätkö musta?"-viestejä. Ei liene uudella parilla kovin hyvin menevän ja kohta taitaa kinuta ystävääni taas takaisin. Ja hän aika varmasti menisikin, sillä hänellä on ikävä eikä hän ole henkisesti vahva. En voi tehdä tilanteeseen mitään. Minun tekisi mieli läimäyttää tuota miestä ja huutaa päin kasvoja mitä se idiootti on mennyt tekemään, hän ei edes vaikuta käsittävän. Toivon vain, että ystäväni vain pääsee yli tilanteesta. Toivon, että kaikki petoksen uhreiksi joutuneet pääsevät.
He olivat yhdessä toista vuotta, nuorukainen tuli siinä ajassa aivan naapurikuntaan kouluun, osasyynä, jotta voisi olla ystäväni kanssa enemmän. Muistan, että viime talvena hänen poikakaverinsa ehdotti kihloja, mutta ystäväni oli sanonut että jos kumminkin odottetaisiin, sillä he ovat vielä alle parikymppisiä, eikä halunut kiirehtiä asiassa.
Keväällä hän muuttui ystäväni mukaan hiukan omituiseksi, mutta se meni sitten välillä ohi. Sama jatkui syksyyn saakka, oli parempia ja huonompia kausia, kunnes herra puhtoinen pamautti pommin pöytään ja sanoi, että mitä jos pidettäisiin tauko, juuri pahimman syöpytyksen aikoihin ja kun tentteihin olisi pitänyt varustautua. Kylläpä jätkällä leikkasi hyvin ja hän sanoi, etteivät eroamisen syyt kuulu ystävälleni! Vähän aikaa siitä hän kertoi olevansa toisen naisen kanssa, ties kuinka kauan jo, mutta jankutti ettei ole pettänyt häntä. Toinen ystäväpiiristämme oli nähnyt kaverini poikaystävän tämän naikkosen kanssa jo kesällä, muttei uskaltanut sanoa mitään, sillä ajatteli että he ovat vain ystävinä liikenteessä ja kun ystävälläni oli vaikeaa ei kehdannut asiaan puuttua.
Eikö se ole eräällä tavalla pettämistä, kun asiasta ei ole voinut sanoa? Olivat jo heti yhdessä kun jätkä oli jättänyt kaverini. Ei voinnut odottaa edes kuukautta paria vaan heti piti syöksyä toisen syliin. Voin vain kuvitella kuinka ystävästäni tuntuu, sillä ei ollut minunkaan tuntemukseni mahdottoman mukavia, kun edelleen tunsin exääni kohtaan, vaikka oli kaksi vuotta mennyt ja hän aloitti seurustella toisen kanssa. Ja vielä uskaltaakin heittäytyä marttyyriksi! "Minä teen sen sinun vuoksesi, jotta voisit opiskella."
Jos se vielä tähän loppuisikin, mutta kun herra kusipää laittelee edelleen kaverilleni viestejä, kyselee kaverini kuulumisia, "välitätkö musta?"-viestejä. Ei liene uudella parilla kovin hyvin menevän ja kohta taitaa kinuta ystävääni taas takaisin. Ja hän aika varmasti menisikin, sillä hänellä on ikävä eikä hän ole henkisesti vahva. En voi tehdä tilanteeseen mitään. Minun tekisi mieli läimäyttää tuota miestä ja huutaa päin kasvoja mitä se idiootti on mennyt tekemään, hän ei edes vaikuta käsittävän. Toivon vain, että ystäväni vain pääsee yli tilanteesta. Toivon, että kaikki petoksen uhreiksi joutuneet pääsevät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.